Juhannusvaellus Repoveden kansallispuistossa

Juhannus meni vaellellessa (onpa vaikea sana) niin kuin jo täällä vähän kirjoittelinkin.
Suuntana oli Kouvola ja tarkemmin Repoveden kansallispuisto. Kyseinen paikka oli valittu tämän vuoden retkikohteeksi ja nyt reissun jälkeen ei ihmetytä ollenkaan että miksi. Luontoon.fi kirjoittaa kohteesta näin:
`Repoveden maisemat muodostuvat laajoista asumattomista metsistä, jylhistä kalliojyrkänteistä ja kymmenistä kirkkaista järvistä ja lammista. Kymenlaakson korkeimmat kohdat sijoittuvat Repovedelle ja maaston suuret korkeuserot haastavatkin retkeilijän testaamaan kuntoaan. Mäkien päälle kiipeäminen palkitsee retkeilijän kauniilla maisemilla.`

Matkaan lähdettiin perjantai aamuna. Koska kamat olivat jo pakattuna ja kohde ei ollut hirveän pitkän ajomatkan päässä niin päätettiin että klo 10.00 auto starttaa ja sen jälkeen mennään ilman ihmeempiä aikatauluja.
Sen verran suunnittelua oli tottakai tehty että reitti oli valittuna ja vähän paikkaa mihin suurinpiirtein sitten majoituttaisiin.

Matkaan lähdimme Lapinsalmesta josta reitti kulki Määkiään, Talakseen, Sulkusalmelle, Lojukoskelle, Kuutinkanavalle, Mustavuorelle, Olhavaan ja Karhulahteen jossa majoituimme.
Toisen päivän reitti kulki Olhavaan, Mustavuoreen, Katajajärvelle, Lapinsalmen kautta Lähtöön joka sekin oli Lapinsalmi.

Varustukseen kuului rinkka ja päiväreppu. Oltiin kasattu niin että kaikki tarpeellinen oli mukana, mutta että molemmat kantaisivat oman kykynsä mukaan. Koska tyttöystävä on siroa sorttia niin mun rinkkaan kertyi sitten jonkun verran sitä painoa. Rinkka oli onneksi sen verran hyvä että kantaminen sujui sillä niin hyvin kun se nyt voi sujua. Painoa en saanut siitä mitattua, koska himassa ei ole henkilövaakaa, mutta kymmeniä kiloja se silti oli. Vaatteet, makuualustat, teltta, makuupussi, retkikeitin, toiset kengät ym pienempää tavaraa rinkasta löytyi.

Heti matkan alussa eteen tuli lossi. Lossin voimansiirron hoitivat matkustajat itse eli naruista piti ensin kiskoa lossi paikalle, hypätä kyytiin ja sitten kiskoa itsensä toiselle puolelle. Hommasta teki hiukan raskaampaa puhaltanut tuuli jonka aiheuttamat aallot työnsivät lossia sivuttaissuunnassa. Minä kiskoi lossin paikalle ja tyttöystävä hoiti toisen kiskomisen lähtöpaikalle jääneiden poikien avustuksella.

Vesistön ylitys edessä.

Siellä se lossi odottaa kiskojaansa

Lossin jälkeen päästiinkin sitten oikeastaan vasta vaeltamaan. Maisemat olivat heti komeat ja varustus tuntui hyvältä eikä mitään heilumista ja hankaamista ollut varusteiden kanssa. Reitti oli kokonaisuudessan hieno, koska usein polku kulki vesistön vierellä ja maasto oli suureltaosin kangasmaastoa.
Myöskin keli näytti suosivan koska lämpöä oli pienen tuulenvireen kanssa vajaat 20 joten melko ihanteellinen keli, vielä kun pahimmilta auringon porotuksilta vältyttiin varjostavien puiden ansiosta.

