maanantai 27. heinäkuuta 2015

Leirityksiä ja palautumista

Tietotekniikka riivaa ja hankaloittaa elämää, koska läppäri ei suostu sytyttämään näyttöään kuin vain silloin tällöin. Nytkin kirjoittaminen pitää hoitaa puhelimella.
Viime viikko loppui siihen että hyppäsin auton jousille ja matkasin Kisakallioon jossa suoritan harjoittelua olemalla yhtenä fyssarina nuorille Susijengiläisille. 14v nuoret aloittavat ikäkausi maajoukkueisiin tähtäävät leirinsä. Luonnollisesti tuon ikäisten parissa saisi tehdä liikkuvuuksien ja kropan hallinnan kanssa töitä vaikka hamaan tappiin saakka.
Näissä hommissa menee siis mukavasti viimeisen lomaviikon ensimmäinen puolikas.

Viime viikon keskiviikkona mietin palautumis asioita, jotka nousivat mieleen kun lenkki ei meinannut kulkea juuri ollenkaan. Miten ei voi kulkea kun enhän ollut juuri treenannut sitten lauantaisen mäkiraaston? No juuri varmaan siksi jalat painoivat vielä keskiviikkonakin.

Nyt leirillä onneksi ehtii jotain itsekkin treenata leiri juttujen illalla loputtua. Koska keli on niin ihana taidan tyytyä painojen nosteluun sisällä. Tai ehkäpä painan vähän crossfit tyylisen rive, leuat, dipit, juoksu yhdistelmää jonkin ennalta määrittelemättömän ajan..

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Polkuraasto Messilässä

Hienon polkujuoksumarathonin Vierumäellä järjestänyt Lahti trailrunners täytti vuoden jota se juhlisti Messilässä polkuraastolla. Koska Vierumäellä oli mukavaa niin ajattelin mennä myös raastamaan, mutta taas ilmottautuminen venyi ihan viime metreille. Eilen illalla kuitenkin lopulta päätin että menen juoksemaan koska ainakin polkuraastosta saisi hyvän harjoituksen.
Koko viikon kun on rakentanut terassia sekä aitaa ja tehnyt siinä huomaamattaan tuhansia maastavetoja on jalat olleet törkeän jumissa ja arat. Parempi sekin tosin kuin Vierumäkeen lähdettäessä jolloin ne olivat jo valmiiksi ihan hapoilla ja loppu.

Messilään siis ja tietojen mukaan edessä olisi noin 8km matka jossa nousua on 550m. Googletin Messilän tietoja ja eteen tuli tieto että rinteen korkeus siellä on n. 110m eli 8kilometrin aikana se mäki kiivettäisiin n. 5 kertaa ylös..! Olikohan se nyt sittenkään kovin hyvä idea ilmottautua?
Olin ajatellut että teema olisi voinut olla se etten kävele ollenkaan, mutta kun tajusin tuon nousujen määrän niin unohdin sen aika nopeasti. Pari ekaa nousua meninkin juoksuaskelin mutta kun ensimäinen todellinen isomäki eli laskettelurinne tuli niin homma kääntyi kävelyyn.
Sykkeet oli aika korkealla tuntemuksien perusteella ja kävely tai loivempikaan osuus ei niitä hirveästi tiputtanut. Vasta kun rinnettä ruvettiin rullaamaan suoraan tykitystä alas, niin sykkeitä sai laskettua, vain sen takia että seuraava nousu pääsisi paukuttamaan ne takaisin kattoon.
Nuo lasku osuudet sujui kyllä itseltä paljon nousuja paremmin, koska niissä sain rullattua muita kiinni tai karkuun kun taas nousuissa itseltäni ei löytynyt sitä dieseliä mitä muilta tuntui löytyvän.

Jossain välissä juoksuakin maisemaa ehti vilkaista mutta ei se paljoa silloin lämmittänyt
Jo vähän ennen puoltaväliä oli meno sellaista että nousuissa ei enää edes mietitty juoksuaskelia ja meno muistutti sellaista yliväsynyttä rinkka selässä vaellusta. Edessä olleet karkasivat pikkuhiljaa, mutta takaa ei tullut ketään, joten menin sen minkä menin siinä ajatuksessa että ketään en ohi päästä. Otti kyllä aivosta kun mäkeä kävellessä sykkeet on katossa, jalat ihan loppu ja meno sairaan hidasta.
Aina tasaisen tai alamäen koittaessa ensimäiset juoksuaskeleet olivat tuskaa, mutta sitten homma lähti rullaamaan aina siihen asti kunnes tuli edes pieni ylämäki tai töyssy joka jumitti menon. Loppupuolella lenkkiä oli jotenkin jopa naurettavaa kun ehkä 4askelta vaativa kumpu tuntui ihan ylipääsemättömältä esteeltä. Sykkeet oli korkealla, pohkeisiin sattui, reidet olivat loppu ja perseen tilalla oli 10kiloa betonia.

