Vähemmän yllättäen pohkeet tukossa

Eilen oli vuorossa pelkällä joukkueen treeneillä mentävä päivä. Tai ainakin sen piti olla.
Olin jo suht aikasin himassa joten siinä sitten rupesin pyörittelemään ajatusta, jos juoksisin treeneihin ja takaisin. Hylkäsin kuitenkin ajatuksen koska la on peli, eikä torstaina viitsisi jalkoja kovin jumiin vetää. No suunnitelmat muuttuivat vielä uudestaan.
Mun auto on huollossa ja sijais autonkin jouduin jo palauttamaan takaisin liikkeeseen, joten tässä pitäisi meidän talouden menot saada tehtyä yhdellä autolla. Valitettavasti pyöräkin on vielä Broidilla vaikka melkein valmis onkin.
Aikatauluja miettiessä kävi ilmi että molempien treenit menee niin hienosti ristiin, että samalla kyydillä meneminen mahdotonta. Mun pitäisi siis ainakin juosta takaisinpäin treeneistä.
Takaisin päin juokseminen on se `haastavampi` osa joten totesin sitten, että juoksen edes takaisin niin ei tarvitse mua sinne kentälle heittää.
Innostuin sitten uudelleen juoksu ajatuksesta, joten päätin että vetäisen nuo uudet NB:t jalkaan, jo tutuiksi käyneiden Nikejen sijaan.

Matkahan on sama kuin tuossa maanantain yhdistelmätreenissä, mutta nyt ei vaan lämmitellä ja pallotella, vaan treenataan 90min hyvällä temmolla.
5km menomatka meni hienosti ensimmäistä kilometriä lukuunottamatta, joka meni kyllä täysin kropan herättelynä. Ehdinkin jo miettiä siinä, että mitähän tästäkin mahtaa tulla, kun tuntuu että kroppa ei ollut yhtään valmis juoksuun. No siitä se lähti ja jälkimmäiset 4km rullaskin sitten jo tosi hienosti.
Hiukan juoksu on erilaista noilla uusilla kengillä. Suurin ero on tuo pohjan tasaisuus. Vaikka astun molemmillakengillä samallalailla niin näissä Nb:issä kantapää ei tunnu yhtään niin selvästi maatavasten, kuin kantakorotuksen omaavissa Nikeissä.
Kentälle päästyäni olinkin jo saanut mukavan hien päälle ja kello näytti 24.18min joten vähän reilua 10km/h oli vauhti (pitäisi totutella noihin min/km aikoihin). Melko hyvä vauhti siihen nähden, että juoksin ihan normaalisti ja selässä oli juoksemiseen semiraskas reppu.
90min joukkueen treeniä siihen sitten päälle. Loppupuoliskolla rupesi tuntumaan että pohkeet väsyy, mikä ei ollut ihme koska 2tuntia oli jo päkiöillä vietetty. Loppuun tehtiin vielä 4x40m vedot n. 80% maksimista. Itse himmasin näissä tehot pari prosenttia alemmas, koska tuolla lähentäjällä ei ole vielä hirveästi maksimivauhtisia juoksuja alla.
Treenien jälkeen kamat taas vaihtoon ja takaisin lenkkeilyn maailmaan. Näpäytin tällä kertaa kellosta myös gps:än päälle, varmistukseksi että matka tosiaan on 5km. Ensimmäiset 200m jouduin kävelemään kun kello haki sateliitteja, mutta sitten tulikin jo yhteys ja matka jatkui juosten.
Puolessa välissä matkaa pohkeet tuntuivat taas asteen väsyneemmiltä ja etenkin lievät ylämäet olivat jo kevyttä puristamista. Askel meni varmaankin noissa lievissä nousuissa vähän `töpötteleväksi` ja alamäissä ei jaksanut ihan samallalailla rullata.
Tämä seikka näkyi suoraan myös ajassa. Kello näytti matkaksi juurikin 5km ja aikaa oli paluumatkaan kulunut 4min! enemmän kuin menomatkaan. Hiukan siis oli meno verkkaisempaa, vaikka askel pysyikin kyllä ihan hyvin kasassa.

2h 30min tuli siis yhteensä pituutta tuolle treenille ja kaikki vielä yhteen putkeen, koska juoksusta pystyi siirtymään suoraan kentälle ja toisinpäin.
Eilen illalla pohkeet tuntuivat tosi tukkoisilta ja jumittivat lisää, aina hiukan enemmän kun paikallaan oli. Ajattelin että tänä aamuna kävely on kuin vanhalla miehellä, mutta ei tää onneksi ihan niin paha ole. Tukossa pohkeet kyllä on, mutta eiköhän ne saada kuntoon verryttelemällä, ennen lauantain iltapäivää, jolloin pitäisi olla täydessä iskussa.

Otin töihin mukaan Longboardin, jotta voi asfalttisurffata sitten paikasta toiseen, kun on postia vietävänä jne. Samalla jalat saa hiukan vetreytystä, kun pitää tasapainoilla ja vauhtia potkutella.
Kesän ensimäinen kerta laudan päällä, joten pitää varmaan ensimäisenä muistuttaa mieleen, miten se pysähtyminen oikein tapahtui. :)

Vetreyttävää perjantaita kaikille. ;)