Otin Garminin kellon mukaan ja laitoinkin sen mittaamaan matkaa, mutta ehdin jo luulla että puut estävät yhteyden sateliitteihin, koska yhteys katkesi pari kertaa heti alkumetreillä. Loppujen lopuksi sain kuitenkin yhteyden pysymään ja se pysyikin sitten ihan päivän loppuun asti. Tai no Olhavassa kun kelloa katsoin niin valitti akunloppumista joten katkaisin mittauksen sinne, vaikka yöpymis paikkaan oli vielä 1km matkaa. Eka päivä on siis tallessa ihan alkua ja loppua lukuunottamatta.
Olin myöskin käynyt torstaina hankkimassa viime hetken tarvikkeet varustelekasta. Sieltä tarttui kaikenlaista hyödyllistä mukaan ja sen lisäski uudet kengät.
On pientä höntyilyä heittää täysin käyttämättömät kengät heti vaellukselle jalkaan, mutta näin kuitenkin tein. Torstai iltana vähän manuaalisesti pehmitin kenkiä ja käsittelin ne niin kuin nahkakengät pitää käsitellä. Sitten vaan rakkolaastarit valmiiksi jalkoihin ja vaeltamaan.
Hyvin hän tuo meni ja ensimäinen päivä meni kengillä ihan mukavasti. Maiharin varren yläosa hiukan hankasi säären/pohkeen sisäsosaan, mutta särmäsin lahkeet siihen väliin ja ongelma hävisi. Kantapäihin ei tullut mitään hankauksia, joten ilman rakkolaastareitakin olisi varmaan voinut mennä. Ainoastaan alamäissä pikkuvarpaat hiukan `puristuivat` reunaa vasten ja hiukan tuntui kehräsluissa, koska olin vetänyt kengät melko tiukalle jalkaan, jotta eivät ainakaan hölskyisi ja samalla muotoituisivat jalkaan. Noita ei voi kuvata ongelmiksi, joten ihan hyvin sain kenkien sisäänajon käyntiin. Se että kengät olivat erittäin hyvän muotoiset jalkaan jo uutena auttoi varmasti paljon. Jos on tarvetta maihareille niin kannattaa tsekata varustelekan toutteet. Hinnat eivät ole laatuun nähden pahoja ja maiharithan on erinomaiset talvi kengät jos ei muuta.

Kengät särmättyinä ja huivia päähän hikeä keräämään

Lepotauko sillalla hiukan ennen ruokataukoa.

Kävely lähti siis ihan hyvin käyntiin ja oikeastaan ensimäinen juttu minkä takia piti pysähtyä oli hyttyset. Suojaa oli jo vedetty ylle ennen lähtö, mutta ei näköjään tarpeeksi koska ensimäinen hyökkäys oli melko agressiivinen. Lisää karkotetta, karkotteet paremmin saataville eli repusta taskuun ja vielä hiukan antihistamiinia nassuun ja puikkoa jo saatuihin puremiin. Tämän käsittelyn jälkeen hyttyset pysyivät paljon paremmin kurissa. Kyllä niitä välillä ympärillä pyöri, mutta eivät kuitenkaan iskeneet kiinni, joten karkotteet taisivat ajaa asiansa melko hyvin.
Toisaalta raskaammilla osuuksilla tuli hikoiltua sen verran paljon että varmaan hyttysetkin pelästyivät sitä musta tullutta hien hajua ;)
Sitten tulikin jo ensimäinen ruokatauko eteen. Ihan tarkkaan en muista missä pysähdyimme syömään, mutta useampi tunti oli jo kuljettu. Tätä ennen oli siis otettu lyhyt hyttyskarkotus tauko, pieni välipala tauko, sekä lyhyt tauko sillalla. Tarkoitus oli mennä sellaista leppoista vauhtia, että ehtii ihailla maisemia, eikä mitään tuskaa saanut vaelluksella tulla. Tosin rinkan tasaisen varma tuska hartioissa oli vaan kestettävä. Onneksi kanto asentoa sai hiukan aina vaihdeltua, jotta paino tuli erikohtiin hartioita ja kyllähän tuo vyötärövyö auttaa aivan törkeästi.

