Polkuraasto Messilässä

Hienon polkujuoksumarathonin Vierumäellä järjestänyt Lahti trailrunners täytti vuoden jota se juhlisti Messilässä polkuraastolla. Koska Vierumäellä oli mukavaa niin ajattelin mennä myös raastamaan, mutta taas ilmottautuminen venyi ihan viime metreille. Eilen illalla kuitenkin lopulta päätin että menen juoksemaan koska ainakin polkuraastosta saisi hyvän harjoituksen.
Koko viikon kun on rakentanut terassia sekä aitaa ja tehnyt siinä huomaamattaan tuhansia maastavetoja on jalat olleet törkeän jumissa ja arat. Parempi sekin tosin kuin Vierumäkeen lähdettäessä jolloin ne olivat jo valmiiksi ihan hapoilla ja loppu.

Messilään siis ja tietojen mukaan edessä olisi noin 8km matka jossa nousua on 550m. Googletin Messilän tietoja ja eteen tuli tieto että rinteen korkeus siellä on n. 110m eli 8kilometrin aikana se mäki kiivettäisiin n. 5 kertaa ylös..! Olikohan se nyt sittenkään kovin hyvä idea ilmottautua?
Olin ajatellut että teema olisi voinut olla se etten kävele ollenkaan, mutta kun tajusin tuon nousujen määrän niin unohdin sen aika nopeasti. Pari ekaa nousua meninkin juoksuaskelin mutta kun ensimäinen todellinen isomäki eli laskettelurinne tuli niin homma kääntyi kävelyyn.
Sykkeet oli aika korkealla tuntemuksien perusteella ja kävely tai loivempikaan osuus ei niitä hirveästi tiputtanut. Vasta kun rinnettä ruvettiin rullaamaan suoraan tykitystä alas, niin sykkeitä sai laskettua, vain sen takia että seuraava nousu pääsisi paukuttamaan ne takaisin kattoon.
Nuo lasku osuudet sujui kyllä itseltä paljon nousuja paremmin, koska niissä sain rullattua muita kiinni tai karkuun kun taas nousuissa itseltäni ei löytynyt sitä dieseliä mitä muilta tuntui löytyvän.

Jossain välissä juoksuakin maisemaa ehti vilkaista mutta ei se paljoa silloin lämmittänyt

Jo vähän ennen puoltaväliä oli meno sellaista että nousuissa ei enää edes mietitty juoksuaskelia ja meno muistutti sellaista yliväsynyttä rinkka selässä vaellusta. Edessä olleet karkasivat pikkuhiljaa, mutta takaa ei tullut ketään, joten menin sen minkä menin siinä ajatuksessa että ketään en ohi päästä. Otti kyllä aivosta kun mäkeä kävellessä sykkeet on katossa, jalat ihan loppu ja meno sairaan hidasta.
Aina tasaisen tai alamäen koittaessa ensimäiset juoksuaskeleet olivat tuskaa, mutta sitten homma lähti rullaamaan aina siihen asti kunnes tuli edes pieni ylämäki tai töyssy joka jumitti menon. Loppupuolella lenkkiä oli jotenkin jopa naurettavaa kun ehkä 4askelta vaativa kumpu tuntui ihan ylipääsemättömältä esteeltä. Sykkeet oli korkealla, pohkeisiin sattui, reidet olivat loppu ja perseen tilalla oli 10kiloa betonia.

