Vastatuuli Lonkkaajan pahin vihollinen

Alkukesästä ei ole hirveästi ehtinyt lonkkaamaan eli longboardaamaan, skeittaamaan tai asfalttisurfaamaan, ihan miten vaan.
Nostelin kuitenkin tässä viikko takaperin laudan autoon oleskelemaan, joten se on aina mukana kun olen esimerkiksi töissä tai muuten liikkeellä. Yleensä paras aika potkutteluun on juuri töiden jälkeen ja siinä samalla saa näppärästi vietyä töiden postit laatikkoon ja muut sellaiset asiat hoidettua.
Tänään on hiukan aikaa, koska jään tänne töiden paikkakunnalle odottelemaan iltapäivää jolloin hyppään joukkueen bussin kyytiin täältä. Olisi suht hölmöä ajella puolituntia autolla ja sitten kohta tulla sama matka toiseen suuntaan bussissa.
Joskus nuorena n.10v sitten tuli skeitattua, mutta se sitten jäi koska aikaa ei meinannut siihen riittää ja rupesin panostamaan jalkapalloon, joten skeittaamisessa rikottu nilkka tai vastaava ei kuulostanut kovin hyvältä idealta. ;)
Toissa kesänä rupesin sitten pyörittelemään ajatusta longboardista. Se kun on isompi ja varustettu erilaisilla renkailla, joten liikkuminen olisi sillä sujuvampaa kuin normaali skeittilaudalla jolla joutuu potkimaan kokoajan vauhtia. Ajatus ei kuitenkaan konkretisoitunut teoiksi ihan heti, koska en tiennyt minkälaisen laudan ottaisi, mistä sen ottaisin ja mistä siihen tarvittavat rahat ottaisi.
Kesän loppupuolella sitten näin puolitutun lonkkaamassa ja sattumalta kaveri pisteli juuri alanliikettä pystyyn, joten kahteen ensimäiseen ongelmaan löytyi hiukan helpotusta.
Hirveästi ei lautoja kuitenkaan silloin vielä hyllyssä kaverilla ollut, joten ostin lautani oikeastaan myyjän jalkojen alta. :D

"Mä haluun et siin on tälläinen ja tälläinen juttu"
"No olisko tää lauta sopiva?"
"Melkein, mut mites toi?"
"Olin ajatellu sitä kyl itelleni, mutta pitää vissiin tilata sit toinen.."
"Juu niin pitää, mä ostan ton"

Rahatkin sain jostain kaivettua ja eihän tuo lauta nyt mikään hirveän iso investointi onneksi ollutkaan. Tietysti riippuu aina mihin vertaa.
Viime kesä meni satunaisesti lautaillessa ja aika paljon nuoremmat jantterit loivat katseita lautaan. Välillä ihmeteltiin ihan ääneen että onpas isot renkaat tai että onpa iso lauta. Nyt noita lautoja näkyy jo selvästi enemmän, joten ovat tulossa kai vähän muotiin ja ihmekkös tuo kun noinkin hauskaa puuhaa on.

Vastatuuli, ylämäki ja epätasainen asfaltti ovat pahimpia lonkkaajan vihollisia. Noiden vastakohdat taas sitten tekevät potkuttelusta täyttä juhlaa. On erittäin hieno tunne kun voi vaan kaarrella ja liukua kymmeniä metrejä ilman potkimista. Harmi että suurinosa suomen teistä ja kaduista on huonoa asfalttia, joka välillä latistaa tunnelmaa.
Oma lauta on sellainen että sitä jaksaa jopa kannellakkin ja sen kanssa voi mennä kauppoihin ja kahviloihin sisään, ilman että tuntee itseään norsuksi posliinikaupassa. N. 1m pitkä ja leveimmästä kohdasta n. 30cm leveä kun lauta on.
Lautoja löytyy ihan laidasta laitaan niin isoja, pieniä ja tosi isoja. Muotoilukin yleensä eroaa reilusti normaaleista skeittilaudoista ja muistuttaa yleensä enemmänkin surffilautaa. Oma on jotain niiden välimaastosta eli ei mikään hirveän radikaalin näköinen siis.

stylecrave.com

Lonkkaaminen on kivaa ja monet ovat aloittaneet sen vanhemmallakin iällä. Jos on tasapainoa niin homman oppii suht nopeasti, eikä hirveään loukkaantumisriskiä ole kun hommassa ei ole kyse tempuista vaan enemmänkin fiilistelystä ja hauskan pidosta.
Jos ei itse laudalla heti uskalla nousta, niin aina voi katsella muiden menoa...