Kun kehitys junnaa paikallaan.. Superkompensaatio

Otan nyt härkää sarvista ja kirjoitan aiheesta josta on pitänyt jo kirjoittaa pidemmän aikaa. Asiaa siis siitä mitä mahdollisuuksia on päästä takaisin kehityksen tielle kun kehitys tuntuu jämähtäneen ja samalla myös liipataan niin läheltä termiä nimeltä superkompensaatio joten siitäkin asiaa. Ei muuta kuin härkää sarvista siis.

Kun treenataan pidemmän aikaa tulee yleensä jossain vaiheessa vastaan se hetki kun tuntuu että tulokset paranevat tuskallisen hitaasti tai sitten eivät edes parane. Yleensä taustalla on jo siis treeniä pidemmän aikaa ja on löydetty myöskin se oma juttu jota pääasiassa treenataan. Tämä voi olla juoksu tai vaikka kuntosali. Hyväksi havaittu ohjelma ei enää purekkaan niin kuin ennen ja uudet vivahteetkaan eivät tuo haluttua kehitystä..

Ihmisiä, treenejä ja kehittymistä hidastavia seikkoja on melkein yhtä paljon kuin treenaajiakin joten yhtä kultaista ohje nuoraa on mahdotonta antaa. On kuitenkin seikkoja joita tarkastelemalla ja omaan tekemiseen peilaamalla voi löytää apua omaan kehityksen tyssäykseen. Oli laji oikeastaan mikä vaan.

1. Harjoitusten intensiteetti
Tässä tapauksessa on harjoiteltu yleensä jo pidemmän aikaa ja harjoituksissa voi olla vaihteluakin, mutta silti kehitys tyssää. Harjoitus määrien nostokaan ei tunnu auttavan vaan tuntuu jopa siltä että se huonontaa entisestään tilannetta.
On siis mahdollista että on löytynyt ylätaso jonka voi sillä harjoittelun intensiteetillä saavuttaa. Tähän on yksinkertaisena apuna joidenkin treenien selvä koventaminen ja itsensä haastaminen. Enemmän epämukavuus aluetta, uusia ja parempia tuloksia. Tässä siis todella tarkoitetaan harjoituksen intensiteetin nostoa, ei määrien.

2. Yksipuolinen treenaaminen
Tässäkin tilanteessa on jo yleensä treenattu jonkin aikaa ja yleensä se oma juttu on todellakin löytynyt. Usein se on myös juoksu. Harjoitellaan joko viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen tai jopa vuodesta toiseen samanlaisella kaavalla ja yksipuolisesti. Kroppa ei saa uusia ärsykkeitä koska treeni on sitä samaa vanhaa. Ei uusia ärsykkeitä tarkoittaa aika nopeasti myös tuloksien jämähtämistä.
Apuna tähän ohjelman muuttamista. Juoksemistakin voi harjoittaa monilla eritavoilla tai sitten heitetään se vanha saliohjelma roskiin ja tehdään vaikka hetki Arskan kultaista kutosta. Pääasia että kroppaa äsrutetään erilailla kun mihin se on tottunut.

3. Epäsäännöllinen treenaaja
Treenaaminen on kivaa ja treenit voi olla myös hyvin toisistaan poikkeavia, ainut ongelma on vain että kertojen väliin jää liian pitkät välit. Mitä tapahtuu? Kroppa palautuu jokaisen tehdyn harjoitteen jälkeen takaisin samaan lähtötasoon kuin ennen sitä ja uuteen treeniin lähdetään taas ihan samalta viivalta kuin edelliseenkin. Treenaaminen on kivaa mutta tulokset ei kehity koska säännöllisyys puuttuu.

4. Tukottaja
Tämä on osittain yleensä myös osittain tuota 2treenaajaa. Pumppia ja pamppia vedetään joka päivä ja siihen sitten kaikkea muutakin kivaa aina päälle. Treenejä pitää olla joka päivä ja kunnon hiki pitää tulla. Tässä tapauksessa on tuota kakkosta siksi että yleensä tukottaja vetää treeninsä kovalla asenteella päivästä toiseen ja harjoittaa silloin itseään yksipuolisesti vaikka lajit vaihtuisivatkin.
Lisäksi tukottaja vetää treenit läpi vaikka väsyttäisi ja lepopäivän ohjelmaksi kelpaa hyvin vain yksi bodypump tunti.
Mitä tapahtuu? Sen lisäksi että yleensä peruskestävyyden harjoittaminen loistaa poissa olollaan vetää tukottaja itseään koko ajan enemmän jumiin. Treeneistä ei palauduta kunnolla kun ei malteta vaan kaikki treenit vedetään enemmän ja vähemmän väsyneenä. Kroppa väsyy hiljalleen lisää ja tulokset jumahtaa paikalleen.

Monille jo pidempään treenanneille ja aktiivisesti sitä vähän tukottajan malliin tekevälle olisi erittäin hyvä ohje. Vähemmän kertoja  ja suuremmilla intensiteetti vaihteluilla.
Tällä viikolla viimeksi kuulin suht tietävän ja isossa asemassa olevan valmentajan puhuvan tästä seikasta ja toteamus oli se että yleensä raskaat treenit eivät ole tarpeeksi raskaita ja kevyet kevyitä. Joskus saattaa raskas olla tarpeeksi raskas mutta kevyet eivät kuitenkaan ole tarpeeksi kevyitä.
Tähän tukottajaan tartun sen takia että nyt somen ja blogien kautta näkee paljon tukottajia ja tietyllä tavalla jopa sen tyylistä elämän menoa ihannoidaan.

Tästä päästäänkin iloisesti tuohon superkompensaatioon. Tässä on siis juurikin kyse pohjimmiltaan tuosta harjoittelun intensiteetistä, palautuksista ja niiden suhteesta sekä määrästä. Kuvaa kehiin heti kättelyssä niin kirjottaminen on helpompaa. ;)

wikipedia

Eli superkompensaatiolla tarkoitetaan karkeasti harjoituksen tekemää suorituskyvyn hetkellistä nousua. Kun treeni aloitetaan lähtee suorituskyky tippumaan rasituksen seuraksena (vaalean punainen kohta). Tämän tiputuksen määrä riippuu harjoituksen raskaudesta. Kun harjoitus on suoritettu alkaa palautuminen. (punainen) Kun tämä hoidetaan kunnialla ja annetaan oikea määrä aikaa palautumiselle, joka on taas verrannollinen harjoituksen raskauteen, nousee suorituskyky yli ennen harjoitusta vallinneen lähtötason. Tätä nousua sanotaan siis superkompensaatioksi (keltainen).

Nyt jos harjoitusta ei aloiteta tarpeeksi aikaisin ehtii superkompensaatio "loppua" ja seuraavaan treeniin lähdetään taas samalta tasolta kuin edelliseen eli tässä toteutuu tuo Epäsäännöllisen treenaajan ongelma.
Jos treeni taas aloitetaan liian aikaisin niin palautuminen ei toteudu täysin ja superkompensaatio jää toteutumatta. Tällöin suorituskyky aloittaa tippumisen aloitustasoakin matallemmalta tasolta ja jatkaa kulkuaan aina vaan alaspäin. Tässä tapauksessa puhutaan siis tuosta Tukottajasta.
Tuota tukotusta voi kuitenkin käyttää esimerkiksi ottamalla teho jaksoja harjoitteluun. Silloin treenit voidaan tehdä tukkoisina ja ilman superkompensaatiota. Suoritus kyky laskee koko ajan mutta jakson päätteeksi kun otetaan tehojakson raskautta vastaava kunnon palautus nousee käyrä tehojaksoa vastaavaan superkompensaatioon. Kuitenkin ilman kunnon palautusta suorituskyky ainoastaan laskee. Tähän yleensä perustuu erityyliset 3/1 harjoitus viikotukset eli 3viikkoa vähän tukotetaan ja sitten yksi palautellaan.

Harjoitus pitäisi siis saada osumaan mahdollisimman lähelle tuota superkompensaation ylintä vaihetta jotta jokaiseen harjoitukseen lähtiessä lähtötaso olisi korkeampi kuin edellisessä. Näin suorituskyky koko ajan hinautuisi pikku hiljaa ylöspäin.
Jos harjoitus ei ole tarpeeki rasittava jaa myös superkompensaatio todella pieneksi joten kehitys on todella hidasta. Kun siis treenataan niin treenataan kovaa ja sitten palaudutaan huolella.

Tässä vielä esitettynä erimalleja. 1. maltillinen kehittyminen 2. vauhdikkaampi kehittyminen 3. vajaa palautuminen ja negatiivinen kehitys eli Tukotus 4. tehojakso ja sen jälkeinen kunnon palautus jakso 5. liianpitkät välit jolloin lähtötaso aina sama

Pieneksi ongelmaksi muodostuu se että tuota superkompensaation ajankohtaa on mahdoton varmasti todeta joten tässä suhteessa pitää mennä enemmän tai vähemmän fiiliksen ja oman kehon tuntemuksen mukaan. Perus kuntoilijalla kun ei ole mahdollisuutta valitettavasti kaikkiin teknisiin hienouksiin jolla tätäkin voitaisiin metsästää.
Pitää myös muista että kaikki olemme yksilöitä joten siihen miten toinen palautuu jostakin ei voi itse nojata. Esimerkkinä vaikka ihan huipputason maratoonareiden palautumista mitannut tutkimus jonka mukaan suomalaiset huiput palautuvat maratonista kolme kertaa hitaammin kuin Kenialaiset. Kenialainen pystyy siis juoksemaan pari maratonia palautuksineen siinä ajassa kun suomalainen yhden.
Miksi näin on niin se ei liity tähän aiheeseen joten jätetään se pelkäksi esimerkiksi yksilöiden eroista.

Treenit uppoaa kainaloihin

Mihin tää viikko oikein on livahtanut? Justhan sitä oltiin viikonlopussa ja nyt on jo torstai..
No onneksi treenit ei ole livahtanut samallalailla näpeistä kuin ajantaju. Täysin ohjelman mukaisesti on menty joka on erittäin nice.
Maanantaina: Jalat1
Prässiä, vapailla kyykkyä, valakyykyn ja rinnallevedon treeniä sekä siihen päälle avustavat liikkeet.
Prässissä painoina oli 100kg 1jalka ja 200kg normaalia. Kyykyssä 2x4 60kg, 1x4 80kg.
Valakyykyssä vieläkin pelkkä tanko ja rinnallevetoa treenailin 40kg 3x5. Molemmat ovat tekniikaltaan sinne päin joten treeniä riittää vielä niiden kanssa.

Tiistaina: Keskikroppa
Vatsoja ja selkäpenkkiä, josta sitten maven, leuanvetojen, ylätaljan ja avustavien pariin.
Mavea vetelin 2x10 60kg, 1x10 70kg, myötäoteleuat 2x5 keskellä treeniä ja lopuksi 2x5, 1x max. Tällä kertaa tuo viideskin sarja jäi 5toistoon. Ihan kivasti tämäkin treeni uppos ja kyllä noita leukoja kohtaan on edelleen mukava viha-rakkaus suhde.

