Vesijumppaa

Eilen tuli lähdettyä uimahalliin. En ole mikään erikoinen vesipeto, joten ihan puhtaasti uimaan ei tule ikinä lähdettyä. Enemmän rentoutumaan tai palautumaan.
Nyt oli kuitenkin rentoutumisen ohella hyvä tehdä vähän jumppaa tuolle jalalle. Eli siis hyvällä syyllä pystyi olemaan vain lämpimän terapia-altaan puolella. Noin tunnin pyörittelin, poljin ja heiluttelin jalkaa vedessä ja ihan mukavaa oli. Voisi käydä paljon useamminkin, mutta tässä suht isossa pitäjässä ei löydy sellaista hallia, jossa olisi hyvä terapia-allas, joten pitää ajella 20min pienempään pitäjään.
Siinä jalkaa jumpatessa tuli sivusilmällä vakoiltua kahden uimarin treenaamista. Ihan hauskan näköistä kiertoharjoittelua. Uintia, pohjasta pintaan ponnistuksia ja sitten vetolaitteella eri uintitekniikoita käyttäen käsien treenaamista. Sitten taas sama uudestaan tekniikoita vähän aina vaihtaen. Erityisen hauskan näköistä oli pelkillä jaloilla tehtävät selkäuinti treenit. Pinnalla näkyy suoraksi ojennettujen käsien kämmenet sekä kasvot ja silti uimari liikkuu rivakasti vedenpintaa pitkin eteenpäin. Varmaankin delffiini potkulla mentiin, koska luulen että muuten ei olisi mahdollista.

Itse en kyllä lähde kokeilemaan koska mikään vesipeto en ole, vaikka vesi ihan kiva elementti onkin. Ei voi kyllä ikinä mihinkään trithloniin lähteä koska uinnin opettelu pitäisi aloittaa ihan perusteista ja lasten altaasta.
Armeijassa olen tainnut viimeksi uida pitemmän matkan kerralla. Sain täpärästi silloin kiitettävän uintikokeesta, mutta se ei kerro uintitaidosta vielä mitään. Sen verran hyvä yleis- ja lihaskunto joten ton kiitettävän sai ihan puhtaasti sillä. Testihän taitaa olla 200m uintia josta 50m selkää, joten tollasenhan räpiköi läpi vaikka koiraa uiden. Tosin siinä oli joku aika mihin se piti uida, mutta silti.
Jotta ette luule mua ihan uppoavaksi tukiksi, niin sanotaan vielä, että testi meni niukasti siksi läpi, että aika meinasi loppua. Enemmänkin olisi jaksanut, mutta tekniikka niin huono, että vauhti on kuin mummojen vesijuoksussa.