Mietiskelin tänään lenkkiä juostessa tätä aihetta. Nyt ajattelin sitten vielä jatkaa aiheesta täällä koska ajatukset lenkillä karkaili muualle kun piti keskittyä pystyssä pysymiseen. Pysyin pystyssä vaikka pari kertaa olikin suht lähellä, että olisin itseni kyljeltään löytänyt.
Mieleen tuli ajatus siitä että kuinka moni ihminen oikeasti kuntoilee ja sporttaa sen takia että näyttäisi paremmalta? Hoikemmallta, lihaksikkaammalta tai muuta vastaavaa.
Kun ajatuksia siinä hetken olin pyöritellyt niin olettamus oli että aika pirun moni. Monella alkusysäys on ennemminkin se että ei näytä siltä miltä haluaisi, ennemmin kuin että ei ole sellaisessa kunnossa kuin haluaisi. Kunnolla tarkoitan nyt kaikkea muuta kuin juuri sitä ulkonäköä.
Kuinka monella on jokin muu tavoite kuin vain se että olisi jonkin kokoinen tai painoinen?
Mitä enemmän ajattelin asiaa niin sitä enemmän rupesi tuntumaan siltä että itse tarvitsee jotakin konkreettista millä voi itseään haastaa, koska ajatus pelkän ulkonäön tai salilla suurempien painojen eteen treenaamisesta ei tuntunut yhtään motivoivalta ajatukselta.
En tiedä miksi pelkkä kropan ulkomuodon treenaaminen ei motivoi? Ehkä en ole sisäistänyt punttisali ja fitness maailmaa, lähellekkään tarpeeksi. Tietysti jos jokin ei mua motivoi se ei tarkoita että joku muu siitä ei voisi motivoitua.
Oma ajatusmalli on ollut aina oikeastaan niin kaukana tuosta ulkomuodon takia treenaamisesta kuin vain voi olla. On ollut vain yksi ja ainut päätavoite: Olla parempi.
Nuorempana tuohon perään piti vaan lisätä termi `jalkapallossa`, nyt se saa olla jo ihan tuollalailla itsekseen.
Olla parempi eli olla kestävä, nopea, vahva, ketterä, kimmoisa, taitava etc..
Nyt ihan vuotta paria lukuunottamatta en ole ikinä ajatellut että pitäisi saada enemmän lihasmassaa tai mitään muuta vastaavaa ulkonäköön liippaavaa juttua vaan ajatus on ollut aina se että koitetaan kaivaa kropasta lisää tehoja. Joskus tuo tehojen kaivuu on toteutettu sillä että lihaksia on kehitetty ja ne ovat saattaneet kasvaa, mutta aina on ajatus ollut niissä tehoissa.
Olenkin joskus todennut että hyvä urheilullinen ja hoikka ulkonäkö on ainoastaan urheilusta tuleva hyvä sivuvaikutus.
Vaikka ajatusmaailma on muuttunut niin että jalkapallo ei ole enää se elintärkeä mittari omalle tasolle, niin silti ajattelen treenaamista niin että haluan kehittää itseäni ja se ulospäin näkyvä kunto tulee siinä mukana.
Tarvitsen siis jonkinlaisen mittarin siihen, joka ei tämän ajattelun takia voi olla peili.
En myöskään näe itseäni joskus tulevaisuudessa pelkkänä juoksijana tai punttisaliNiilona, joten olen jonkinlaisen ongelman edessä siinä vaiheessa kun jalkapalloa lopettelen.
Jalkapallo kun on niin monipuolinen laji että siinä pääsee testaamaan itseään todella monella tavalla. Aina voi koittaa olla nopeampi, voimakkaampi, taitavempi, kestävämpi, koska joukkueesta löytyy melko varmasti aina joku, joka on sua edellä jossain ominaisuudessa. Jos ei niin voit vaihtaa joukkueeseen jossa on enemmän haastetta. Vaikka olisit nopein, niin varmasti löytyy taitavampi tai vahvempi jne. Jos ei omasta joukkueesta niin ainakin sitten jostain vastustajan joukkueesta.
Jos palataan vielä siihen ulkonäön kehittämiseen niin siinäkin piilee yksi melko suuri epäreiluus. Me kaikki kun emme ole tehty ihan samasta muotista. Kaikilla ei ole siis lähellekkään samoja mahdollisuuksia kehittää ulkonäköään tietynlaiseksi. Itsestäni ei tulisi mitään painonostajaa tai kehonrakentajaa 178cm varrella ja tosi kapealla lantiolla.