Lopulta viimeinenkin mäki oli tarvottu ylös ja ei tarvinnut kuin lasketella teknistä metsäpolkua rinne alas ja juosta maaliin. Tuska ja turhautuminen oli ollut päällä jo jonkin aikaa, mutta loppu tuli silti jotenkin ihan yhtäkkiä. Aikaa meni 1h5min ja matka oli vähän reilu 8 vaikka garmin näytti 8.7. Ei se garmin pysynyt ihan nousun määrässäkään perässä joten luotetaan tuohon järjestäjien ilmoittamaan 8kilsaan
Jonkinlaisen energiavajeen sain tuosta päälleni, koska vaikka ruokaa heti himassa tankkasinkin, niin iltapäivällä olo oli kuin krapulassa olisi ollut. Päätäsärki ja kepeästi paha olo. Nyt jo onneksi olo parempi, kun saanut vähän väkisinkin syötyä ja verensokerit nousseet normaalille tasolle.
Juoksun aikana tuli tunne että prkl kun piti lähteä. Juoksun jälkeen oli tunne että onneksi lähdin ja iltapäivällä "krapulassa" taas että prkl kun piti lähteä. Onneksi nyt illalla fiilis on taas tuo positiivinen.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla suolle ajaudut

Otsikko kertoo jo aika paljon tämän päivän lenkistä. Hankin viime viikolla uudet maastoon sopivat juoksukengät jotka ajavat itsellä myös talvilenkkareiden virkaa. Olenkin siis jo odotellut että koska pääsisin niitä kunnolla testaamaan. Kyseessä on Inov8 x-talon 212.
Tänään siis suuntasin metsään ja otin kaverikseni myös alennuksesta löytämäni juomarepun, koska pitäähän tunnin lenkille juotavaa olla. No ei kyllä pidä mutta saipa testatuksi asetuksia ja täytenä toi 2kg lisäpainoa selkään. Faija on juossut paikallisia metsäpolkuja ja soita jo vuosia ja kuluttaa varmaankin enemmän polkua kuin asfalttia, joten luonnollisesti kysyin häntä oppaaksi lenkille. Koska aikataulut ei natsannut niin lähdin sitten yksin ilman asiantuntijaa.
Puolituntia meninkin ihan kivasti polulla ja vetäisin myös lyhyen suon yli, kun kerran siinä joku muukin oli jäljistä päätellen mennyt. Saivatpahan kengät kunnon testiä heti alkuun. Vedellähän ne täyttyi mutta mikä tärkeintä tyhjenivät myös aika nopeasti, eikä vesi jäänyt kenkiin pyörimään. Muutaman sadan metrin jälkeen ei kastumista enää tuntenut oikeastaan mitenkään.
Oikea nilkka oli jostain syystä vähän arkana ja huomasin vähän varovani sitä juostessa. Otin siis enemmän päkiällä vastaan askeltaessa ja senhän tietää että pohje sellaisesti menee iloisesti tukkoon. Menkööt sanon minä.
Hyvän puolituntisen jälkeen päätin ylittää eteen tulleen hiekkatien ja painua metsään ilman minkäänlaista polkua edessäni. Tähän aikaan vuodesta tuollaisella vanhalla hakkuualueella on aika korkeaa kasvustoa joten kävelyksihän se tasaisin väliajoin meni. Pyörin varmaan 20minuuttia enemmän ja vähemmän poluttomassa metsässä, välillä juosten ja välillä kävellen maastosta riippuen. Oikeastaan ympyrä tuli metsässä tarvottua koska tulin ulos metsästä melkein samasta välistä kuin sinne meninkin.
Jatkoin matkaa kohti himaa selkeällä ja tasaisella kulkevalla polulla, jonka jälkeen vajaa kilometri kävelytien vieressä juoksua, koska vaikka ihan kaupungissa en asukkaan niin suoraan ovesta ei sentään metsään pääse.
Sykkeet ja juoksuvauhti vaihteli paljon enemmän kuin tasaisella juostessa. Lisäksi lenkki oli paljon asfaltti junnaamista mielenkiintoisempi vaikka välillä olin niin korvessa että siitä oli juokseminen kaukana. Taidanpa vetäistä myös seuraavan lenkkini, metsässä. Ehtiihän noita teitä kuluttaa vaikka sitten talvella.