Keskiviikko: Yläkroppa
Kädet käsipainoilla, Penkki, kulmasoutu, leuat, etutalja, dippi ja avustavat
Lämpöä haettiin käsipainoilla joilla tehtiin 2x10 sarjat ojentajiin, hauiksii, olkapäihin ja rintalihaksiin. Hauis 1x10 11kg, 1x10 14.5kg, Ojentaja 14.5kg (molemmat kädet), Olkapäät 1x10 11kg, 1x10 9kg, Rintalihakset 2x10 14.5kg.
Penkissä 2x4 60kg, 1x6 40kg. 60 - 40 - 60 järjestyksessä.
Leuoissa oli tänään vuorossa vastaoteleuat joissa tein taas 2x5 keskellä treeniä ja loppuun 1x5, 1x max. Maksimi oli treenin lopussa 8 mikä oli myöskin nice. En tiedä kumpaa vihaan ja rakastan enemmän, vasta- vai myötäotetta.?

Tuntuu että tuo tiistai yhdistettynä keskiviikkoon räjähtää aina tuonne kainaloihin huolella.Toisaalta hyvä niin koska päivien pitääkin olla painottuneita taakse ennemmin kuin eteen, kuten vaikka rintalihaksiin. 
Tähän vaikuttaa varmasti paljon leuanvedon ohella se että teen käsipainoliikkeetkin keskiviikkona niin että tuki ja kontrolli lavoissa pysyy koko ajan kasassa, eli ei mitään repimistä ja muilla lihaksilla auttamista, vaan ainoastaan työtä treenattavalla lihaksella, muun kropan ollessa hyvässä ryhdissä ja kontrollissa.

Tänään olisi viikon viimeinen salitreeni jossa pääpaino on jaloissa mutta ei kuitenkaan mikään identtinen maanantain kanssa. Tänään saa vähän pumppailla kun maanantaina haetaan enemmänkin terävyyttä ja hermotusta.
Voi olla myös että menen tänään potkimaan palloa salin päälle joten treeni voi venähtää parituntiseksikin, mutta sen näkee vasta illemmalla.
Perjantaina vielä kaukalopallot ja viikonloppuna aerobinen niin on tämä viikko livahtanut kyllä ihan varkain ohi..

Koko futiskauden statsit

Nyt taitaa olla kausi ihan virallisesti pulkassa koska viikonlopun päätösristeily on takana ja siitä on palauduttukkin. Nyt onkin ainut ja oikea hetki pistää hiukan tuota kautta pakettiin omalta osalta.

Kesän aikana meidän sarjassa pelataan yhteensä 27 peliä joten aika monena viikkona sitä tulee kesäisin uurastettua kentällä pelin merkeissä. Tällä kaudella en missannut yhtäkään ottelua loukkaantumisen takia, enkä myöskään pelikiellon koska kärsin ainoani juuri kuin olin ulkomaan reissussa. Tuon reissun takia taisi tulla ainoat missatut pelit tällä kaudella, 3 kun olin ulkomailla ja 1 kun olin juuri palannut ja kahdet treenit vasta treenannut.
Pelejä tuli itselle siis tällä kaudella 23 joka on yksi vähemmän kuin viime kaudella. Kausi oli kuitenkin erittäin ehjä koska pienistä vaivoista huolimatta yhtäkkään peliä en tosiaan niiden takia missannut.
Yhteensä pelasin 23:ssa ottelussa 2116 minuuttia ja kaikki aloittavassa kokoonpanossa. 6 pelissä tulin kesken pelin vaihtoon ja loput 17 pelasin kokonaan alusta loppuun. Aikasimmillaan vaihto tuli 74minuutin kohdalla ja loput onkin 80minuutin jälkeen olevia.
Edellisellä kaudellahan pelasin yhteensä 2133 minuuttia 24 ottelussa joka oli sinä kautena eniten meidän joukkueesta. Tuosta kun nopeasti laskee niin tällä kaudella minuutteja tuli siis enemmän per pelattu ottelu.

Pelasin 4 eniten minuutteja koko joukkueesta ja johdin tätä tilastoa vielä ennen reissuun lähtöä, joten voinkin jossitella että minuutteja olisi kertynyt eniten koko joukkueesta ilman sitä. Eniten pelanneella kun minuutit kertyivät 26 ottelusta ja eroa omiini on 254 pelattua minuuttia eli vajaat 3 täyttä ottelua. Ilman lomaa olisi siis omatkin minuutit olleet varmaankin aikalailla tuon verran nykyistä suuremmat.
Tämä on kuitenkin vaan laskeskelua eikä mitään harmittelua.

Meidän sarjassa jaetaan aina myöskin pisteitä ottelun kolmelle parhaalle pelaajalle. Paras 3, toiselle 2 ja kolmannelle 1piste. Näitä pisteitä keräsin joukkueestamme 5eniten joka on mielestäni hyvä saavutus. Jotain joukkueemme kaudesta kertoo toisaalta myös se että joukkueen viiden eniten pisteitä keränneen joukossa on 3puolustajaa vaikka nämä pisteet menevät yleensä pelejä ratkaiseville hyökkääjille tai keskikenttä pelaajille.

Kortteja ja tehojakin tuli tehtyä jonkin verran, etenkin kortteja, joita sain kauden aikana 5. Tämä oikeuttaa jaettuun toiseen sijaan korttien määrässä meidän joukkueessa. Tehoja syntyi vähemmän kuin mitä olisin halunnut syntyvän. Maaleja en tehnyt yhtäkkään, joka nyt ei välttämättä yllätä, koska yleensä olen tehnyt tasan yhden, paitsi että viime kaudella oli jokin suonenveto kun niitä taisi tulla 4.. :D Maalin johtaneita syöttöjä tuli kuitenkin useampia vaikka niistä ei itsellä tarkkaa kirjaa olekkaan.

Joukkueena saavutimme tavoitteemme ja menimme niistä itseasiassa jopa hiukan yli koska keräsimme 3pistettä enemmän kuin oli tavoitteena ja sijoituimme sarjassa 4 sijalla niin kuin viimekin vuonna jolloin pisteitä tuli 3vähemmän eli juuri niin paljon kuin tavoitteena on ollut.
Tietyllä tavalla kaudesta jää jopa vähän hampaankoloon koska parempaankin olisi voinut joukkueella olla mahdollisuudet, mutta muutamat loukkaantumiset ja "emoseuran" päätökset vaikuttivat peleihin kesällä ja osittain näiden parin heikohkon tuloksen takia loppukauden peleistä katosi todellinen panos. Sarjapaikka oli varma, mutta kärki jo vähän liikaa karannut. Tämä tietysti näkyi hiukan kaikkien otteissa vaikka niin ei saisi olla ja samalla loppukaudesta lipsahti jokunen mahdollinen piste pois haavista.
Syyllinen näille menetyksille kuitenkin löytyy tosiaan jo aikaisemmin kesällä olleista asioista ja niiden osittain aiheuttamasta heikommasta jaksosta.

Kaudesta jäi kuitenkin hyvä maku vaikka kesän kiireet vähän sekoittivat niin joukkueen kanssa treenaamista ja myös niiden päälle normaalisti tehtäviä treenejä. Kunto oli kaikin puolin hyvä vaikka nyt syksyllä tuntuikin että kroppa on melkoisen väsynyt ja ehkä normaalia hitaampi palautumaankin.
Erinäisiä tavoitteita oman pelaamisenkin suhteen täyttyi sillä koen onnistuneeni ja kehittyneeni 2 asiassa kolmesta, joita ennen kautta ajattelin. Ainut joka ei toteutunut oli maalien ja syöttöjen lisääminen.
Näiden kahden seikan ohella pelasin vielä viime kauttakin tasaisemman kauden eli huonoja pelejä tuli vähemmän ja taso oli keskimäärin korkeammalla.
Kauden aikana tuli myös kaksi yllätystä kun normaalisti kapteeninan olevan pelaajan poissa ollessa nauha lyötiin omaan käteeni, joka on kyllä jonkinlainen kunnia asia itselle. Taisi nauha vähän hauista ja päätä puristaa sillä juuri ne pelit menivät pelillisesti sinne oman keskimääräisen tason alapuolelle. ;)

Nyt on viikko siis jo kauden loppumisesta ja viimeisestä treenistä joten harjoittelu vapaan voi pikkuhiljaa lopettaa. Mielessä on jo karkeasti asioita mitä aion ruveta tekemään ja treenaamaan. Ensimäisenä näistä lähtee käyntiin punttitreenit jotka alkaa heti huomenna.
Ainut pieni asia on että tällä hetkellä en tiedä mitä kohti alan treenaamaan koska oma jalkapallon pelaamisen jatkaminen on oikeastaan täysin auki. Treenit kuitenkin aloitetaan ja katsellaan rauhassa mihin ne lopulta rupeavat valmistamaan.

Kesän lomareissukaan ei ollut ihan jalkapalloton.

Kompressio, Kylmä ja Koho. Vammojen ensiapu

Taas vähän kolisi joten nyt onkin hyvä aika kirjoittaa vammojen ensihoidosta koska nämä toimet ovat juuri tällä hetkellä päällä.
Eilen pelissä vastustaja latasi kunnon potkun oikeaan nilkkaan ja sehän on nyt melko kipeä. Pelinhän pystyi taas pelaamaan ihan hyvin loppuun, mutta pysähtyessä ilmantuu sitten oireet ja kivut. Onneksi osuma on pelkkä isku eikä nivelsiteitä venähtänyt, joten tästä pitäisi hiukan nopeammin toipua.
Käydäänpäs sitten vähän perusteellisemmin läpi tuota KKK ensiapua ja sitä miksi se pitää tehdä jne..

Miksi iskun jälkeen jalalla pystyy pelaamaan pelin loppuun, mutta pelin jälkeen nilkka voi mennä tosi jäykäksi ja kipeäksi?

Tämähän johtuu siitä että suorituksen aikana aineenvaihdunta on niin huipussaan että se pitää nilkan siinä kunnossa että sinne ei pääse kerääntymään verta ja kuona-aineita. Kun liikettä jatkaa heti pitää siis aineenvaihdunta ja lihasten pumppaava liike jalan toiminta kunnossa.
Kuitenkin jos isku on tosi kova voi se estää myös liikkeen jatkamisen ja on pakko siirtyä ensiavun pariin.

Siitä mitä tälläisessä iskussa tapahtuu en rupea nyt kirjoittamaan koska sen voi luntata tuolta sivusta. Puujalka ja sen hoito kohdasta.

KKK. Kompressio, kylmä sekä koho ja nimenomaan tässä järjestyksessä. Yleensä näkee että kylmää pidetään aina tärkeimpänä, mutta ensimäinen joka pitää hoitaa on kunnon kompressio.