Lopulta viimeinenkin mäki oli tarvottu ylös ja ei tarvinnut kuin lasketella teknistä metsäpolkua rinne alas ja juosta maaliin. Tuska ja turhautuminen oli ollut päällä jo jonkin aikaa, mutta loppu tuli silti jotenkin ihan yhtäkkiä. Aikaa meni 1h5min ja matka oli vähän reilu 8 vaikka garmin näytti 8.7. Ei se garmin pysynyt ihan nousun määrässäkään perässä joten luotetaan tuohon järjestäjien ilmoittamaan 8kilsaan
Jonkinlaisen energiavajeen sain tuosta päälleni, koska vaikka ruokaa heti himassa tankkasinkin, niin iltapäivällä olo oli kuin krapulassa olisi ollut. Päätäsärki ja kepeästi paha olo. Nyt jo onneksi olo parempi, kun saanut vähän väkisinkin syötyä ja verensokerit nousseet normaalille tasolle.
Juoksun aikana tuli tunne että prkl kun piti lähteä. Juoksun jälkeen oli tunne että onneksi lähdin ja iltapäivällä "krapulassa" taas että prkl kun piti lähteä. Onneksi nyt illalla fiilis on taas tuo positiivinen.

Vierumäki Trailmarathon. 15k polkujuoksua

Moi, im back. Blogin kesäloma näköjään hiukan venähti koska pimeä talvikin on ehtinyt jo tässä välissä vierähtää. No vuodessahan ehtii tunnetusti tapahtua paljon, joten palailen loman syihin vähän myöhemmin, sillä nyt pitää kirjoittaa asiasta joka on vielä tuoreessa muistissa. Nimittäin viime lauantain polkujuoksusta Vierumäki trailmarathon tapahtumassa, jossa kävin polkujuoksemassa lyhyemmän eli 15k matkan.

Bongasin tapahtuman suht myöhään ja olin heti todella kiinnostunut koska huomasin että tarjonnassa oli erittäin mielenkiintoinen 15kilometrin matka. Spurttaaja joka ei ole ikinä edes juossut yhteen putkeen noinkaan pitkää matkaa, ei nimittäin vielä puolimaratonista innostu. Viimeinen ilmottautumispäivä lähestyi ja jostain syystä emmin ilmottautumiseni kanssa. Itsekkään en tiennyt syytä, ennen kuin yhden asiakkaan kanssa puhuessa tajusin syyn. En ole viime aikaisen huonon treenaamisen kanssa siinä kunnossa missä olen tottunut olemaan, joten haluanko mennä todistamaan tätä seikkaa itselleni, ihan viralliseen juoksu tapahtumaan?
Tätä seurasi pieni itsensä tutkiminen asian suhteen ja jälkiilmottautuminen lähti liikkeelle. En olisi edes "normaalissa" kunnossani taistelemassa voitosta joten onko nyt väliä, että onko ajassa muutama minuutti enemmän kuin ehkä huippukunnossani olisi? No ei todellakaan ole.

Perjantaista alkaa itse tarina juoksuun liittyen, koska illan hämärtyessä löydän itseni pelaamasta jalkapalloa. "Pelaajat vähissä, pääsetkö jeesaa?" Ajattelin mennä aukaisemaan jalkojani, mutta huomasin juoksevani pohkeeni kramppiin sillä pirun tekonurmella. No nyt ei ainakaan mitään ennätyksiä poluilla juosta, sillä pelin loppumisesta oli juoksun lähtöön vain 12 tuntia aikaa.
Ihmeet suoritettu jaloille ja lauantai aamuna raahaudun paikalle niin että pääsen haistelemaan tunnelmaa ja näkemään maratonin lähdön.
Heti paikalle päästyä tuli hyvä fiilis joka vaan kasvoi kun käveli hakemaan kisapakettia kaikkien muiden juoksijoiden seasta. En ole tosiaan ikinä ennen ollut juoksutapahtumassa, koska aina kesän viikonloput ovat olleet täynnä tavoitteellista jalkapalloa, toisin kuin tänä kesänä, ensimäisen kerran elämässäni.