Ruuat olivat pitkälti erilaisia pussipastoja

Vahingossa kaikki merkit näkyvillä. Ei siis mikään sponsoroitu kuva

Ruuan jälkeen lepäilimme vielä hetken ja liottelimme jalkoja viileässä vedessä. Sen jälkeen jalat kuivaksi sekä kantamukset selkään ja matkaan. Jos kauemmin olisi ollut paikallaan niin olisi ollut vaara että jäädään siihen, koska paikka ja sää olivat loistavat. Matkaa oli kuitenkin vielä reilusti jäljellä.
Vieläkään ei ollut mitään ongelmia varustuksen kanssa ja jaksaminenkin parani taas huomattavasti kun sai hiukan pastaa koneeseen. Juominen oli myöskin tärkeää tuossa kelissä ja mitään nestehukkaa ei kumpikaan onneksemme saanut aikaiseksi, joten tuli tankattua tarpeeksi.
Juomarakko olisi kyllä kätevä, ettei tarvitsis aina jostain taskusta kaivaa pulloa, vaan voisi juoda kävellessä siitä pillistä/putkesta. Menee hankintalistalle siis.
Varustus oli alavartalon osalta todella hyvä. Kengät, kunnon sukat ja armeijatyyliset housut toimivat loistavasti. Yläkropassa t-paita, joka ei ollut kyllä se paras vaihtoehto. Jos nyt pitäisi valita niin laittaisin jonkun lyhythihaisen tekniikkapaidan jonka päälle sitten ohut puuvilla kauluspaita tai jokin muu mikä on suht ohut, mutta pitkähihainen. Kyllä tuollakin pärjäsi, mutta täydellinen t-paita ei tuossa hommassa kyllä ole.

Oli hauska huomata että suht paljon oli nuoria myöskin liikkeellä ja mitä pidemmälle meni nii sitä `fiksumpia` tapauksia vielä. Oli tultu nauttimaan olosta ja luonnosta eikä mitään juhannus rällästystä. Hienoa.
Kansallispuistoalue kun tuo on niin roskaaminen on tottakai kiellettyä, niin kuin luonnossa muutenkin. Reiteillä ei ollut roskiksia vaan roskat joko poltetiin tai sitten kannettiin mukana ja oli mukavaa huomata että ei siellä näkynyt roskan roskaa missään. Retken loppuun tosin osui alue jossa oli paljon `ei vaeltajia` ja siellähän sitä roskaa sitten olikin.

Reitit oli hyvin merkittyjä...

... ja maasto mukavan vaihtelevaa.

`Hartiat ei ole ehkä samaamieltä, mutta musta tää on kyl tosi siistii`

Homma eteni leppoisasti maisemia ihaillessa ja monesti ihan ääneenkin niitä ihmeteltiin ja varsinkin sitä että tälläiset löytyvät Kouvolasta. Ei siis tarvitse lähteä välttämättä mihinkään lappiin tai norjaan.

Lisäski tuolla on noita reittejä sen verran paljon että tulee varmasti mentyä uudelleen.

Otimme yhdestä kyltti mutkasta väärän suunnan, jonka takia meidän reitti hiukan muuttui alkuperäisestä. Nyt kun ajattelee niin oli onni, sillä reitti hiukan lyheni ja muuttui oikeastaan täydellisen mittaiseksi. Alustava olisi voinut olla hiukan liikaa ns. ensikertalaisille.

Perjantain matkaksi tuli vajaat 13km + illalla ilman rinkkoja tehty 2km veden haku reissu. Aikaa taisi kulua pysähdyksineen kaikkineen sellainen 7tuntia.

Hiukan ennen ilta seitsemää olimme leiripaikassa ja rupesimme ensitöiksemme laittamaan telttaa pystyyn. Homma onnistui hyvin ja tämän jälkeen suuntasimme laiturille liottamaan jalkoja. Hetken päästä molemmat olivatkin jo käyneet itsensä dippaamassa viileässä vedessä ja kyllä olo virkistyi aikalailla. Sitten vähän uutta vermetta päälle ja iltapalan tekoon.