Tehoja voi kuitenkin kaikki hakea vaikka sen tai niidenkin hankinnass toisilla on etu jos mietitään jotain yhtä tiettyä ominaisuutta. Ei kuitenkaan niin epäreilua kuin tuossa ulkonäöllisessä puolessa mun mielestä, koska kropasta voi hakea monia asioita, mutta ulkonäkö on ainoastaan kiinni, lihaksista, rasvanmäärästä ja siitä epäreiluutta aiheuttavasta rakenteesta.
Olenkin joskus tuosta luonnollisesta eroavaisuudesta kirjoitellut tarkemmin. Täältä löytyy
Nyt kysynkin teiltä että mitä varten treenaatte.?
Onko jokin konkreettinen tavoite vai haluatko että peilistä katsoo enemmän itseäsi miellyttävä näky?
Jätin fiiliksen takia treenaamisen pois laskuista koska luulen että kaikki aktiivisesti liikkuvat pitävät sitä varmasti yhtenä syynä liikuntaan ja treenaamiseen.
Hei hyvä teksti! Ekaksi lukiessani ajattelin, että et voi olla tosissasi, treenaatko sinä siis lähinnä ulkonäön vuoksi? Mutta ei , se selvisi hetkisen eteenpäin luettuani. :D
VastaaPoistaMinä en osaa tarkkaan sanoa minkä takia urheilen niin paljon kuin urheilen. Tässä nyt joitain syitä ajatuksen virtana:
-ilmaisen itseäni parhaiten liikkumalla
-puran paineita
-no se fiilis mistä mainitsitkin
-en ole oma itseni, jos en urheile. (olen jollain lailla vähän ahdistunutkin... tätä pitäisi varmaan hieman tutkiskella enemmänkin, että miksi)
-olo on urheilemattomana vetämätön, raskas ja äreä, joskus tosin ihan levoton
-näen ihmisiä eli luon sosiaalisia suhteita
-haluan saada lisää hyviä ominaisuuksia: voimaa, ketteryyttä ym , etenkin KESTÄVYYTTÄ ihan yleisellä tasolla.
-jaksan paremmin arjen hommissa
-halaun kokeilla rajojani ja haastaa itseäni
Tässä ainakin muutamia. Nyt viimeisen vuoden aikana tosin olen hieman yrittänyt hieman ulkonäönkin takia. Lähinnä siis sen osalta, että haluan näyttää hyvinvoivalta (en kuihtuneelta :)) etenkin jumppatöissä ja antaa hyvää esimerkkiä myös muille.
Juu ei kyllä tosiaan ulkonäön takia tule liikuttua. :D
PoistaAikalailla noi kaikki samat syyt löytyvät kyllä omastakin listasta se että mikä niistä on se suurin motivoija on aika mahdotonta sanoa.
Enemmän noiden kaikkien summa...
Olipas hyvä teksti. Myös mulla se ihan alkuperäinen syy liikkumiseen oli aika ulkonäkökeskeinen. Se ei kuitenkaan kantanut kovin pitkälle, eli niin kauan kuin "liikuin" ainoastaan sen takia, en todellisuudessa liikkunut paljoakaan. Vasta kun keksin että olis siistiä pystyä juoksemaan pidempäänki kuin 5min yhtäsoittoa, iski se todellinen innostus, ja se innostus liittyi nimenomaan siihen tehojen kehittymiseen. Ironista kyllä, että siinä sivussa ulkonäkökin parani ja aloin olla myös ihan eri tavalla sinut itseni kanssa kuin ulkonäkötreenausaikoina. Sitten ryhdyin "kilpakuntoilijaksi" ja se tietysti vei mennessään vielä lisää: kun on nimi muutaman tapahtuman listalla vuoden sisään, motivoi jo se, että niistä kokemuksista haluaa tehdä treenaamalla mahdollisimman hyviä.:) Luonnollisestikin treenimotivaation tekee myös se fiilis, ja se kuinka treenaamatta ei vaan tunne olevansa ihan omassa kropassa.
VastaaPoistaLuulen että on aika yleistä että lähdetään tuolla ulkonäkö linjalla liikkeelle ja saadaan siitä se alkusysäys.