Maratoonarit karsinassa

Ihmettelyn jälkeen rupesikin koittamaan oma lähtöni. Koitin ottaa suht hyvät lämmöt jotta jalat lähtisivät liikkeelle, jonka jälkeen karsinaan odottamaan lähtöä. Ei jännittänyt juuri ollenkaan joka oli mielestäni vähän outoa. Suhteellisen nopeasti reitti hyppää asfaltilta polulle ja todellinen juoksu alkaa sekä huomaan nopeasti tehneeni karsinassa pienen virheen, nimittäin jäämisen liian taakse. Kun juostaan polkua pitkin ja nousussa edessäsi olevat ihmiset haluavat kävellä, ei auta hirveästi vaikka itsellä olisi menohaluja kun ohi et mahdu.
No pikku hiljaa sitten leveämmillä osuuksilla keräilin selkiä ihan vain sen takia että löytäisin uuden kävelevän jonon edestäni. No, ei tänne oltu tultu ennätyksiä tekemään, vaan fiilistelemään joten mitäpä tuosta.
Vitosen kohdilla eteen tuli metsätietä jossa pääsin hiukan tekemään juoksua ja siellä tiellä eteen tuli myös selkä joka ei tippunut vauhdista vaan taivalsi samaa matkaa lopussa minua muutaman kymmenen metriä jättäen.
Reitilläkin ehti vähän jutella ja heittää vitsiä ja mieleen jäikin hetki kun toimitsija ilmoitti meidän masennukseksi että kärkeen on matkaa 11. Kysyin että 11sekunttia? ja mies vieressäni komppasi kysymällä että 11metriäkö? No ei ollut kumpikaan vaan minuuttia luonnollisesti. Kovaa siis mentiin kärjessä.

Juoksu kulki hyvin ja jalat tuntuivat palautuvan vielä ihan hyvin raskaammista nousuista. Noin seiskan kohdalla juoksin hetken endorfiinikoukun Elinan kanssa, vaikka tajusinkin tämän vasta kun näin Elinan maalintulon. En näköjään ehtinyt jokaista kasvoa metsässä katsoa.
Juoksu tuntui sujuvan parhaiten teknisillä, mutta tasaisilla osuuksilla, joka ei itseä ihmetytä sillä olenhan tottunut loikkimiseen ja ketterään juoksenteluun, ennemmin kuin asfalttijyräämiseen. Jonkin verran jouduin tosin hyppimään ja väistelemään koska jalassa olivat vähän eri maastoon tehdyt Adiokset.
Vähän kympin jälkeen tuli nousu jota mentiin ylös helpommin nelivedolla kuin juosten tai kävellen, siihen perään vielä pitkähkö hiekkatienousu ja mun jalat jäivät jonnekkin sinne metsään. Loppumatka olikin sitten melkoista dieseliä ja vääntämistä oli maasto mitä vain. Jos alkumatkasta fiilistelin reittiä, ääniä ja maisemia niin viimeiset 4kilometriä katselin vain suht tiiviisti jalkojen edessä vaihtuvaa maastoa.

Garmin näyttää jo 15kilometriä mutta maalista ei näy merkkiäkään, joten vähän ylipitkäksi matka kostautui. Lopulta vierumäki rupeaa siintämään edessä ja maali fiilis rupeaa hiipimään mieleen. Minun ja maalin välissä oli kuitenkin vielä kaksi lyhyttä mutta jyrkää asfaltti nousua, jotka olivat kyllä aivan hirveitä. Jaloista ei irronnut enää yhtään mitään ja tässä vaiheessa hiukan jäin muista kolmesta joiden kanssa viimeiset kilometrit olin juossut. Lopulta rullaus maaliin ja voi jeesus kuinka hyvä fiilis, poislukien jalat jotka olivat lyijyä. Urheilujuoma ja sipsiämpäri palkitsi suorituksesta sekä tietysti mitali joka tottakai lyötiin kaulaan.

DONE, missäs se sipsiämpäri olikaan..

Huippukokemus ja toivon että myös ensi vuonna juostaan tuo 15k sillä olen varmasti juoksemassa ja sillä kertaa ehkäpä jopa tuoreilla jaloilla. Alle 1.30 here i come.. :)
Tapahtumassa näin monta näistä blogipiireistä tuttua naamaa, joten Moi näin jälkikäteen kaikille jotka tunnistivat, mutta joita en itse ehtinyt moikata. 

