Se kuuluisa ihannepaino

Nyt kun toppahaalarit ja muut talven toppauksen karisevat ihmisten yltä pois, herää samalla yksi tietty keskustelunaihe. Paino ja kaikki siihen liittyvä.
Toppahaalari ei enää piilota omia jenkkakahvoja ja muita omaan silmään ikävästi pistäviä asioita, joten niitä on pakko miettiä.
Out of sight out of mind, ei enää toimi.
Osa harmittelee että "näille olisi pitänyt jotain tehdä", osa ajattelee että, "pitäisikö aloittaa jos sitä ehtisi vielä tämän kesän aikana kuntoon?"

Kuulin tässä yhtenä päivänä painoon liittyvässä keskustelussa väittämän siitä että jokaisen kropalla on tietty ihannepaino johon kroppa pyrkii. Eli jos painat 55kg, mutta kropan ihannepaino on 60kg, niin kroppa yrittää itseään siihen lihottaa.
Et siis sinä itse, vaan kroppasi.
Osittainhan tämä on totta, mutta ei ihan sanasta sanaan.
Kropalla on tietty ihannepaino, mutta se että kroppa itse sen täysin määrittelisi niin ei taida kyllä pitää paikkaansa. Pituus ja ruumiinrakenteen perusteella voidaan laskea se laskennallinen ihannepaino, mutta siihen se kropan osuus sitten taitaa jäädä.
Voisikin sanoa että se paino johon kroppa pyrkii on jokaisen oman arjen määrittelemä. Pitkällä aikavälillä otettu keskiarvo niistä asioista jotka vaikuttavat painoon, eli kulutus ja tankkaus. Harva ihminen syö ja kuluttaa täysin samassa suhteessa joka päivä, viikko tai kuukausi, mutta pitemmällä aikavälillä katsottaessa löytyy kyllä tarkka keskiarvo kulutuksen ja tankkauksen suhteesta. Paino voi vähän seilata ylös ja alas, mutta kuitenkin paino koittaa painaa itseään kohti tuota keskiarvon määrittelemää arvoa.
Juuri tämän seikan takia painonpudotuksissa ja kuntoremonteissa on tärkeää tehdä maltillisia ja pysyviä muutoksia, kulutuksen ja tankkauksen suhteeseen.
Pitkän ajan keskiarvo määrittelee joten esim. viikon kaalidietti on nopeasti nollattu, parin päivän roskaruoka tankkauksella.
Se että kropalla olisi tietty kiloluku johon se automaattisesti ohjautuu ei siis pidä paikkaansa. Jokainen tietää varmasti jonkun ruuan mitä voisi syödä vaikka kuinka paljon. Siinä vaiheessa kun sitä (esim. karkkia) ruvetaan lappaamaan oikein kunnolla niin varmasti kroppa ei koita tiputtaa painoaan 60 sinne 55 sen takia että se nyt on se kropan ihannepaino.

Asiaa voisi tietysti perustella sillä, että toisilla näläntunne tulee helpommin kuin toisilla ja sitä kautta kroppa koittaisi vaikuttaa tankkaukseen. Nälän voi kuitenkin selättää niin monella eri ruoka-aineella, joten tämäkään ei ihan tunnu loogiselta. Lisäski nälän tulemiseen voi itse vaikuttaa omalla tekemisellään, joten tuokaan että toisille se tulisi helpommin ei pidä paikkaansa.
Kroppa sen verran hieno kapistus, joten luulisi että se osaisi sitten tarkemmin laskea sen energia määrän joka suusta sisään tulee, eikä niinkään sitä täyttävyyttä, mitä se tällä hetkellä `laskee`.

painonhallintakuntoo.net

Ihmisen kroppa on muokkautunut ajan saatossa sellaiseksi, että se osaa ottaa kaiken irti ravinnosta. Nyt kun ravintoa ei ole mitenkään vaikeata hankkia niin kroppa jää yleensä mielen vangiksi. Tekee mieli syödä ja useilla vielä sellaisia asioita jotka eivät täytä, mutta sisältävät hirveät määrät energiaa, eli niitä kaloreita. Kylläisyyden tunnetta ei tule, ennen kunnon övereitä ja silti kroppa kerää kaiken energian kiltisti talteen, koska niin sen on pitänyt tehdä aina.
Sitten kun niitä kropalle tuttuja kalori määriä ruvetaan tiputtamaan, niin kroppa pelästyy lamaa ja rupeaa säilömään entistäkin tehokkaammin energiaa ruuasta.
Tässä toinen seikka miksi mahdolliset dietit ja energiamäärien tiputtamiset pitäisi tehdä maltillisesti ja vaikka pykälittäin sekä muutosten pitäisi olla pysyviä.
Ei siis hissillä ylös alas, vaan tasaisesti liukuportailla alamäkeen.

Oma arki siis määrittelee ihmisen ihannepainon ja kroppa elää niin kuin sen opettaa elämään.