Terveurheilija.fi

Kompressio estää vammakohdan turpoamisen ja tämä seikka on suoraan yhteydessä siihen miten pahaksi vamma pääsee sekä kuinka kauan sen paraneminen vie. Kompressio pitää saada siis mahdollisimman nopeasti paikalleen, koska on esitetty että ensimäisien kymmenien sekunttien aikana voi joko voittaa tai hävitä kokonaisia päiviä paranemis ajassa. Jos siis kolahtaa niin että hoito pitää saada heti niin ei muuta kuin heti selälleen, jalka ylös ja käsillä puristamaan vammakohtaa.
Se että lähtee yhdellä jalalla loikkimaan kylmää kohti on iso virhe, koska jokainen loikka täräyttää verta ja kuona-aineita kohti vammaa.
Kompressio pitää asettaa vamma kohdan päälle ja hiukan myös vammasta sydämmeen päin. Näin varmistetaan se että vammaan pääsisi mahdollisimman vähän verta.

No mitäs se kylmä sitten tekee? Supistaa verisuonia ja auttaa kompressiota?
Kyllä se kompressiotakin autaa juuri tuon verisuonien supistamisen avulle, mutta sillä on paljon tärkeämpikin tehtävä jota kovin monet eivät varmaankaan edes tiedä. Kylmä nimittäin pakastaa vammakohdan soluja jonka takia niiden energiantarve ja niiden tuottamat jätteet vähenevät.
Koska vammakohtaan valuu verta ja kuona-aineita niin solut eivät saa tarvitsemaansa energiaa ja kuolevat. Jos kuvitellaan että solun energiantarve on 100 niin hyvällä kylmällä saadaan soluja pakastettua niin että tarve on 10. Ne siis pärjäävät vähemmällä ja pysyvät hengissä huonommasta energian saannista huolimatta. Samoin niiden tuottamat kuona-aineet vähenee joten kylmä vähentää myös tällä keinoin vamma kohdan turvotusta.
Mitä vähemmän kuolleita soluja, sitä nopeampaa paranemista.

Kolmanneksi olisi sitten vielä koho. Kun jalka kohotetaan sydämmen yläpuolelle se estää veren ja kuona-aineiden valumista vamma kohtaan. Se siis on tärkeä heti ensinmäisinä asioina kompression kanssa. Kohossa on kuitenkin vielä se puoli että se myös nopeuttaa paranemista, koska se autaa laskimoita veren ja kuona-aineiden kuljetuksessa pois vammasta. Kohoa pitäisikin siis pitää niin ensiavussa kuin myös paranemis vaiheessa.

Kuten instassa jo eilen julistin niin KKK ei siis tarkoita Koria Kylmää Kaljaa..

Ensiavussa on siis erittäin tärkeää se miten käyttää ihan ensinmäiset hetken vamman tulemisen jälkeen. Kun tämä vaihe on ohitettu siirrytään sitten vaiheeseen joka kestää noin 48tuntia. Tähän vaiheeseen kuuluu solujen pakastaminen, kompression pitäminen, mahdollisimman vähäinen liikkuminen ja kohossa pitäminen. 2vuorokautta siis yritetään estää veren ja kuona-aineiden pakkautuminen vamma kohtaan ja vamman pahentuminen. Kun tämä vaihe on hoidettu voidaan siirtyä sitten erilaisiin vamman kuntoutus vaiheisiin, riippuen vamman laadusta ja vakavuudesta.
Tässä tapauksessa kun on kyse vain iskusta niin kuntoutus on lähinnä turvotuksen poistamista sekä jalalla mahdollisimman paljon liikkumista jotta kuona-aineet pumppautuisivat pois.

Juoksemisen kauheus

Eilen pääsin viikon tauon jälkeen taas takaisin liikuntojen pariin kun tauti rupeaa olemaan tarpeeksi takanapäin. Kuten otsikosta voi arvata, ei juoksu ollut mitään super kevyttä liitämistä, vaan aika paljon sai tehdä hommia kun kroppa ei halunnut oikein vastata huutoon. Tietysti sairaana olo siellä vielä vaikutti ja ehkäpä hiukan myös se että suoraan iltavuoron jälkeen juoksemaan lähdin. No tasan 30minuuttia ja vajaa 6km tuli juostua. Varmaan ihan sopiva aloitus kun kuitenkin tänään pitäisi painaa jaloista kaikki irti pelissä.

Mietinkin lenkin jälkeen suihkussa että on tuo juoksu kyllä melko hirveä laji. Huono kuntoisena jos lähdet juoksemaan niin tuntuu hirveältä. Kun kunto on sitten jo parempi juokset vähän kovempaa ja edelleen tuntuu pahalta. Silti sitä vaan löytää itsensä sitä lenkkiä juoksemasta ja vastaantulijoille irvistelemästä.
Olenkin vahvasti sitä mieltä että kaikki kehittymis mielessä juoksevat ihmiset ovat jotakin masokisti sadisteja. Näkymättömät sarvet päässä siellä ulkona juostaan koska se oman kropan käskyttäminen nyt vaan tuntuu niin hyvältä. Maratonit ja muut juoksutapahtumat on kyllä melkoisia sarvipäiden kokoontumisia. Mitä kovempi aika sitä pidemmät sarvet.

Tietysti välillä sattuu sellaisia päiviä kun juoksu vaan kulkee ja kulkee. Nämä on nyt sitten varmaan niitä Matti Heikkisen lanseeraamia pöljiä päiviä. Harmi että se pöljä päivä ei aina osu lenkin kanssa samoihin aikoihin, vaan yleensä tuntuu kun se karttelisi oikein sitä lenkkipäivää.
Tietysti voi aina himmailla siihen omaan tasoonsa nähden ja feikata tälläisen pöljä päivän itselle, mutta eihän kunnon sarvipää itseä niin huijaisi ja sarvettomat yksilöthän eivät kehity. Samaa mieltä?

78:lla on pöljä päivä, 666:sella taas ei..

Juoksu on ehdottomasti paras laji sadistiselle itsensä piiskaajalle. Pyöräilyssä voi aina lepäillä alamäissä sekä keventää polkemista kun myötätuuli painaa selkään, jos ei omista tarpeeksi isoja sarvia. Hiihdossa vähän sama juttu, mutta juoksemista pitää jatkaa myös alamäkeen ja myötätuulestakaan ei ole kovin suurta apua. On vaan pakko juosta.

Kaikki ihan jonkilaisia kilpailuja kiertävät ihmiset aina toivovat että se pöljä päivä osuisi juuri siihen kilpailuun. Annankin nyt yhden erittäin hyvän vinkin joka auttaa tämän toiveen toteutumista. Kun harjoittelet tätä kyseistä kilpailua tai kilpailuja varteen, niin treenaa niin sadistisesti ja isot sarvet päässä kuin mahdollista. Muista hyvä palautuminen aina välissä, mutta kun treenaa niin treenaa kuin hullu. Mielummin hemmetin kovaa ja harvemmin kuin joka toinen tunti tosi kevyesti.
Tärkein ohje siis on että treenaamisen pitää olla välillä niin masokistisen kovaa että kilpailu tapahtuma on siihen verrattuna kevyt suoritus. Tähän treenaamiseen kun yhdistetään palautumiset ja hyvä herkistely vaihe ennen kisaa, niin lupaan että prosentit sille että pöljä päivä ilmestyy kisaan nousee huomattavasti.

Laina Fillarilla

Onpas ollut hyvä sunnuntai päivä, mutta palataas silti vielä hetkeksi loppuviikkoon sillä viimeisin kirjoitus on keskiviikolta.
Loppuviikon treenithän on mennyt aikalailla joukkuetreenien mukaan, paitsi että kesän ekat pyöräilyt on myös ajettu. Oma pyörä on vähän vaiheessa ja en ole saanut sitä kuntoon joten aivan käsittämättömällä tavalla en ole polkenut koko kesänä yhtään fillaria. Nyt oli kuitenkin pakko päästä polkemaan joten soito broidille ja pyörä lainaan. Broidi ei voinut hirveästi edes vastustaa ajatusta koska on reissussa, vaikka ei kylläkään kovin innostuneelta kuulostanut kun ideani kuuli.
Pyörä siis loppuviikoksi lainaan.
Torstaina siis ihan normaalit joukkueen treenit, tosin vettä tuli 10minuuttia kesken treenin kuin saavista olisi kaadettu joten melko hauska treeni taas kyseessä. Nyt ihan kirjaimellisesti aurinko paistoi ja vettä satoi.
Perjantaina oli ohjelmassa vain tunnin treenit koska lauantaina oli peli. Tämän treenin yhteyteen liitin reilun puolen tunnin pyörälenkin, koska tosiaan teki mieli niin paljon polkea.
Samoilla hiellä ja tukkoisilla jaloilla. Jalat kun ovat olleet kaikesta palauttelusta huolimatta viime aikoina jotenkin törkeän tukossa ja kaiken mailman penikkataudinkin oireita on niissä tuntunut, unohtamatta säännöllistä kramppaamista.

Laina fillari

Jalkojen tukkoisuudesta kertoo jotakin se että lauantai aamuna takareisi melkein kramppasi kun se joutui liian kovalle rasitukselle sohvalla makoilusta. Hyvä lähtökohta peliin kun sohvalla makaaminenkin laittaa reidet kramppiin. Pitää kyllä vähän skarpata entisestään tuon palautumisen ja huollon kanssa sillä loman jälkeen on ollut kroppa ja jalat melko sekaisin. En tiedä vaikuttaako tuo treenien jälkeen autossa istuminen sitten näinkin paljon.

Jalat eivät onneksi kuitenkaan lauantain pelissä krampanneet vaikka tukkoisilta tuntuivat jo alkuverryttelyssäkin. Kuitenkin 90minuuttia niillä mentiin vaikka ihan herkimmässä kunnossa ei kyllä oltu. Toisaalta tälläiseltä tilanteelta ei voi olla välttymättä kun kuntopiikki pitäisi olla pari kuukautta kohdillaan eikä vain yhtä kilpailua.

Pehmeää kyytiä, mutta polkea kyllä joutuu

Tänään päivä alkoi lautojen maalaus urakalla, josta jatkettiin ruohonleikkuuseen ja sen jälkeen hoidettiin samalla hiellä pyörälenkkikin alta pois. Perus viikonloppu hommaa siis, sillä nyt paritalo asujana tuota arjen puuhastelua on kyllä roppakaupalla enemmän kuin kerrostalossa.
Taisin sellaisen 40minuuttia polkea fillaria ja oli kyllä ihan sopivan pituinen lenkki. Tuon pyörän polkeminen kun on vähän erimailmasta kuin katupyörän tai edes perus maastopyörän sillä painoa on merkittävästi enemmän. Kyseessähän on DH eli downhill pyörä niin kuin omanikin mutta vielä hiukan omaani järeämpi, joten jos eteenpäin haluaa päästä niin joutuu oikeasti polkemaan.
Onneksi sentään vaihteet ja jouset on sopiviksi ja hyvin säädetty. Polkeminen kun olisi vieläkin raskaampaa jos löysällä olevat jouset söisivät kaiken voiman.

