Mikä siinä on että silloin kun on jotain pientä vaivaa, niin juuri silloin rupeaa tekemään mieli kaikenmailman liikuntaa? Mitä isompi vaiva niin sitä epätoivoisemmaksi homma muuttuu.
Nyt on onneksi vaan pieni ongelma takareidessä, mutta kun sitä pitää kuitenkin lepuuttaa, niin eiköhän mieli tekisi juoksemaan, pelaamaan tai ihan mitä vaan jossa pääsisi menemään kovaa.
Tiistain koviin treeneihin ei ruvennut sykemittaria kaivamaan, vaikka niin oli tarkoitus. Treenit jäivät mun osalta tyngäksi, jonka jo etukäteen aavistin ja sen takia mittarinkin kotiin jätin. Muut rupesi pelaamaan kovia tempopelejä niin mä siirryin hölkkäämään kenttää ympäri ja jumppaamaan jalkaa. Jesss...
Tänään on sitten taas pientä arvailua edessä. Kestääkö jalka vai eikö kestä, rupeaako se kiristämään paljon vai vähän vähemmän.
Reisi on jo parempi mutta ei kyllä mitenkään kunnossa. No kaipa sitä lauantaina on jo pelikunnossa vaikka tänään vielä kiristelisi.
Salitreenistäkin olen pitänyt taukoa, eli tosi rento viikko meneillään. Eipä tuo haittaa vaikka loppukauden eli nämä 3viikkoa vetelisi rauhallisemmin, koska sitten kuitenkin tulee ylimenokaudet sun muut ennen kuin treenin määrää ja tehoja rupean taas kiristämään. Keskitytään nyt vaan viimeisiin otteluihin ja siihen että paikat pysyisivät kunnossa. Onhan tässä koko kesä taas mentykkin sekä sitä edeltävä talvi ja kevätkin itseasiassa.
Pientä ajatusta rupeaa jo olemaan kauden jälkeisestä treenaamisesta, mutta pidetään ne nyt vielä ajatuksen tasolla ja kirjoitellaan niistä lisää vaikka sitten ylimeno kaudella (lue: viikolla).
Käykääs tsekkaamassa edellisen kirjoituksen kompressiotuote tarjous, jos ette ole jo siihen tutustunut. Pari alustaavaa ilmoittautumista on jo tullut ja lisää vielä mahtuu, joten tseketi tsek ja sähköpostia tulemaan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat aina tervetulleita, jopa suositeltavia...