Nämä tarvitsin ja hyviltä vaikuttavat joten viis hinnasta

Kisarapsa. 1500m maasto

Aamu alkoi normaalin loma-aamun tavoin salilla, jossa tein yläkroppaa, selkää ja hiukan jalkoja. Jaloille siis ainoastaan parit prässit jotka olivat tarkalleen 1x10 50kg, 1x7, 100kg ja 1x7 140kg. Mahdollisimman terävinä kaikki, koska kyseessä oli enemmänkin jalkojen herättelyä kuin varsinaista treeniä. Siihen vielä hiukan perään pohjeprässiä ja treeni oli sitä myöten selvä.

Himasta lähdin ajelemaan joskus 3jälkeen koska matkalla piti vielä pysähtyä töissä hakemassa nilkkaan teippiä. Kinesioteippi mukaan ja kohti Porvoota sekä juoksua. Matkalla tajusin että nyt on teippi mukana, mutta ei mitään millä sitä leikkaisi. Normaali urheiluteippihän menee ihan käsin paloiksi, mutta kinesioteippi on vähän sitkeämpää tavaraa.
Olin paikalla tavoille uskollisena hiukan ajoissa ja huomasin lapusta että itse juoksut juostaan vielä ilmoitettua myöhemmin. Olisi siis suht reilustikkin aikaa vielä käytettävänä. Onneksi Porvoo on suht tuttua seutua joten suuntasin läheiseen pieneen satamaan ja sen kahvilaan hankkimaan nälkää valittelevaan vatsaan täytettä. Tiskillä mieleeni juolahti jos voisin lainata kahvilan saksia teippiä varten ja hiukan hämmentynyt myyjä siihen kyllä suostuikin. Teippi autosta ja siinä kahvilan tiskillä sitten saksilla pilkoin sopivan kokoisia palasia, myyjän touhua ihmetellessä.
En kehdannut jäädä leipääni enää tämän jälkeen kahvilaan nauttimaan, vaan painuin autoon syömään ja siinä samalla sitten nilkkaa teippaamaan. Hiukan autossa ja satamassa lorvimista, minkä jälkeen suuntasin uudelleen kentälle.
Kamojen vaihto ja kentällä lorviminen jatkui hetken, jonka jälkeen kävin ilmoittautumassa, maksamassa ja pitkästä aikaa tervehtimässä paikalle tullutta setääni, jonka mukaan tämä sympaattinen juoksutapahtuma on nimetty. Setä ei meinannut ensin tunnistaa, mutta heti kun kuuli nimen siinä ilmoittautuessa niin tajusi että kuka on kyseessä.
Vähän siinä jutustelin ja kyselin että mihin aikaan tuo 1500m reitti pitäisi juosta, jonka jälkeen suuntasin reitillä lämmittelemään.
Juoksin reitin kerran läpi about 6min/km vauhtia jonka jälkeen jatkoin lorvimista ja junnujen lähdön katselemista. Hiukan ennen miesten lähtö kävin vielä reitin kerran juoksemassa, mutta tälllä kertaa tein vähän liikkeitä ja pari terävempää vetoa että saisi hiukan keuhkoja auki. Hiukan olisi voinut vetää tiukemmat lämmöt jos olisi ihan tappokisa asenteella ollut liikenteessä.
Kirjoitinkin jo jossain että tavoite oli se että en jää viimeiseksi. Eilen illalla kuitenkin vähän laskeskelin vauhteja sekä aikoja ja asetin itselleni tavoitteeksi 6min alittamisen.