Eipä tarvinnut ihan hirveästi polkea kun tuntui jo reisissä ja tietysti ahterissa koska ekat lenkit olivat kyseessä. Oli kyllä hauskaa polkea vaikka välillä ylämäissä ja vastatuulessa hiukan kiroiluttikin. Jos sitä saisi vielä omallakin fillarilla jotkut lenkit heitettyä nyt kesällä ja syksyllä.

Isoveli

Jos pyörä jutut kiinnostaa niin lainapyörästä karkeat speksit:
Runko Commencal supreme Dh, Keula Rockshox Boxxer, Takajousi Rockshox, Jarrut hydrauliset  Hopet, vaiheet sram jne..
Omapyörä on kyllä melkoisen pikkuveli tuolle niin kuin mäkin Broidille. ;)

Pikkuveli

Eihän se kaunista välttämättä ollut, mutta voitto kuin voitto

Otsikko kertoo ehkäpä kaiken eilisestä ottelusta. Pieni vähän huonokuntoinen kenttä ja vastassa joukkue joka hyötyy ahtaasta kentästä paljon enemmän kuin meidän joukkue. Päälle 30astetta pilvettömältä taivaalta porottavaa lämpöä.
Pallo verkkoon ja oma maali puhtaana joten pelin jälkeen voi hymyillä vaikka esitys ei mitään kaunista jalkapalloa ollutkaan.
Hommahan olisi ollut tietysti helpompi jos sen pallon olisi laittanut maaliin toisen kerran kun vielä aivan avopaikat siihen oli. Nyt tuli pelin lopussa sitten vähän ekstra hikeä kun vastustaja koittaa vimmatusti hakea tasoitusta. Ei kyllä saaneet onneksi oikeastaan yhtään todellista maalipaikkaa joten hyvä sinänsä.
Pelissä oli myös kelin ja kentän lisäksi hiukan muitakin omituisuuksia, nimittäin kapteenin nauha iskettiin omaan käsivarteen. Pari kokeneempaa pelaajaa oli sivussa joten nauhalle piti hakea uusi kantaja tähän peliin ja vähän yllättäin se osui omaan käteen. Joukkueessa oli kuitenkin mukana hyviä pelaajia jotka ovat ihan veikkausliigaakin pelanneet. No mikäs siinä, iloinen yllätyshän tuo oli.

Tankkaaminen peliin piti tehdä sunteellisen huolella. Onneksi töissä oli tosi kevyt päivä joten pystyi keskittymään siihen ja energioiden säästelemiseen. Töiden jälkeen lukittaduin hetkeksi juomien ja syömisten kanssa sisään, enkä mennyt edes ulos varjoon, koska sisällä oli kuitenkin 25 eikä 30 astetta.
Vettä, viccyä, magnesiumia ja ihan normaalia ruokaa. Kaikkia suht reilusti ja tasaisin väliajoin.
Pelin jälkeen oli kyllä joka tapauksessa aivan kuiva olo. Autossa vetäisin puoli litraa jaffaa ja viccyä sekä proteiini kreatiinit ja kotona sitten reilusti leipää, rahkaa ja hedelmiä sekä tottakai vettä. Juuri ennen nukkumaan menoa vielä vähän kevyempää magnesiumia varmuudeksi.
Hiukan oli jopa päänsärkyä ilmassa mutta jäi kuitenkin tulematta kun sen verran ahkeraan vetelin vettä. Usein kuin päänsäryn syynä voi olla pieni kehon kuivuus, ainakin itsellä.

Pohkeet saivat myös vähän relaxant voidetta joka ainakin itsellä on tuntunut hyvältä tuotteelta kovan rasituksen ja jumitusten hoitoon. Yleensä vielä hieron sen kevyesti pohkeisiin tai reisiin joten saavat pienen käsittelyn samalla.
Tänään palauttelu jatkuu sillä että syön ihan normaalisti, juon etenkin töistä päästyä mahdollisimman paljon sekä teen jonkun palauttelevan harjoitteen. Se mitä teen on vielä hämärän peitossa koska ulkona pitäisi sataa ja salamoida, mutta pumppaava kuntopiiri jos ei muuta. Toisaalta olisikohan sateessa kiva juosta, näiden helteiden jälkeen??
Hieronta tälle päivälle olisi hieno, mutta pitää valitettavasti tyytyä toisten hieromiseen ja omien jalkojen rullailuun pilatesrullalla.
Kuten huomata saattaa omissa valmistautumisissa ja palautteluissa ei käytetä mitään poppakonsteja vaan suht perus keinoilla edetää ja miksi ei kun itsellä tuntuu toimivan.

Kompressiosukkien tilaamista ja arvontaa

Ollaan tässä lähiaikoina ottamassa meidän firmaan kompressiotuotteita myyntiin ja nyt tarjoankin kaikille, jotka blogiani viitsivät lukea, mahdollisuuden ennakkotilaamiseen.
Tuotteet lähtevät tilaukseen n. about kuunvaihteessa, joten tämän ja ensi viikon aikana pitäisi halukkaiden ilmottautua. Nyt kaikille herää pari kysymystä, joihin vastaan heti tässä nyt.

Mitä hyödyt jos nyt tätä kautta tilaat?
Et joudu maksamaan postikuluja vaan ainoastaan tuotteen hinnan + että saat ennakkotilaajan alennuksen.

Millä hinnalla tuotteet sitten irtoavat?
Hinnat ovat tuotekohtaisia, mutta ennakkotilaaja voi laskea ovh hinnasta pois ainakin sellaisen 3-4euroa + sitten vielä ilmainen postitus.

Mitkä ovat tuotteet ja niiden ovh hinnat?
Tuotteet ovat Zeropointin tuotteita ja nyt ennakkoontilatessa voit valita minkä tuotteen tahansa, josta sitten lasken tarjoushinnan. zp.fi:stä voit käydä tuotteita vakoilemassa.

Miten homma sitten muuten toimii?
Tilaus lähtee siis kuunvaihteessa ja sitten kun tuotteet saapuvat minulle, pistän ne heti miten tulemaan sinulle, laskun kera.
Ei siis mitään maksuja ennakkoon ja paketti tulee ilmaiseksi kirjeenä ihan kotiin asti.
Postihan kulkee tilausekn laiton jälkeen suht vikkelästi kunhan vain maahantuojalata tuotteita löytyy, joten pitkää odotusta ei pitäisi tulla.

Jos en vastannut kaikkiin kysymyksiisi niin vastaan kyllä kysyttäessä ja muutenkin annan mielellään lisätietoa asiasta.
Kaikki tuotteet, kokotiedot ja tarkemmat yksityiskohdat tuotteista löytyy zp.fi.
Itse uskallan suositella tuotteita lämpimästi. Etenkin näin syksyllä sukat ajavat kompression etujen lisäksi myös pitkien sukkien tuoman lämpöedun. Kerrospukeutumiseen talvella ja syksyllä ihan must have thing. :)

zp.fi

Jos tilaajia löytyy tarpeeksi niin laitan yhdet Säärystimet (calf:it) myös arvontaa. Joko kaikkien tilaajien kesken tai sitten Blogini jäsenten kesken, riippuen tilaajien määrästä.
Kuunvaihteessa kannattaa siis olla blogin jäsen ja vielä enemmän tilauksessa mukana. :)

Zeropointin sukissa löytyy kolmea eri kompressiovahvuutta, eli jokainen löytää varmasti omaan käyttöön sen parhaan vaihtoehdon. Vaihtoehtoja on töihin ja pidemmän ajan pidosta tarkoitetuista lyhyeen palauttavaan pitoon tarkoitettuihin.
Lisäksi löytyy säärytimiä, leggingsejä ja tukia, joten valikoima on mukavan laaja.

Tilaukseen liittyvät kysymykset voi laittaa suoraan kommenttiosioon tai sitten suoraan sivussa näkyvään sähköpostiin.

Hyvä viikonloppu. Reseptejä ja rokkia

Viikonloppu on ollut kyllä tosi hyvä. Sopivasti tekemistä sekä lepäämistä ja kaikki tekeminen vielä tosi mielekästä.
Lauantaina pidin lepopäivän. Nyt on tullut tavaksi että toinen viikonlopun päivistä on se lepo ja nyt kun peli oli taas sunnuntaina niin lauantai meni levätessä. Ihan kiva sillä jalat on pelissä sitten aina täydessä terässä.

Eilen illalla tuli käytyä pitkästä aikaa keikalla. Ihan hävettää kuinka vähän on viime aikoina pääsyt käymään, kun yhdelläkään festarilla ei tänä kesänä vierailtu. Nyt on kuitenkin hyviä bändejä tulossa suht paljon tänne päin joten voisi jonkun toisenkin käydä katsomassa tässä syksyn aikana.
Keikalta kotiuduttiin puolenyön jälkeen ja oli kyllä menoa ja meininkiä koko rahan edestä. Bändi oli yksi suosikeistani ja kaiken lisäksi näin kyseisen bändin nyt vasta ekaa kertaa. Kaksi kertaa on ollut lähellä. Ensin myöhästyttiin ruisrockista juuri sen verran että kuulin kuin Jone Nikula speekkasi bändin ulos ja toisella kertaa olin taas vähän myöhässä ja väärällä puolella Tuskan festarialuetta rajaavaa aitaa. :D
Kuvia en muistanut puhelimella näpsiä kun niin tiiviisti keskityin soittoon.
Tuolta voi käydä vakoilemassa minkälaista musiikkia ja mitä artistia sitä on käyty kuuntelemassa
http://www.youtube.com/watch?v=I98EGCzFcmY

Tänään oli sitten päivällä peli. Tulos erittäin positiivinen parin vähän heikomman pelin jälkeen ja omakin peli kulki ihan kivasti.
Syksyn sateet on vaan pehmittänyt kenttää sen verran että pelaaminen sillä on erittäin raskasta. Vielä kun on tälläinen ripakinttu niin olisi mukavempi liidellä vaikka vähän kovalla alustalla kuin mönkiä mudassa. No okay, ei se nyt mutaa ollut, mutta pehmeää silti.
Pohkeet ja alaselkä ilmoittivat heti pelin jälkeen että kyytiä on saatu. Kevyen ylämäen kävely parkkipaikalta kotiin tuntui kestävän iäisyyden kun ei meinannut edes sitä jaksaa kävellä.
Vetäisinkin kompressiosukat jalkaan että hiukan tuo palautuminen nopeutuisi.
(minkäslaisia kokemuksia teillä on kompressiosukista, jos on?)
Jotain varmaan kertoo myös se että ruuanlaiton toteutin niin että istuin tuolilla ja pilkoin ruokaan tulevia aineksia istuen. Ihan siksi että seisominen ei tuntunut yhtään mukavalta, juuri ja juuri mahdolliselta.