PoistaSitten jossain vaiheessa innostutaan jostain tekemisestä sen verran että asetetaan tavotteet, kuten just toi että juoksen pidempään kuin 5min.. :)
Niin kyllä tuo ulkonäkö monesti kehittyy siinä sivussa melkein paremmin, kun siitä ei liikaa stressaa.. :)
Jostain innostuminen ja siitä hyvän fiiliksen saaminen on kyllä ihan elinehto pidempi aikaiseen treenaamiseen mun mielestä.
Liityn hyvä teksti -huutokuoroon! Näin aikuisena liikkumisen aloittaneena ensimmäinen syy oli varmasti mulla ulkonäkö, se liikkumisen aiheuttama muutos kropassa oli nopea ja ominkin silmin nähtävissä. Oli vissiin jotenkin itseriittoisella tavalla koukuttavaa seurata itseään, samoin toki voimien ja vaikka juoksukunnon kehittyminen oli aluksi tosi nopeaa, ja se motivoi liikkumaan.
VastaaPoistaNykyäänkin se on varmasti osasyy, vaikka juurikin ennemmin sivutuote (ja tietenkin se kehityskin ihan alkuajoista hidastuu), jos saisin sixpäkin syömällä sipsejä sohvalla, saattaisin käyttää aikaani enemmän niin.
Toisaalta, jos tykkäisin tehdä enemmän bodailu-tyyppistä treenausta, se ulkonäköhän olisi se, missä kehitys mitattaisiin, nyt vain yritän ennemmin kasvattaa esim. niitä voimia. Ei mulla siis oikeastaan ole konkreettisia tavoitteitakaan, tahdon vain olla vähän vahvempi, tai edes ei-heikko :D
Kiitoksia, mukava kuulla että tulee joskus jotain fiksuakin mietittyä. ;)
PoistaNiin alkusysäys ulkonäöstä ja sitten innostuminen kuntosali treenaamiseen, right?
Ootko ajatellu asettaa jotain tavoitteita?
Toisaalta toi halu olla vahvempi ei ole huono tavoite. Sitä kun on aika mahdoton täydellisesti saavuttaa. :D
Joo, totta, ikuisesti saavuttamaton tavoite :D
PoistaTosiaan, nyt kun aloin miettimään, niin olihan mulla aikaisemmin tavoitteena nostaa penkistä oma paino, ja seuraavaksi olisi kiva mavettaa kaksi kertaa oma paino. Ja osata käsilläseisontapunneruus. Ja lisäpainoleuka oman painon kokoisella lisäpainolla. Noin niinkuin ensimmäisinä :D
Mulle ehkä tuollaiset konkreettiset tavoitteet on ainakin tällä hetkellä semmoisia "olispa joskus kiva" -tyylisiä ennemmin kuin sellaisia, joihin kovin määrätietoisesti pyrin. Mulle riittää motiaatioksi nyt, että kehityksen suunta on oikea.
Valitettavasti itse ainakin kuulun noihin ulkonäön takia treenaajiin. Lihomisen pelko.
VastaaPoistaEi tuota tarvitse valitella..
PoistaOnko pelko niin suuri että saat siitä motivaation treenaukseen vai onko muitakin asioita jotka motivoi?
Liikkumisissani en pääasiassa ajattele tätä hetkee vaan paljon pidemmälle, jopa vuosikymmeniä pidemmälle.
VastaaPoistaPerimmäinen syy mun treenailuihin on se, että en kuolisi liikunnan puutteesta johtuviin sairauksiin ja nyt vuosien jälkeen on myös muita syitä treenata. Kuten esimerkiksi se, että haluan olla hyvässä kunnossa vuosienkin päästä ja lopulta myös vanhuksena. Eläkeläisenä on varmasti helpompi olla kun saa purkit itte auki, pystyy kapuaan rappusia ylös ja alas ja muuta sellaista. =)
Olen nyt 38-vuotias ja kaveripiirissä on alkanut olla aika paljon vaikka mitä kremppaa, itte en halua semmosta jos sen vaan pystyy välttämään.
Ulkonäkö on sivuseikka vaikka tottakai haluan näyttää liikkuvalta ihmiseltä.
Tuo tulevaisuuteen katsominen on ja siihen varautuminen on kyllä yksi hyvä syy.
PoistaOlen välillä kuullut liikkumattomilta henkilöiltä tokaisuja että `odota kun pääset tähän ikään niin..`
En halua anna näiden ihmisten olla oikeessa. :)
Hienoa että blogisi sisältää myös tällaisia pohdinnallisia tekstejä toisin kuin monien muiden pelkät -mitä tein tänään- tyyppiset kirjoitukset.
