Kyl se vaan on hienoa. Urheilu siis ja etenkin jalkapallo.
Maanantaina pääs viikon tauon jälkeen taas treeneihin. Meitä ei ihan hirveetä määrää ollut, mutta silti saatiin tosi hyvät treenit aikaan. Lisäksi pakkanen oli niin alhainen, eikä reidetkään pyörinyt mielessä, joten uskalsi "laskea" täysillä.
Loppu osuuden, kovemilla sykkeillä mentävät, peli osuudetkaan eivät saaneet hyytymistä aikaan. Vasta ihan lopussa rupesi "puuskututtamaan" ja jalat menemään vähän jumiin, etenkin pohkeet, niin kuin yleensäkkin.
Treenin loputtua löysin itseni tilanteesta joku on yksi hienoimmista, mitä harjoittelulla voin saavuttaa.
Nojaan polviin haukkoen henkeä, sykkeen pikkuhiljaa laskiessa, leveä hymy kasvoilla.
Aivan mahtava fiilis.
Ensin tod. näk. olet ihan kuoleman kielissä, itse treenin aikana, mutta kun treeni loppuu ja tuo fiilis tulee tilalle, niin tunne on ihan mahtava. Nyt ei ollut suorituksen aikana edes kuolema päällä, mutta niin kovaa mentiin silti, että tuon yhdistemän sain aikaan.
Eilen vetelin iltavuoron päälle jalkapuntin. Hiukan tuntui jalat jumisilta, mutta niin vähän että ei haitannut tekemistä mitenkään. Liikkeiden päälle taas vähän harmotukseksi, loikkia.
Toivottavasti vain tuo pakkanen tippuu, että torstaina pääsisi joukkueen treeneihin (tai siis että ne voitaisiin pitää). Pe onneksi pakkasen pitäisi olla jo varmasti melko alhaalla, joten pääsen toteuttamaan tuon intervalli treenin, mitä olen nyt varmaan kuukauden odottanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat aina tervetulleita, jopa suositeltavia...