Ruokaa on tehty ja vähän innostuttu kokkaamaan muutakin.
Ruuaksi chili con carnea, jota tuli sellainen setti että riittää varmasti pariksi päiväksi.
Lisäksi työkaverilta saaduista valkeakuulaista  törkkäsin omenahillon ja sitten vielä salaattikastikkeen oman reseptin mukaan. Nyt odottelen että letut valmistuu, sitten onkin kokkailtu ihan tarpeeksi tälle sunnuntaille.
Peliä ennenhän pitää vähän aina tankata että saa hiilarivarastot täyteen ja pelin jälkeen sitten sama juttu. Oikeastaan on ihan sama millä hiilarilla tuon tekee, kunhan määrät on oikeita. Itse suosin mieluiten lettuja jos se on mahdollista. ;)

Chili con carnen osaa kaikki varmaan tehdä, joten reseptiä en siitä kirjoita, mainitsen vaan että kidneypapuja ja valkoisiapapuja saa olla reilusti jauhelihan seassa sekä chiliä myös ihan reilusti ja kunnon chiliä, ei mitään valmista jauhetta tai sosetta.

Paljon sipuleita, chiliä, papuja sekä jauhelihaa

Omenahillo on myöskin suht helppo tehdä. Ainut mikä vaatii tarkkaavaisuutta on säilytypurnukoiden pesu ja kuumennus että säilyvyys pysyy hyvänä.
Noin kilo omenoita, n. 3dl hillosokeria, kanelia ja 1pieni chili.
Kiehautetaan sokeri, kaneli ja pieneksi pilkottu chili.
Lisätään pilkotut omenat.
Pyöritellään ja sekoitellaan rauhallisesti, omenoiden miedosti kiehuessa.
Kun seos on omaan mieleen tarpeeksi tasaista, kaadetaan se kuumennettuihin purkkeihin ja suljetaan ilmatiiviisti. N. 1kilo valkeakuulasta ja hilloa tuli kaksi tuollaista purnukkaa, eli suht paljon menee kasaan.

Noin kilo. Valkeakuulas ehkä se paras hillo-omena

Kiehutellaan kera kanelin, sokerin ja yhden chilin.

Kilosta tulee 2täyttä purnukkaa

Hyvä salaattikastikehan on hiukan etikkainen. Jos et etikasta tykkää niin älä tee ihan näin etikkaista, mutta jos et sitä vihaakkaan niin tätä kyllä syö. Tämä kastike on sellaista että sitä salaattia rupeaa meillä ainakin menemään normaalia enemmän ihan sen takia että pääsisi kastikkeeseen käsiksi.
Öljyä, etikkaa, valkosipulia, sitruunamehua, chiliä ja kananmunan keltuainen. Mausteeksi mustapippuria, tinjamia ja suolaa.
Kaikkia näitä oman maun mukaan, mutta öljyn ja 6% etikan suhde on n. 1/3 etikkaa ja 2/3 öljyä. Itse laitoin hiukan tuota enemmän etikkaa. Etikasta puolet omenaviiniä ja puolet balsamicoa. Oman maun mukaan siis.
Sipulit (3kynttä) tosi pieneksi, samoin chilit (8 kpl).
Sitruunamehu, öljy sekä etikka myöskin kulhoon ja sitten pienen sekoittelun jälkeen keltuainen sekaa. Lopuksi vielä suola, mustapippuri ja tinjamia.
Lisää sekoittelua niin että seos muuttuu hiukan `kellertäväksi` ja sitten kastike onkin jo valmis.
Nuo sipuli ja chili määrät on mitä itse käytän. Chilit on omasta kasvatuksesta, mutta tulisuutta niistä irtoaa saman verran kuin n. neljästä kaupan punaisesta suippochilistä.

pikku chilejä, valkosipulia, normi etikkaa ja balsamicoa sekä sitruunamehua.

Kastikkeesta saa tulla melko vahvaa, koska sitten sitä ei tarvitse sinne salaattiin niin paljoa aina lorauttaa, mutta makua tulee silti aina kivasti. Sipuli ja chilin maku tasoittuu tuonne liuokseen joten ei tarvitse pelätä että välillä tulisi vähän kovempi `potku` läpi. Kastiketta saa aina ravistaa ennen käyttöä että etikka ja öljy sekoittuu. Vähän siis tuppaavat erottumaan pullossa vaikka tuo keltuainen onkin lisätty. Ilman keltuaista en tiedä sekoittuisiko juuri mitenkään.

Nyt kuitenkin on jo lettujen aika joten hyvää sunnuntai loppuiltaa ja alkavaa viikkoa.

Viikonloppu ilman tietokonetta

Tuli hyvät kelit ja hups heijjakkaa en nähnyt tietokonetta koko viikonloppuna. Tämähän ei ole yhtään paha asia vaan oikeastaan ihan positiivista. Ei sitä konetta edes kaivannut tai ajatellut, vaan sunnuntai iltana vasta tajusin että eipä ole tullut kahteen päivään edes ajateltua koko asiaa.

Viikonloppu meni muutenkin eritäin hienoissa merkeissä. Mieluisaa tekemistä oli paljon ja vielä kun kelitkin suosivat niin ei voinut kuin nauttia.
Lauantaina lähdettiin aamupäivästä käymään keskiaika tapahtumassa. Tykkään tosi paljon kaikista sepistä sun muista, joten niitä pieniä sepän pajoja, parrakkaisineen raudan takojineen on aina kiva käydä ihmettelemässä. Illan peliä silmällä pitäen, nautittiin suht reilun kokoiset murinpohja letut myös siellä, kaikilla höysteillä tietenkin.
Se nyt vaan on aika sama millä ne hiilarivarastot täyttää pelipäivänä, mutta mä suosin mielellään lettuja. ;)

Nämä tomaatit ovat jo turvonneet ja ensimäinen on jo punainen.

Seuraava tapahtuma olikin sitten peliin lähteminen. Lämpöä riitti ja vaikka peli pelattiin tekonurmella oli fiilis korkealla. Sarjakärki kaatui 0-1 hyvän ja fiksun joukkuepelaamisen ansiosta. Jotain pelistä kertoo se että vastustaja ei saanut edes yhtään kunnon maalinteko tilannetta. Oli siis lähempänä että peli olisi päättynyt 0-2 meille kuin että 1-1. Urakoin täydet minuutit ja alun huonoja syöttövalintoja lukuunottamatta ei ollut kyllä mitään vaikeuksia tuossa pelissä.
Pelin jälkeen bussissa kuulin että kaksi pitkään tuntemaani pelikaveria olivat menossa mökille saunomaan ja kuulin olevani myös tervetullut, koska olin jäämässä porukoille muutenkin ja mökki sijaitsee siinä suht lähellä.
Ei muuta kuin kamat kuivumaan ja vähän ruokaa naamaan ja mökkiä kohti.
Grillissä ruokaa, puusauna, pinnasta 25 asteinen vesi ja hyvää seuraa. Aivan mahtavaa. Puolen yön aikaan lähdin ajelemaan pois päin ja pääsinkin juuri sopivasti ihailemaan salamoita sekä vesi sadetta. Se paria astetta kovempi ukkonen iski sitten vasta joskus 4aikaan yöllä.

Sunnuntaina aamupäivästä ikeaan ostamaan vähän krääsää ensi lauantain juhliin ja sen jälkeen nautin vaina kelistä, aurikoa ottaen ja junnuille treenejä pidellen.
Illalla vielä porukoilla saunaan jonka jälkeen autolla kotia kohti. Kamat purkuun ja sitten ei tarvinnutkaan kuin kömpiä sänkyyn nukkumaan.
Viikonloppu meni taas vähän turhankin nopeasti, mutta eipä haittaa sillä edessä on enää kaksi työpäivää, joista toinenkin on tynkä, ennen kuin mulla alkaa lomat.
Tää viikko menee tosin ihan muissa kuin lomailun merkeissä koska on noi lauantain juhlat mitkä pitää valmistella jne.. Mutta sitten ensi maanantaista eteenpäin pääsen loma laitumille ihan koko kuukaudeksi.
Ensi viikon liikunnat ovat varmaan suht vähissä juhla valmistelujen takia, koska esim kaikki joukkueen treenit jäävät väliin. Joitain juoksu lenkkejä pitää kyllä käydä tekemässä jo senkin takia että pääsee välillä juhlavalmisteluista vähän irti.

Ma: Sali
rintalihakset 2x 9.5, hauis alataljalla 2x20, olkapäät 2x 9.5, ojentaja 2x 8.0, ylätalja 2x 10+10, selkäpenkki, lavat/yläselkä 3x10
Ti: Joukkueen treenit
Ke: `Yleisurheilutreenit kentällä`
To: Sali
rintalihakset 2x 9.5, olkapäät 2x 9.5, hauis 2x 9.5, ojentaja 2x 8.0, ylätalja 2x 10+10, lavat 1x10
Joukkueen treenit
Pe: Joukkueen treenit
La: Peli
90min
Su: Lepo

Korkeushyppyä

Tänään piti olla vuorossa salitreeni, mutta koska en ollut tänään ollenkaan töissä niin piti keksiä jotain muuta. Nyt kun asiakkaita on hiukan vähemmän, kuten yleensäkkin kesällä, niin olin sirotellut asiakkaita vähän sillä silmällä jos sinne yksi kokonainen vapaapäivä jäisi.
Tänään oli siis se päivä ja koska ei ole lähistöllä salia jossa olisi voinut tuota suunniteltua treeniä tehdä, niin piti vetäistä hatusta.
Lenkille? `ääh, ei innosta` Intervalleja `ääh, ei innosta` Lepopäivä `ääh, sehän olisi jo lintsaamista`

Olin aamulla katselemassa tuttujen futis-junnujen harjoituksia ja sieltä oikestaan sen idean sitten treeniin sainkin. En mennyt pelaamaan kuitenkaan futista itsekseni vaan innostus tuli kentällä samaan aikaan junnujen kanssa olleista yleisurheilijoista.
Päivällä otinkin sitten kengät reppuun ja suuntasin 5km matkan samalle kentälle, mutta aamusta poiketen pyörällä. Mitään treeniä en ollut kentällekkään suunnitellut vaan ajattelin että teen mitä mieleen tulee, kuitenkin niin että enemmän lyhyitä ja teräviä, kuin mitään tasaista ja hidasta.