Jäin alussa parin hiukan hitaamman juoksijan taakse, koska radan alku oli melko kapea. Siitä sitten kiihdyttely ensimäiseen loivaan ylämäkeen ja omaa vauhtia etsimään. Yksi juoksija pysyi samassa vauhdissa pari sataa metriä jonka jälkeen tippui siitä viereltä pois. 6juoksijan joukko oli alun hidastelujen takia hiukan karannut, mutta etenivät about samaa vauhtia. Vähän ennen puolta väliä ensimäinen tuosta joukosta tulikin jo vauhdilla selkä edellä vastaan. Keskiosuuden matkasta olisi voinut koittaa puristaa hiukan vauhdikkaammin, mutta toisaalta taas alun loiva ja pitkä ylämäki tuntui jaloissa.
Tasaista pientä tuskaa ja ajatukset olivat ainoastaan siinä että jalat rullaisivat jos jotain ajatuksia edes oli. :)
Matka rupesi taittumaan jo loppupuoliskolle kun huomasin että kaksi nuorta juoksijaa rupesi tippumaan jo itseeni hiukan lisää eroa tehneestä joukosta. Joukko oli hiukan liian kaukana että tavoittamista olisi voinut ajatella, mutta päätin mennä pojista ohi ja pitää sellaista vauhtia että kumpikaan ei pysy peesissä.
Ensin yhdestä ja sitten toisesta. Molemmat koittivat peesiä, mutta viimeistään lopun pitkä ja loiva ylämäki tiputti pojat kannoilta. Itse jaksoin aika hyvin mäen runtata ja luulen että sain pidettyä suht saman vauhdin myös siinä yllä. Mäen päällä meinasi tulla tunne että jalat loppuu koska ajatukset siirtyivät jo maaliin ja juoksun loppumiseen. Loiva alamäki sai kuitenkin jalat vielä hyvään liikkeeseen ja rullasin jopa suht vauhdikkaasti maaliin.
Kolme juoksijaa jäi tässä lähdössä eteen ja pari nopeampaa taisi juosta jo nuorison lähdön mukana. Vilkaisu omaan kelloon toi kuitenkin hyvän tunteen koska ajaksi oli tallentunut 5min 21sec. Alle kuuteen minuuttiin siis mentiin ja vielä näköjään aika railakkaasti.

Vauhikäyrä näyttää tältä. Alussa kiihdytetty vähän yli ja max vauhti oli lopun alamäen 21.3km/h

Sykekäyrä tältä. Maksimi on lopun nousun lopussa ollut 186

Sija oli jotain 6 ja 10 välillä miesten sarjassa ja aikaan olen tyytyväinen. Matkaa en ollut treenannut ollenkaan ja mitään historia tietoja en omaa, että olisi voinut jotain vauhteja tai aikaa suunnitella. Pakko olla tyytyväinen.
Nilkka ei vääntynyt vaan sillä pystyi juoksemaan ilman oireita, eikä kuntokaan mitenkään loppunut vaan maaliin jaksoi valitulla vauhdilla.
Osallistumisesta joku outo palkinto romaani kainaloon ja vielä hiukan jutustelua sedän kanssa, joka oli positiivisesti yllättynyt mun vauhdista. Ei kuulemma suvussa muilla olisi jakoa. Voi pitää paikkansa. ;) Suihkuun, autoon ja kotia kohti.

Aika oli siis 5.21-5.23. Matka tasan 1500m keskiraskasta maastoa.
Keskinopeus 16.2km/h eli 3.42min/km. Keskisyke 168 ja maksimi 186.
Kilometrin kohdalla aikaa oli kulunut 3.43 ja tuolla 3.20 kohdilla syke on käynyt 183.
Loppu 500m on mennyt sitten 1.35 joten hiukan olen saanut lopussa vauhtia kiristettyä joka itseasiassa näkyy tuolla vauhti käppyrässäkin. Osa kiristä tapahtui nousun loppupuolella ja loput sitten lopun alamäessä.
Jos hakemalla hakee jotain parannettavaa on se tuo alun kiihdytys jonka tein innostuksissani vähän yli ja sen että paremmalla lähtöpaikalla olisin voinut kiilata itseni tuohon edessä juosseeseen joukkoon ja sitä myöten koittaa sinnitellä vielä hiukan kovempaan aikaan. Nyt kun jouduin juoksun tekemään täysin yksin ilman minkäänlaista vetoa.
No ensi kerralla sitten. :)