VastaaPoistaKyllä se hyvä kunto on suurin motivoija. Ulkonäkökeskeinen treenaus tuntuu jotenkin abstraktimmalta tavoitteelta kuin vaikka oma haaveeni juosta joskus puolimaraton. Miten pystyy edes itselleen määritellä mikä olisi se tavoiteltava ulkonäkö; varsinkin kun peilistä tuntuu tuijottavan aina erilainen kroppa kuin se todellisuudessa ehkä on..
Ja tietenkin se hyvänolontunne lenkin jälkeen on jotain sanoinkuvaamatonta :)
Kiva että pohdinnat miellyttää. Yksi syy miksi blogin joskus pystyyn laitoin. Päätä ja ajtuksia pitää päästä välillä purkamaan :)
PoistaJoo tuo ulkonäöllisesti täydellisyyten on varmasti mahdoton päästä, mutta niin on kyllä suorituskyvyssäkin :)
Kello ei kuitenkaan valehtele niin paljon kuin omat silmät.
Uusi lukija ilmoittautuu. Tai uusi ja uusi, aikaisemmin ei vain ole tullut kommentoitua.
VastaaPoistaSuurin syy, miksi joskus aloitin treenaamisen oli se, kuinka hassua se sitten onkaan, että muutin pk-seudulle pohjoisesta parisen vuotta sitten, en tuntenut täältäpäin oikein ketään ja työpaikalla sattui olemaan kuntosali, joten menin sitten sinne viettämään aikaa :) Olihan se alussa vähän säheltämistä, mutta rakastuin ihan täysin meidän pieneen Fitness Centeriin.
Nykyään treenaaminen on oikeastaan vain tapa. Se synnyttää samanlaisia endorfiinejä kuin vaikka seksi (treenaamaan pääsee sitäpaitsi helpommin), joten ihan hirveästi motivaattoria siihen ei tarvitse. Tottakai se on ihan kiva että on voimakkaampi, ryhdikkäämpi, nopeampi jne, mutta se on lisätuote.
Sen sijaan ruokavalion rustaamisessa motivoi ne tulokset. Eli ulkonäkö.
Moikka. Pistä vaan rohkeesti kommenttia jatkossakin jos siltä tuntuu. Ne piristää aina :)
PoistaTreenaamisessa on kyllä myös tuo sosiaalinen puoli. Etenkin joukkueurheilussa jopa ylikorostetusti.
Joo se tunne kun on ihan rikki ja sydän hakkaa, mutta treeni on onnistuneesti takana. Virkistävä suihku ja vettä.
Niin kuin sanoit niin hienoimpia tunteita maailmassa. :)
Laitetaas nyt omakin juttu tänne. Eli mä tosiaan oon tällanen koko ikäni liikkunu eri pallopelien yms. parissa eikä todellakaan ole tullu liikuttua ainakaan ulkonäköseikkojen takia.
VastaaPoistaMä havahduin ite tohon treenaamisesta saatavaan hyvään fiilikseen vasta kun jouduin olemaan 8kk liikkumatta. Täytyy omaan blogiin joskus avata tarkemmin tota hommaa, mutta siinä oli sydänlihastulehdusepäilyä sekä ilmeisesti myös mykoplasmaa. Kuitenkin hyväkuntosesta ihmisestä taannuin nopeasti tasolle jossa jo muutaman rappusen nousu pisti puuskuttamaan ja painokin pompsahti liki 10kg.
Sen jälkeen kun pääsi liikkumaan ja sai ittensä taas kuntoon niin sitä arvostaa ihan eri tavalla. Ja esim. lenkkeilyn tuoma hyvä fiilis on jotain sanoinkuvaamatonta. Se on myös ihan hyvää terapiaa kun pääsee lenkille.
Joukkuelajeissa taas se sosiaalisuus on se juttu.
Mulla pitää kyllä noiden yksilölajien suhteen aina olla joku tavoite mitä kohti treenaa. Se saa vielä paremmin liikkeelle ja tosiaan näkee vähän kehitystäkin jos tavoitteena on jotkut tietyt kisamatkat. Itellä oli puolimaratonit aikaisemmin.
Joo kyllä jo yleensä pieni treenitaukokin tekee jo sen että rupeaa kaipaamaan sitä liikuntaa jos siihen on tottunut. Saati sitten tuollainen pidempi paussi.
PoistaItse en siksi nää huonona asiana välillä jotain viikon täys taukoa, koska intoa on sen jälkeen aina vaikka kuinka paljon. :)