Aloittelin treenin juoksemalla 1100m tasaista vauhtia jossa sykkeet oli 145-150. Tämän jälkeen menin aitojen luokse ja lyhyiden venyttelyjen jälkeen rauhallisesti lonkkia availlen aitojen yli kävelyä. Tätä tulikin tehtyä hetken aikaa ja kaikilla eri variaatioilla mitä keksi.
Sen jälkeen taas toiset 1100m tasaista. Juoksun jälkeen hiukan palauttelin kävelemällä ja erilaisia jalkojen avauksia tehden.
Seuraavaksi olikin vuorossa 100m vetoja. Tein vedot kaarteisiin koska suora tuntui tylsältä. Kaksi kierrosta eli 4x100m vetoa joiden välissä 4x100m kävely palautus. Sellaisia 80% tehoilla tehtyjä juoksuja, koska silloin askel pysyy vielä suht pitkänä, eikä mene ihan `spurttaamiseksi`.
Palautuksen tein kävelemällä radan kertaalleen läpi, ulointa rataa pitkin.
Seuraavaksi siirrynkin sitten loikkiin. Vuoroloikat, luisteluloikat, yhdenjalanloikat ja tasajalka loikka yhdelle jalalle. Kaikkia kaksi sarjaa ja yhdessä sarjassa n. 10loikkaa per jalka. Loppuun vielä hiukan pohjehyppyjä sekä yhden jalan pohkeillenousuja.
Sitten otin yhden viivojen välin haltuun ja tein ihan puhtaita spurtteja viivalta viivalle. Ajattelin että viivojen väli olisi reilu 10m, mutta ekan spurtin jälkeen huomasin että se oli tasan 20m. Eipä haitannut, sillä se oli oikeastaan juuri täydellinen. 5täysvauhtista spurttia taisin juosta, reiluilla palautteluilla.
Viimeisen spurtin jälkeen taas radalle ja sama 1100m taas juoksua, samalla vauhdilla kuin edellisetkin.

Ajattelin että teen loppuun vielä pari kierrosta lihaskuntoa, mutta huomasinkin että korkeushyppy patjalla on myös rima ja en voinut vastustaa kiusausta.
Korkeushyppy oli nuorempana mun lempi yleisurheilulaji, 100m juoksun ohella. Nyt ei ole tullut hypättyä iäisyyteen, joten oli aivan pakko mennä katsomaan pääseekö sitä edes enää ala-aste ikäisenä tehdyn ennätyksen yli. Ennätys on tosin hiukan epämääräinen, koska sen paikan mitasta ei ottanut oikein selvää. Sama ongelma oli myös tässäkin, joten en edes noteerannut sitä itse korkeutta vaan katsoin ainoastaan että molemmat päät on samalla korkeudella.
Aloitin helposta ja nostin aina 10cm ylöspäin ja ensimäiset 3korkeutta menivätkin ensimäisellä yli. Sitten rupesi jo tuntumaan että tuossahan on jo vähän korkeutta, joten nostin vain 5cm. Kolmannelle siitä yli ja vielä 5cm lisää.
En jaksanut hyppiä mitenkään hirveässä tahdissa, vaan aina hyppyjen välillä istuskelin ja ravistelin jalkoja sekä nautin kostean lämpimästä kelistä. Itse treeni oli jo tehty, hyppiminen oli vain hauskan pitoa, ei sillä että treenaaminen ei olisi ollut.
Viimeistä korkeutta jouduin yrittämään parikin kertaa. Ongelmaksi muodostui se että hyppäsin yleensä liian kaukaa rimaa. Vauhdinotto ei ollut siis ihan hallussa.
Neljännellä yrityksellä yli ja siinä vaiheessa ajattelin että saa riittää sillä kentällä oli kohta oltu lähemmäs kaksi tuntia. :)
Katsoin riman korkeuden, joka oli aika tasan mua leukaan. Hyvä, sillä se oli helppo himassa mittauttaa. Maasta mun leukaan on hiukan yli 155cm, joten about siltä korkeudelta on menty vielä yli.
Ei mennyt olympialaisten b-raja rikki, mutta oma ennätys kyllä meni uusiksi. ;)

Mikäköhän sykkeitä vaivaa??

Tämän päivän treenit peruttiin sillä kentät on suljettuina liiallisen sateen takia. Päätin siis mennä heti päivällä lyhyelle lenkille, jotta saisi vähän sitä hikeä virtaamaan tänäänkin. Töiden jälkeen tein salilla hiukan keski- ja yläkroppaakin tosin.
Garmini ilmoitti heti ulkona että akku vähissä, joten jätin gps pois, että saisin edes sykkeet ja ajan ylös. Tuosta lenkistä pitäisi löytyä sellainen noin pituus, jostain kunhan vähän päiväkirjaa kaivelee.

Lenkin aikana ja nyt jälkeen on mietityttänyt omat sykkeet. Miksi syke ei nouse, tuollaisessa tasaisessa vauhdissa??
No okay, kyllä ne nousee, mutta jotenkin odottaisin hiukan kovempaa nousua. Tämänpäivän lenkillä melkein heti kättelyssä tuli vastaan suht jyrkkä ylämäki, jossa en yhtään hidastellut, vaan päin vastoin koitin pitää sen `kovan vauhdin` taysin samanlaisena kuin tasaisella. Jalat sanoi että kovempaa ei voi mennä jos aijot tasaisella vauhdilla jaksaa mäen ylös, mutta sykemittari näytti 170 sykkeitä.
Juoksin sitten loppumatkan about. tuolla kovemmalla vauhdilla ja välillä koitin hiukan puritaa lisääkin, mutta silloin tuli taas se tunne että jos kiristää vauhtia niin lenkin loppuun en sillä pysty juosta. Syke näytti hiukan päälle 160.
Tutkailin tuossa myös noita faktoja kesäkuun lopussa tehdystä intervallitreenistä ja huomasin siellä että 400m vedoissa kovimat sykkeet olivat aikalailla tasan 180. Silloinkin oli tunne että jos tästä kiristän niin juoksu menee väkinäiseksi ja puhti voi loppua ennen vedon loppua.
Noin kolme vuotta sitten valojänis testissä pumppu löi juoksun lopussa pari lyöntiä alle 200 joten voisi kuvitella että tämän ikäisellä maksimi ei hirveästi ole vielä tippunut 3vuoden takaisesta.

Kuvittelenko vaan kun mietin että noissa mun sykkeissä on jotain mätää, tasaista kovaa juostessa.? Eikö pitäisi pystyä painamaan pari kilometriä tasaisella kovalla vauhdilla niin että syke on tuolla 180 tietämillä? Voika matala hemoglobiini vaikuttaa vai enkö vaan purista itsestä kaikkea pihalle?

Oma päätelmä on että tuo 170 olisi anaerobinen kynnys tai jotain ja siksi sen ylittäminen tuollaisella tasaisella vauhdilla tuntuu vaikealta. Sykkeethän kyllä pomppaa korkealle jos rupeaa täysvauhtisia spurtteja tekemään, monta peräkkäin, mutta niillä vaudeilla ei jaksa pitkään mennä.
Pitää kyllä varmaan käydä spurttailemassakin sykevyön kanssa, että näkee sen sykkeen oikeasti niissä nousevan ;)

Puolenvälin krouvi

Kausi on lipunut hiukan puolen välin ylikin, joten tässä vaiheessa on varmaan hyvä tehdä pientä listausta miten ensimäinen puolisko on mennyt.
Takana on 15 ottelua ja kautta olisi vielä jäljellä 12 pelin verran joista tosin ainakin yksi jää itseltäni väliin, siviilielämän takia. Joten oikeastaan 2/3 on jo kautta pelattu. No kumminkin käydäänpä asiaan.

15sarjapeliä takana, joista yhden istuin vaihtopenkillä pienin loukkaantumisen vuoksi. Kaikissa muissa peleissä olen ollut aloituskokoonpanossa ja olen pelannut täydet 90minuuttia 5peliä lukuunottamatta. Aikaisin vaihto on tullut 60min kohdalla ja seuraavaksi aikaisin 65min kohdalla. Nämä molemmat olivat loukkaantumisen takia tehtyjä vaihtoja. 60min tehty vaihto oli tuon jo linkittämäni lähentäjän venähtäminen ja tuo toinen nilkan pyörähdys.
Jos loukkaantumisia ei oteta huomioon niin mut on siis otettu 3pelissä vaihtoon. 76min, 78min ja 78min. Melko täsmällistä työtä tehty näissä vaihdoissa. ;)
Lyhyellä matikalla näistä luvuista tulee peliajaksi 1167 minuuttia. Hyvä määrä kun ottaa huomioon että pelejä on vielä reilu kymmenen jäljellä. Yhden pelin keskiarvoksi tulee näillä lukemilla 83.3 jos tuota penkillä loukkaantuneena istuttua peliä ei lasketa mukaan.
Paras kausi tällä tasolla toi tämän näköiset lukemat: 27ottelua, 2278minuuttia, 88min/ottelu.
Tuollaisiin minuutti määriin en tule ihan pääsemään, koska pelimääriä on hiukan tiputettu ja missaan ainakin nuo kaksi peliä tällä kaudella eli yhtä monta peliä kuin tuolla tähän asti parhaalla kaudella.
Tavoitteeksi voisi kuitenkin asettaa sen että 2000 minuuttia menisi rikki. Se tarkoittaisi tuollaista n.78min per ottelu. Vähemmän siis kuin nyt rullaava 83.3, mutta olen realisti ja odotan että kauden aikana tulee vielä jotain kolhua, mikä voi tuota vielä tiputtaa.
Toinen tavoite voisi olla se että yhtäkään peliä en aloita vaihdosta jos vain olen kunnossa.
Kolmas tavoite (tai oikeastaan tää on toive) voisi olla että mitään suurempia loukkaantumisia ei tulisi.

Olen ollut selvä `runkopelaaja` ja joukkueen peli ei ole kertaakaan kaatunut omiin suorituksiin ja muutenkin taso on pysynyt `normaalia` tasaisempana. Kaksi ja puoli peliä on pelannut alle oman tasoni, mutta saman verran olen sitten pystynyt selvästi ylittämään omaa tasoani. Muuten ollaan liikuttu tasaisen varmalla tasolla, joka on meidän joukkueessa hiukan keskiarvoa korkeampi, josta kertoo tuo jokaisen pelin avauskokoonpanon paikka.
Viime kaudella rooli oli erilainen ja peliaikaa ei tippunut ihan samaan tahtiin. Syitä lisääntyneeseen vastuuseen on useampia, mutta selvästi suurin on oman tason nouseminen ja vakiintuminen.
Viime kaudella 18pelissä avauksessa ja 4vaihdosta sisään. Mukaan taisi mahtua myös pelejä jotka menivät kokonaan vaihdossa. Minuuteista ei ole tietoa, mutta reilusti alhaisemmat ne ovat olleet kuin nyt.

Tajusin jo viimekauden lopulla yhden tärkeän asian omassa pelaamisessa. Hätäilyn.
Oli muka hirveä kiire joka tilanteessa kun vastaja oli tulossa kohti, pallo piti vaan saada nopeasti liikkeelle, jolloin virheitä syntyi enemmän. Nyt annan pelaajien tulla lähelle sillä tiedän että hoidan tilanteen omaksi eduksi, tavalla tai toisella. Joko syöttäminen on helpompaa ja nopeampaa kun pallon on ottanut ensin rauhassa haltuun tai sitten otan pallon suojaukseen tai kylmästi harhautan pelaajan ulos tilanteesta. 100% onnistumis prosentti on tässä lajissa mahdoton, mutta enää yksi epäonnistuminen ei vie itseluottamusta ja tuo kiirettä peliin, vaan aloitetaan puhtaalta pöydältä ja keksitään jotain uutta.
Tästä on hyvä jatkaa kohti syksyn pelejä. Sitten tuleekin niin pirullisen pitkä talvi, joten pitää nauttia nyt kun vielä vaan voi. :)

Kännykän kamera onnistui kuin onnistuikin ikuistamaan kaaren.