Päätettiin että tehdään pastaa ja sitten vähän myöhemmin makkarat nuotioon. Tuli sitä myös kokeiltua trangialla lettujen paistoa, mutta se yritys jäi yhteen lettuun, jonka jälkeen siirryttiin suosiolla iltateen keittoon.

Leiripaikalla oli pari muutakin porukkaa, joista tosin yksi vaihtoi paikkaa kun paikalle saapui veneellä humaltunut porukka grillaamaan. Rauhallinen ja seesteinen tunnelma vauhtui hetkeksi humalaiseen juhannus tunnelmaan. Porukka tarjosi ryypyn, mutta valitettavasti kyseinen viina oli melko pahaa. Ilmankos tarjosivat.

Porukka katosi lopulta katsomaan kokkoa, jonka jälkeen saapui vielä kaksi porukkaa kanooteilla. Molemmat porukat olivat asiallisia eivätkä pitäneet tarvittavaa kovempaa melua. Toinen porukka jatkoi kanooteilla matkaa kun toinen saapui. Jälkimäiset yöpyivät. Meidän lisäski paikassa yöpyi siis yksi vajaan 10hengen kanootti ryhmä, sekä varsin asiallinen nuoripariskunta jolta tuli kysyttyä hiukan reitti ohjeita seuraavalle päivälle.

Aurinko laski ja hyttyset tulivat, joten oli suht sopiva aika vetäytyä teltan suojiin nukkumaan.

Yö olisi voinut olla parempikin, varsinkin jos allekirjoittanut olisi muistanut ottaa makuupussin mukaan. No kyllä sitä yhdelläkin pärjättiin, mutta pareminkin olisi tosiaan voinut mennä.

Kiipeäminen tosiaan palkittiin näköaloilla.

Kuutinkanava

Olhava on kiipeilijöiden suosiossa ja ihmekkös tuo.
 Huomatkaa keskellä kalliota oleva kiipeilijä.

Toinen päivä alkoi hiukan kymmenen jälkeen. Ensimäiseksi teltta kasaan ja kamat kiinni rinkkoihin ja sen jälkeen aamupalan pariin. Valmis puuroa, smoothieta ja banaania sekä omenaa. Tuollainen suht kevyt aamupala mutta tarkoitus olikin ottaa sitten ruokatauko jo suht aikaisessa vaiheessa.

Muutenkin tälle päivälle jäi vähemmän vaellettavaa, joten illalla pääsisi jo kotiin syömään.

Molemmat vaihtoivat kenkiä tälle päivälle. Koska matkaa oli kuitenkin se 9km ja pikkuvarpaat oli hiukan arat. Salomonin coretex lenkkarit ja tyttöystävä veti rohkeasti fivefingersit jalkaan. Reitti ei ollut hirveän teknistä ja keli oli kuiva joten paljasjalka kengilläkin parjäsi. Hiukan joutui katselemaan mihin astui ja vauhti oli vähän hitaampaa kuin maihareilla.

Sen verran huomasi eroa kengissä että lenkkareilla ei voinut ihan vain `jyrätä` maaston yli niin kuin maihareilla vaan maastoa joutui hiukan tarkkailemaan, varsinkin kun oli rinkka selässä.

Yhtään viileämmät ei nuo salomonit olleet vaan samallalailla jalat hikosivat. Ainut ero oli se että varrettomuuden ansiosta sääret olivat viileämmässä.

Rinkka odottaa kasaamistaan

Kesän kuumin muotivinkki. Urbancamo housut ja pinkit fivefingersit.

Aamulla totesin että tänään ei taida tulla ihan niin lämmintä päivää kuin eilen. No, olin väärässä. Lämpöä oli varmaan 2-5 astetta enemmän. Onneksi puut varjostivat joten ei mitään tuskaisen kuumaa päässyt tulemaan. Kovien nousuje jälkeen tosin hiki oli aina melkoinen ja sydämen syke voimakkaasti kaulassa. Rinkan paino oli asteen verran tuskaisempi kuin edellisellä päivällä ja hariat kosketusarat. Onneksi ne siitä sitten taas tottuivat tai turtuivat.

