Pitäisikö aikuisille määrittää ruutuaika?

Tietotekniikka on nykypäivää ja varmaan jokaisella äidin Pikku Liisalla on jo puhelin taskussa, ensimmäisenä koulupäivänä. Neli vuotiaiden neuvola testiin kuuluu Googlaus. Jos Pikku Liisa ei osaa, niin on selvästi ikäisiään kehityksessä jäljessä. Toista se oli 15vuotta sitten. ;)
Kyseisen kehityksen takia kuuleekin asiallista ja paikallaan olevaa keskustelua nuorten ja lasten ruutuajasta. Pikku Liisa kun tahtoisi pelata netissä pelejä  sekäja chatata ja passivoitua siinä sivussa. Keskustelu on paikallaan ja voisin sanoa että on aikuiselta edesvastuutonta jos jonkinlaista kontrollia ei tässä asiassa pidetä.
Mutta...
Pitäisikö tätä kontrollia myös laajentaa aikuisten keskuuteen?
Keski-ikäisen aikuisen naisen, itse kertoma, tositarina kertoo minusta kaiken oleellisen. "Aamulla istun vajaan tunnin autossa, sitten 8 tuntia päätteellä töissä, siitä autolla kotiin ja loppuilta meneekin sitten sohvalla"
Way to go..
Ja tämä ei ole mikään uniikki tapaus vaan kuvaus monen keski-ikäisen arjesta. Hyväkuntoinen keski-ikäinen kuuluu vähemmistöön ja marginaaliseen ryhmään. Hauskaa on että heidän liikkumista ja elämää saa ihmetellä ja kauhistella, mutta miten käy jos ihmettelet passiivisen ja ylipainoisen ihmisen arkea ja olemusta?
Entä jos joku kontrolloisi aikuisten ruutuaikaa? Vaikka se äidin Pikku Liisa katsoisi että äiti ei istu koko iltaa sohvalla tai sitten ajastin laskisi kulutettua aikaa ja napsaisi virrat pois kun päivän saldo on täynnä. Sitten jos haluaisi saada lisää ruutuaikaa niin sitä voisi ladata jollain kehoa aktivoivalla toiminnalla, kuten vaikka liikunnalla tai lasten kanssa leikkimällä. Näin hienoa systeemiä ei tule kyllä ikinä käytäntöön, ellen sitten itse ajaudu vallankahvaan. ;)
Aikuisten käyttäytymistä voi valitettavasti muuttaa vain yksi asia ja se on aikuinen itse. Hyvät neuvot ja lähimmäisten tai ammattilaisten patistamiset eivät toimi, jos itse ei halua muutosta. Toisin kuin lapsille, aikuisille ei löydy tarvittavaa auktoriteettia. Jotkut heräävät todellisuuteen vasta kun ovat reunalla ja lääkäri kertoo että nyt jos ei muutos ala, alkaa sellainen alamäki mitä ei ihan heti pysäytetä. Toiset ottavat tv:n ja tietokoneen kainaloon ja lähtevät hitaaseen liukuun. Ehkä kuitenkin pelottavinta on, että kaikki lääkärit eivät edes sano asiasta kunnolla, tai sitten potilas kuulee mitä haluaa ja minä toisessa kädessä saan väärää tietoa, vähän kuin rikkinäisessä puhelimessa lapsena. 
Kiteytettynä voisi sanoa että suuri osa ihmisistä ei kunnioita itseään ja omaa vartaloaan tarpeeksi. Ei tarvitse olla fitnessmalli, mutta olisi hyvä voida nousta istumasta kevyesti ja pystyä kävelemään yli 200m ilman kipua, tuskaa ja hengästymistä, keski-ikäisenä.

yle.fi

Istun itsekkin suht paljon ruudun ääressä. Kirjoitan, luen ja pelaan. Istuminen varsinkin ns turha istuminen on kuitenkin vähentynyt, kiitos päätökseni poistaa oma fb tilini. Enää en löydä itseäni koneen äärestä ajattelemasta että "miksi mä oikein päivystän tässä?".
Oikeaa viikottaista ruutuaikaa ei ole olemassaan, mutta jokainen voi terveellä järjellä päätellä ja laskea omansa. Laskemista helpottaa tuntien suhteuttaminen liikuttuihin tunteihin. 2tuntia liikuntaa ja sen jälkeen pieni rentoutuminen ruudun edessä on  suotavaa hyväksyttävää.
Joka tapauksessa lapset eivät ole ainoita kenestä pitäisi olla huolissaan, tässä tietotekniikan täyttämässä maailmassa.