Puujalkoja, puujalkoja, puujalkoja

Eilinen peli ei mennyt omalta osalta kovin nappiin. Oli nyt toinen peli tämän kauden peleistä joka meni enemmän tai vähemmän huonosti. Omassa pelaamisessa ei ole ollut mikään ihmeellinen juttu että taso hiukan heittelee. Se on ollut oikeastaan aika normaalitilanne. Tällä kaudella tuostakin on päästy ja suorittaminen on ollut melko tasaista, näitä kahta peliä lukuunottamatta.
Ei meidän peli ole muhun kuitenkaan kaatunut, mutta en ole pystynyt joukkuetta auttamaankaan niin paljon kuin olisi tarvinnut.

Puujalka. Kirjoittelin sen hoidosta täällä ja taas saa kyllä itse laittaa nuo hoito keinot käyttöön.
Noita kolhuja on tullut tämänvuoden puolella jo enemmän kuin tarpeeksi. Taitaa olla nyt neljäs kerta kun kolahtaa. Kerran oltiin muutama viikko sivussa ja käytiin lääkärillä ja muut kerrat ovat olleen näitä että käveleminen on ollut seuraavina päivinä kivuliasta tai mahdotonta. Eilenkin pelin pystyi ihan kivasti pelin pelaamaan, mutta sitten kun pohje `kylmenee` niin jalka kipeytyy.
Eilen ei tarvinnut kun olla vartti paikallaan niin pohje rupesi vetämään itseään heti jo jumiin. Pystyin kuitenkin pyöräilemään himaan kiristysside pohkeessa. Kiristysiteen revin yöllä pois jalasta koska kiristi ja ahdisti vähän turhankin paljon. Kylmää jalalle annettiin heti pelin jälkeen ja uudelleen vielä illalla.
Nyt käveleminen onnistuu jotenkin kivun kanssa, joten ihan kinkkaamalla ei onneksi tarvitse liikkua. Jos jalka tässä päivän aikana vähän vetreytyy niin menen illalla kävelylenkille. Lauantaina olisi jo seuraava peli edessä, joten ihan liikaa ei ole aikaa tuota jalkaa laittaa kuntoon. Tänään kävelyä, huomenna hölkkää ja lauantaina pelaamaan. Voi olla että peli tulee hiukan liian nopeasti, mutta toivotaan parasta.

Bensaa ei ollut tiistaina liikaa, kun tankkaamaan pääsin.

Pelipäivä

Se olisi tänään taas yhden arkipelin vuoro. Ilma on näköjään tosi lämmin ja työtkin pitäisi suorittaa nyt aamulla, joten tankkaus pitää hoitaa viimeisen päälle vaikka töissä oonkin. Mulla kun sattuu välillä toi juominen unohtumaan töissä. Töissä tulee kuitenkin hiukan aina hikoiltua, etenkin näin kesällä, joten pitäisi kyllä muistaa aina juoda, sillä sen juomattomuuden kyllä illalla aina sitten huomaa. Tänään en kuitenkaan unohda, vaan hain kaupasta ihan perus vicchyäkin tähän tarpeeseen.
Eilen oli joukkueen treenit taas 8päivän tauon jälkeen. Lämmintä riitti silloinkin ja hien määrä oli melkoinen. Pallo totteli suht hyvin ja tänään kun alkuverryttelyssä vähän vielä neppailee niin eiköhän se pysy jalassa samallalailla kuin normaalistikkin.
Eilen sai oikea jalka kyytiä pitkien syöttöjen ja keskityksien muodossa ja kun keskittäis rumba sitten loppui niin tuntui että oikea jalka räjähtäisi ihan justiinsa. Ei sellaista lihakireyttä vaan jotain muuta hämärää, ehkä hermoista tai jostain. Potkiminen on sen verran `räjähtävää` hommaa että jalka joutuu kyllä aika koville jos ei siihen ole tottunut, varsinkin jos sitä potkii parikymmentä minuuttia tuollaista isompaa potkua.
Jalkat toimivat kuitenkin muuten ihan mukavasti ja tuntui että täysivauhtisissa spurteissakin oli vauhtia.

Tänään ei saa tehtyä mitään valmistavaa treeniä koska aikataulu on sen verran tiukka, mutta tankkaus ja pieni venyttely varmasti kyllä riittää, koska jalat on sen verran hyvin auki jo valmiiksi. Lisäksi voi tehdä vähän pidemmät alkulämmöt jos siltä tuntuu, mutta jään varmaankin mahdollisimman pitkäksi aikaa koppiin, ettei tarvitse tuolla helteessä olla kuin sen aikaa mitä on pakko.
Olen muutenkin lyhyiden ja terävien alkulämpöjen ystävä enemmän kuin pitkien junnaavien. Väillä tosin voi käydä niin että lämmöt jää hiukan liian keveiksi, jolloin niitä keuhkoja avataan vasta ekoissa suorituksissa, pelin aikana, mikä ei ole ihannetilanne. Lihakset on kuitenkin aina lämpimät, koska mitään tyhmää loukkaantumista en todellakaan halua.

Tämän päivän peli oli henkisesti varmasti melko raskas, sillä vaikka tankkaus olisi kunnossa niin silti kuumakeli koittaa vetää kroppaa löysäksi. Pitää olla siis skarppina ja pakottaa sitä kroppaa vain liikkeelle. Hien määrä tulee kyllä olemaan taas jotain aivan järkyttävää.
Saa nähdä minkälaisessa vireessä vastustaja on kun joutuvat vielä bussissakin istumaan parisen tuntia. Nää arkipelit on kyllä niin paljon parempia silloin kun ne on tälleen kotiotteluita.

New Balance minimus zero road

Tänään tuli käytyä Helsingissä töiden jälkeen ja tarkoitus oli käydä hakemassa uudet Nb:t kotiin. Tai oikeastaan siis kokeilemaan niitä kunnolla.
Ihan mun kokoista kenkää ei siitä äkkiseltään löytynyt vaan myyjä ojensi puoli kokoa isommat kengät käteen. Kun sitten oikean jalan kengän sain jalkaan niin heti huomasin että sehän on tismalleen oikean kokoinen ja ihan täydellinen omaan jalkaan. Vähän kävelyä ja testailua ja kassan kautta ulos.
Koko on siis puolikkaan mun normaalia isompi ja kengän leveys on D medium. Omaan suht kapeaan ja pieneen jalkaan toi leveys on täydellinen.

Väritys on pirteä päältä ja alta

Käyttö kertoja ei ole kuin reilun kuuden kilometrin himmailulta, mutta kun kilometrejä kertyy lisää niin päivitän sitten kokemuksia.

Ensi tuntemukset ovat kyllä tosi hyvät. Niken Freethän ovat jo viime keväästä asti olleet mun kesä lenkkikengät joten ihan hirveen "topatuilla" tossuilla ei ole siis silloinkaan tullut juostua. Istuvuus omaan jalkaan on siis erinomainen ja nuo kengät on kyllä erittäin kevyttä tekoa.
Tein pientä vertailua: Coretex salomonit 342g, Nike Free 244g, New balance 162g.
Painot on yhden kengän paino. Taloudesta löytyi kuitenkin noitakin kevyemmät tossut, nimittäin koon 36 fivefingersit jonka paino on 113g. Tuosta jos päättelee niin oman koon fingerit olisivat varmaan hiukan Nb:tä kevyemmät. Erot on kuitenkin niin pieniä että oikeastaan vasta salomonin ja newbalancen välillä huomaa selvää eroa jos kenkää käsissään painottelee.

Kantapäissäkään ei juurikaan "kuppia" ole. Läppä ratkaisu on onnistunut.

Kenkähän kuuluu minimalisti tyhmään eli ei tukia, ei vaimenuksia ja täysin suora pohja. Normaali lenkkareiden pohjaprofiilihan nousee hiukan kantapäähän, jonka ansiosta/takia päkiä on alempana ja kantapään alla enemmän vaimennusta. Noissa on oikeastaan vaan ja ainoastaan koroton, ohut pohja ja erittäin hengittävä kangas. Koko kengän voisi siis vaikka pyörittää pienelle rullalle.
Laput lupaavat että kenkä ohjaa askelta kohti oikeaa ja hyvää keskijalan askelta, mutta varoittaa että aloittaminen pitää tehdä hitaasti ja rauhallisesti. Tämä on yleensä tärkeää kun kenkiä vaihtaa ja etenkin jos vaihtaa minimalistisempaan malliin.
Testi lenkillä en huomannut askeleessani mitään erillaista, tämä ihan sen takia että juoksen jo valmiiksi keskijalka askeleella, nopeammissa vedoissa jopa erittäin päkiä painotteisesti. Mitään suuria totuttelemisia ei siis tarvinnut tehdä, mutta kanta astujalle muutos olisi varmasti melkoinen. Oma askellus tulee jalkapallosta jossa liikutaan pääasiassa päkiöillä ja futis kengäthän on täysin vaimentamattomia (pieniä pohjallisia lukuunottamatta) ja suorapohjaisia.

Kenkä on kevyt ja istuu jalkaan kuin sukka (pohjalla) :)

Pohja on siis ohut ja pehmeää Vibran kumia. Kenkä onkin tarkoitettu tielle ja tasaisille alustoille. Kyllä noilla silti ihan kivasti hiekkatiellä juoksi. Oikeastaan pahiten pohjan läpi tuntuivat asfaltille eksyneet isommat kivet. Suurinosa niistäkin menee ohi niin että huomaat vaan että siinä oli kivi. Jos kivi kuitenkin osuu juuri päkiän päälle niin silloin se kyllä jo vähän tuntuu. En kyllä teidä kuinka usein tuollaiselle kivelle tulee astuttua, jos niitä ei tuolla lailla metsästämällä metsästä sinne jalan alle. ;)

Pohja on suht kuvioton ja paljasjaloista tuttua Vibram kumia.

