Pitää olla urheilija ennen kuin voi olla huippu-urheilija

Kuulin radiosta tänään, että monet nuoret urheilijat liikkuvat liian vähän, vaikka luulevat treenaavansa kovaa. Tämähän pitää varmasti paikkansa.
Nuoret käyvät harjoituksissaan, mutta muun ajan käyttävät konsolin tai tietokoneen ääressä. Jos siis ajatellaan vaikka murrosikäistä urheilijaa, joka pystyy jo tekemään suht raskasta fyysistäkin treeniä lajiharjoittelun lisäksi, voi kyseisen henkilön treenimäärä jäädä reiluun 6h viikossa. 6-8 tuntia viikossa treeniä on huipulla pyrkivälle nuorelle erittäin vähän. Jos nuori harrastaa vielä joukkueurheilua on itse tekemisen määrä reilusti pienempi.
Kuinka paljon nuori sitten voisi harjoitella. Hyvin tehdyllä ohjelmalla voisi tuntimäärän nostaa varmasti 10h jopa lähelle 15h.
Joukkueurheilussa varsinkin korostuu tämä koska jäädään helpommin vain joukkueen treenien varaan riippumaan. Yksilöurheilussa on vähän eri tilanne, koska valmentaja tekee ohjelmat henkilökohtaisesti.
Joukkueurheilussa korostetaan omalla ajalla tehtävää harjoittelua. Harva nuori kuitenkaan saa kunnollisia ohjeita mitä pitäisi tehdä.

Toinen seikka on sitten se kuinka moni nuori on nykypäivänä valmis uhraamaan omasta viikostaan 10tuntia liikuntaan. Murrosiässä kavereita ei ehdi nähdä hirveästi ja jokaisiin kotibileisiin ei voi lähteä. Nykypäivänä nuorilla on sen verran enemmän muita intressejä, joten monelta jää varmasti kokeilematta.

Oikeastaan tässä kirjoituksessa on myös hiukan faktaa siitä miksi itsestä ei tämän ihmeempää kehittynyt. Kaikista ei tule mailmanparasta vaikka panostaisi, mutta panostamalla kunnolla pääsee silti yleensä suht pitkälle. Omat harjoitusmääräni olivat hyviä nuorena ja hirveä into takasi laadun joka harjoituksessa. 18ikävuoden lähestyessä olisi kuitenkin pitänyt määriä nostaa joka jäi itseltä tekemättä. Homma toimi ihan hyvin, eikä sitä tajunnut muuttaa.
En ollut kuitenkaan mikään lapsitähti, vaan omat pienet saavutukseni tein kovalla harjoittelulla ja halulla, mutta vielä pykälää kovempaa olisi pitänyt jossain vaiheessa alkaa mennemään.

Oma panostus nuorena söi aikaa kavereilta, juhlilta ja koulusta, mutta en silti kadu ollenkaan. Urheilu nyt vaan on niin hienoa ja tunnen saaneeni jo nyt siltä uskomattoman paljon takaisin.
Hauskalta silti tuntuu että teen nykyään muuta kuin lajiharjoittelua enemmän kuin "panostus" vuosina. Jopa viikottaiset treenimäärät saattavat olla suuremmat. Ainut mikä on vähentynyt on itse jalkapallon treenaaminen ja sekin ainoastaan 1.5 - 3 tuntia viikossa.

Ollakseen jossain lajissa huipulla, pitää ensiksi omaksua urheilijan elämäntapa. Vajavaisella fyysisellä kunnolla/valmiudella missään lajissa ei voi nousta huipulle. Kansalliseen kärkeen korkeintaan.
Stefan Holmen sanoi tämän viikon sportmagasinet:issa, että ei ole tärkeää millä tasolla olet nuorena, vaan se millä tasolla olet aikuisena.
Voi kun nuoret urheilijalupaukset tämän sisäitäisivät...