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Pitkä kesäloma

Jäin kesälomalle 8.5 tarkoituksena pitää lomaa koko kesä. Tiesin että kesästä oli tulossa tapahtumien täytteinen ja jotenkin työtahti oli hidastunut jo jonkin aikaa. Tunsin että oli aika ottaa kesälomaa.
Koska töistä ei noin vain oteta koko kesän mittaista lomaa, niin tarkoitan nyt tottakai 8.5.2014 aloittamaani blogin kesälomaa.
Lomahan vähän venähti koska paluu tapahtui noin viikko sitten eli n. 14kk myöhemmin. Jo jonkin aikaa on nipistellyt ajatus kirjoittamisesta, mutta ajattelin että löytyykö aikaa ja vaivaa sen tekemiseen, omalla mittapuullani, tarpeeksi hyvin? No vaivaahan kirjoittamisesta ei juurikaan ole jos vain löytyy väli jossa kirjoittaa ja kun huomasin että sellaisia alkoi löytyä oli tänne palaaminen helppo päätös.

Niin takaisin viime kesään ja sen mukanaan tuomiin tapahtumiin. Normaali arjessa kuvioissa pyörii kaksi vuorotyö ja normaalilla tahdilla etenevät Amk opinnot joita yhdistellään sitten harrastuksiin ja vapaa-ajan toimintaan. Viime kesä toi kuitenkin tullessaan sen että tähän soppaan tuli yksi, aika saneleva, aikataulutettava lisää. Pieni tyttö tuli ja laittoi kaikki aikataulut uuteen uskoon. Koulussa ja töissä kaydään tietysti sen mukaan mitä niitä on mutta sen ulkopuoliset asiat onkin sitten vähän erilaisella aikataulutuksella kuin ennen.

Tällä hetkellä näillä uusilla rytmeillä on elelty jo melkein vuoden päivät ja tuntuukin että homma rupeaa olemaan jo jotenkin hallussa. Tosin välillä huomaa kompuroivansa aikataulujen ja asioiden hoitamisen kanssa, kuin kävelyä opetteleva vauva, mutta jotenkin rupeaa olemaan jo sinut uusien rytmien osalta.
Se että asiat hoituu on tietysti vaatinut muutoksia ja kompromisseja, kuten urheilun kannalta katsottuna se, että tämä kesä on ensimäinen kun en pelaa jalkapalloa tavoitteellisella tasolla. Harjoittelu on muutenkin ollut vähäisempää kuin ennen, osittain sen takia että aika on ollut kortilla ja osittain sen että itsensä motivointi harjoittelemaan vähän huonompiin aikoihin päivästä on ollut vaikeaa. En ole myöskään keksinyt vielä täytettä jalkapallon tilalle, joskin vierumäki trail sytytti itsessäni juoksu innon uudelleen henkiin.

Jotain on kuitenkin tehty suht epätasaisen tasaiseen tahtiin, jotta vanhat monen vuoden aikana rakentuneet pohjat ovat pysyneet kasassa jonka takia kunto on ihan ok. Jos verrataan viime kesään niin kunto voi olla tullut vähän alas ja voima tasot ehkä vähän tippuneet, etenkin jalkojen osalta, koska kuormitus ollut pienempää kuin ennen. Jo pelkkä jalkapallossa tullut juoksu ja säntäily on ollut hyvää räjähtävän voiman harjoitusta ja juuri tämän tyyliset harjoitukset ovat vähentyneet.

Uudet kuviot vaikuttavat tiestysti myös kirjoituksiini ja tahtiin jolla kirjoitan. Olen ajatellut että blogi ei syö yhtäkään harjoitustani vaan toivottavasti saa lähtemään joskus ovesta ulos treenaamaan, myöhään illalla tai aikaisin aamulla, kun muuten en meinaisi itseäni sinne saada. Edelleen aion kirjoittaa niin omista treeneistäni, kokemuksistani, mielipiteistäni ja juuri niin kuin itse asiat koen. Valitettavasti myös kirjoitusvirheiden määrä tulee olemaan ennestään tuttu. :)

Kuulumisiin..