Tuollaisella kunnon hiekkatiellä tuntuma oli hyvä ja pitoa riittää vaikka juurikaan mitään kuviota ei pohjassa ole.
Juoksentelin tuon kutosen ihan normi juoksusukat jalassa ja kengät hengittivät kyllä tosi hyvin, mutta kelit on jo niin lämpimiä, joten ei kyllä tiedä missä vaiheessa jaloille rupeaa noissa kylmä tulemaan. Kesällä voisi koittaa juoksua myös täysin ilman sukkia.
Kenkiä tuli totta kai kokeiltua ilman sukkia jolloin ilmaantui oikeastaan ainut pieni huomautus. Pohjassa on pieni pehmuste keskellä, tai se ei ole pehmuste vaan hiukan pehmeämpi kangas. Kangas on asetettu niin että se alkaa noin 1cm päästä kengät reunoista. Tuo kohta josta kangas alkaa jää juuri isovarpaan alle. Juostessa tuota ei huomaa ollenkaa, ainakaan näin sukkien kanssa. Kävellessä jolloin varpaat tekevät hiukan erillaisen liikkeen niin tuon tuntee.
Ei mitenkään hirveän häiritsevä juttu, mutta voisi kuvitella että tuossa on pieni hankaus riski, jos ilman sukkia juoksee. Kesällä tulen kyllä juostua ilman sukkia, jos mahd, koska kengät ovat erittäin mielyttävän tuntuiset sisältä ja kun kangas on sellaista että siitä näkee oikeastaan läpi, niin jalat hengittävät loistavasti. Sisälla on ohut mukava kangas, siinä sitten tuollainen kenno rakenne ja sitten super ohut päälikerros. Vettä eivät varmaan hirveästi pidä, mutta toisaalta myös kuivuvat varmaan tosi nopeasti.

Kengät istuvat loistavasti suht kapea lestiseen jalkaan.

Läppä on hauskasti rakennettu sillä sitä ei oikeastaan ole ollenkaan. Sisäsyrjän puoli on ihan yhtenäinen kappale eli sisäsyrjän kangas jatkuu läppänä jalan yli. Tuota tekniikkaa on ollut jo joissakin futiskengissä, mutta näissä tuo toimii paremmin koska materiaalit on ohutta ja pehmeää kangasta eikä futiskenkien nahkaa. Niken Freessä ei ole läppää ollenkaan vaan kengät vaan vedetään jalkaan. Hyvä systeemi sekin ainakin jos kengät istuvat hyvin. Tällä systeemillä kenkiä voi tosin hiukan enemmän kiristää koska "läppä" menee ulkosyrjä palan alle. Tosin sopivan kokoisissa ja istuvissa kengissä kumpikin systeemi menee ihan yhtä hyvin. Molemmat tuntuvat jollain tapaa mukavammilta kuin normaali läppä systeemi.

Ensi fiilikset kengistä on erittäin hyvät ja ovat oikeastaan juuri sellaiset kuin niiden pitikin olla. jos vertaa siihen mitä odotin kengiltä niin jopa yllättivät hiukan juurikin mukavuudellaan. Jotenkin sitä epäili että Freetäkin minimalistisemmat tuntuisivat jotenkin kovilta tai epämukavilta juostessa, jollain tapaa. Mitä vielä, mukavaa menoa.
Hiukan lenkin lopussa huomasin että päkiän alue tuntui väsyneeltä, joka johtuu Freetä ohuemmasta pohjasta, jolloin tuntuma on lähempänä paljain jaloin juoksemista. Nopeasti varmaan kyllä jalat tuohonkin tottuvat.
Ajattelin ensiksi että juoksisin näillä lyhyemmät lenkit, mutta nyt tuon rauhallisen 6km jälkeen olen sitä mieltä että noilla voi kyllä juosta ihan kaikki lenkki pituudet mitä yleensä nyt tulen juoksemaan. Metsään ja jonnekkin tosi pehmeille alustoille valitsen kyllä Freet, oikeastaan tuon pohjan sileyden takia. Jätän myös märät kelit varmaan noille toisille, ihan vain näitä säästääkseni. Pitoa tosin pitää käydä testaamassa märällä asfaltilla.

Kangas on mukavan tuntuinen ja erittäin ohut.

Alku järkytyken jälkeen tuo suht räväkkä värityskin näyttää kyllä omaan silmään tosi siistiltä.
Pitääpä kirjoitella lisää käyttö kokemuksia sitä mukaan kun niitä tänä kesänä tulee.

36 fivefinngersit ovat 41 Minimuksiakin kevyemmät

Koska taloudesta löytyy myös nyt nuo fivefingersit niin niistäkin varmaan tulee kesällä kirjoiteltua, kunhan tuo siro 36 jalka niitä ehtii hiukan enemmän liikuttelemaan ja testailemaan.

Pieni loukkaantuminen

Mitä saa kun menee pelaamaan kireällä lähentäjällä? Ei välttämättä mitään, mutta on myös mahdollisuus että saa entistä kipeämmän lähentäjän.
Itselleni osui näistä kahdesta vaihtoehdosta tämä jälkimmäinen. Lähentäjä oli ollut kireä jo useamman päivän ja ei siis ehtinyt täyteen `kuntoon` ennen ottelua. Varmistin kuitenkin valmistavia spurtteja ja loikkia tehdessä että se ei menoa haittaa. Ei haitannut. Viimeisenä valmistavana juoksin irroittavan n.40m vedon alamäkeen. Mahdollisimman rentoja ja pitkiä askelia, että paikat aukeisivat ja vikat askeleet oli jo oikeastaan enemmän loikkia kuin juoksu askelia. Tietysti lantion alueen liikkeet tuli myös tehtyä huolella ennen valmistavia spurtteja.
Ennen peliä hoidin alkulämmittelyn huolella. Avaavat ja lämmittävät liikkeet huolella ja sopivasti venytystä lähentäjään. Homma meni niin hyvin että ensimäisellä puoliajalla en huomannut lähentäjää ollenkaan, jonka seurauksena en muistanut puoliajalla tehdä asialle mitään. 15min kun istuu ja vetää henkeä niin lihakset yleensä hiukan jäähtyvät. Olisi siis pitänyt pitää vähän liikettä yllä etenkin lähentäjän. Pelailin varmaankin n. 15min toisesta puoliajasta kunnes tuli oikealla jalalla tehtävä venytys tilanne ja vasen lähentäjä ilmoitti taas olemassa olostaan. Sen jälkeen jotkut tietyt liikkeet ottivat lähentäjään aiheuttaen pientä kipua. Ristiaskeleet ja kääntymiset varsinkin.
Jouduinkin sitten liputtamaan itseni ulos, koska lähentäjää on ihan turha tässä vaiheessa kautta tuhota.
Hiukan harmitti sillä vastassa oli tosi hyviä pelaajia ja oma peli sujui hymyhuulilla näitä kavereita nollatessa. Olisi ollut siistiä jatkaa samaa hommaa loput 30minuuttiakin. No ehkä sitten ensi kerralla.

Tänään lähentäjä tuntuu edelleen hiukan aralta. Pienellä venähdyksellä varmaankin selvitään, mutta saa nähdä tuleeko ensi viikon maanataina oleva ottelu vähän liian nopeasti.
Tämän päivän treenit jätän kuitenkin väliin ja teen paikkaavana vähän juoksua tai pyöräilyä. Aamupäivästä tuli tosin jo käytyä vähän lyömässä tennistä palloa, mutta se oli enemmänkin ulkoilua kuin urheilua.

Federerillä on nimikkomaila. Itse en taida samaan yltää. ;)

Pyörä on etujarrua, satulatolpan kiristintä ja takavaihtajan vaijeria vaille kasassa, joten voi olla että tänään pääsee jo vähän kokeilemaan miltä ajoasento tulee tuntumaan.
Viikonloppuna on varmaan jo kasassa, joten saan tännekkin laitettua ne pariin otteeseen mainostamat vertailukuvat tästä ja edellisestä setupista.

Pitää olla urheilija ennen kuin voi olla huippu-urheilija

Kuulin radiosta tänään, että monet nuoret urheilijat liikkuvat liian vähän, vaikka luulevat treenaavansa kovaa. Tämähän pitää varmasti paikkansa.
Nuoret käyvät harjoituksissaan, mutta muun ajan käyttävät konsolin tai tietokoneen ääressä. Jos siis ajatellaan vaikka murrosikäistä urheilijaa, joka pystyy jo tekemään suht raskasta fyysistäkin treeniä lajiharjoittelun lisäksi, voi kyseisen henkilön treenimäärä jäädä reiluun 6h viikossa. 6-8 tuntia viikossa treeniä on huipulla pyrkivälle nuorelle erittäin vähän. Jos nuori harrastaa vielä joukkueurheilua on itse tekemisen määrä reilusti pienempi.
Kuinka paljon nuori sitten voisi harjoitella. Hyvin tehdyllä ohjelmalla voisi tuntimäärän nostaa varmasti 10h jopa lähelle 15h.
Joukkueurheilussa varsinkin korostuu tämä koska jäädään helpommin vain joukkueen treenien varaan riippumaan. Yksilöurheilussa on vähän eri tilanne, koska valmentaja tekee ohjelmat henkilökohtaisesti.
Joukkueurheilussa korostetaan omalla ajalla tehtävää harjoittelua. Harva nuori kuitenkaan saa kunnollisia ohjeita mitä pitäisi tehdä.

Toinen seikka on sitten se kuinka moni nuori on nykypäivänä valmis uhraamaan omasta viikostaan 10tuntia liikuntaan. Murrosiässä kavereita ei ehdi nähdä hirveästi ja jokaisiin kotibileisiin ei voi lähteä. Nykypäivänä nuorilla on sen verran enemmän muita intressejä, joten monelta jää varmasti kokeilematta.

Oikeastaan tässä kirjoituksessa on myös hiukan faktaa siitä miksi itsestä ei tämän ihmeempää kehittynyt. Kaikista ei tule mailmanparasta vaikka panostaisi, mutta panostamalla kunnolla pääsee silti yleensä suht pitkälle. Omat harjoitusmääräni olivat hyviä nuorena ja hirveä into takasi laadun joka harjoituksessa. 18ikävuoden lähestyessä olisi kuitenkin pitänyt määriä nostaa joka jäi itseltä tekemättä. Homma toimi ihan hyvin, eikä sitä tajunnut muuttaa.
En ollut kuitenkaan mikään lapsitähti, vaan omat pienet saavutukseni tein kovalla harjoittelulla ja halulla, mutta vielä pykälää kovempaa olisi pitänyt jossain vaiheessa alkaa mennemään.

Oma panostus nuorena söi aikaa kavereilta, juhlilta ja koulusta, mutta en silti kadu ollenkaan. Urheilu nyt vaan on niin hienoa ja tunnen saaneeni jo nyt siltä uskomattoman paljon takaisin.
Hauskalta silti tuntuu että teen nykyään muuta kuin lajiharjoittelua enemmän kuin "panostus" vuosina. Jopa viikottaiset treenimäärät saattavat olla suuremmat. Ainut mikä on vähentynyt on itse jalkapallon treenaaminen ja sekin ainoastaan 1.5 - 3 tuntia viikossa.

Ollakseen jossain lajissa huipulla, pitää ensiksi omaksua urheilijan elämäntapa. Vajavaisella fyysisellä kunnolla/valmiudella missään lajissa ei voi nousta huipulle. Kansalliseen kärkeen korkeintaan.
Stefan Holmen sanoi tämän viikon sportmagasinet:issa, että ei ole tärkeää millä tasolla olet nuorena, vaan se millä tasolla olet aikuisena.
Voi kun nuoret urheilijalupaukset tämän sisäitäisivät...