Matkaa oli siis 9km ja suht nopeasti jo sitten otimme sen ruokatauon. Hiukan sitä aikaistimme joka oli hyvä ratkaisu, koska alunperin ajateltu paikka oli niin lähellä lähtö, että se oli täynnä äänekkäitä juhannuksen viettäjiä, joilla ei ollut vaelluksesta tietoakaan.

Se on pussipastaa ja teetä jälleen.

Hauska yksityiskohta vaeltelusta on se että vaeltajat tervehtivät toisiaan. Tästä ei ollut tietoa aluksi, mutta nopeasti kävi selväksi, kun ensimäiset vastaantulijat tätä tapaa noudattivat. Moottoripyöräiljät, karavaanarit ja nyt myös vaeltajat. Ketkäköhän seuraavaksi paljastuvat morjestelijoiksi.

Ruuan jälkeen kamat viimeisen kerran kasaan jo kohti lähtöpaikkaa ja siellä odottavaa riippusiltaa.

Tuohon riippusillalla on parkkipaikoilta pari kilometriä, joten monet tulevat katsomaan riippusiltaa ja sitten grillaammaan sen taukopaikalle. Normaaleista paikoista tuon erotti se että porukka oli enemmäkin perheitä ja nuoria, meteli kovempi, paikka isompi ja roskia maassa.

Hiukan siinä sitten riippusillan kuvaamista ja sitten sillasta yli ja viimeisten parin kilometrin vaellus.

Tuohon 9km taisi mennä sellaiset 4tuntia taukoineen kaikkineen ja päästiin aika sopivaan aikaan lähtemään kotia kohti. Parkkipaikka oli jo paljon täydempi kuin parjantaina, joten ihmiset olivat juhannusaaton jälkeen heränneet ja lähteneet grillailemaan riippusillalle.

Loppumatkan riippusilta

Reissu oli kaikinpuolin onnistunut, pieniä eksymis ja makuupusiin unohtamisia lukuunottamatta, mutta nuokin vain lisäsivät matkan hauskuutta omalla tavallaan. Matka osoittautui juurikin sopivaksi, näin kylmiltään tehtynä ja se väärään suuntaan kääntyminen osoittautui onneksi, koska ne n. 4km olisivat voineet olla suht raskaita. oli myöskin hyvä, että perjantaina mentiin hiukan pidempi lenkki ja lauantaina lyhyempi.

Illalla rupesi sitten sopivasti satamaan, joten oli onni että lähdimme matkaan perjantaina emmekä lauantaina, muuten toinen päivä olisi ollut hiukan eri luontoinen.

Vaellusta uskallan suositella kaikille, yhtään sen henkisille. Hyvät suunnitelmat ja hyvin merkityt maastot ja ensi kertalainenkin pärjää mainiosti. Ei liian isoa palaa kakkua kerralla. ;)

Myöskin Repoveden maastoja suosittelen erittäin lämpimästi. Reittejä löytyy monia joten jokaiselle löytyy omansa. Aluella on myös vuoramökkejä joten rikkaampi ja telttailusta ei niin välittävä voi suunnitella reissunsa myös tällä tavoin. Mökkien lähelle pääsee autolla, josta sitten on hyvä tehdä esim. päivänreissuja lähimaastoon.

Valinnan varaa löytyy. Orilampi oli meidän valinta.

Vaeltelijat kiittävät ja kuittaavat. Tätä tulee tehtyä jatkossa varmasti lisää. Tod. näk. jo tulevana syksynä, joko taas Repovedelle tai sitten johonkin muualle suomenmaalle.

Jalat ovat hiukan väsyneet, selkä hiukan jumissa ja hartiat kosketusarat.

Fivefingersit toimivat tuon 9km hyvin, mutta ihan kylmiltään tuota ei kannata kokeilla. Tyttöystävällä on pohkeet, nilkat ja jalkapöydän alue tosi hyvässä kunnossa tanssi, voimistelu ja baletti taustasta johtuen, joten `normaaleilla` jaloilla kannattaa totutella ensin rauhassa.