Minä ja aamulenkki

Me ei olla frendejä. Me kyllä haluttaisiin olla, mutta jotenkin meijän suhde ei vaan meinaa toimia.
Yleensä syynä on se että olen liian jäykkä, laiska ja veltto aamuisin.
Tänään taas koitettiin miltä se yhdessäolo tuntuisi mutta eihän se nyt ihan mennyt niin kuin Strömsössä. Annoin kropalleni aikaa, eli en rynnännyt suoraan sängystä. Aamupala ja kaksi tuntia heräämisestä kului aikaa ennen kuin koin että voin koittaa tätä tutustumista.
Sitten alkoi ongelmat. Osa juoksukamoista oli koneessa odottamassa pesua, soittimen akku melkein tyhjä ja garminin akku täysin tyhjä. Molemmat olivat koneessa kiinni, mutta eihän kone niitä lataa ellei se ole itse verkkovirrassa, näköjään.
Garmin jäi himaan, soitin akkua uhmaten taskuun ja vaatteitakin löyty sitten kuitenkin ihan kivasti päälle.

Sain itseni siis kuitenkin onnistuneesti pihalle ja pääsin taas kokeilemaan miltä tää meidän yhteiselo vois tuntua. Eipä se nyt niin hirveää ollut kuin taas muistin, mutta oma kroppa oli kyllä jumissa, kipeä ja väsynyt riippuen siitä mistä paikasta puhutaan.
Siinä sitten sellainen puolituntinen tutustuttiin toisiimme ja päätimme että koitetaan treffata vähän useammin, kunhan vaan saan sen pari tuntia ensi heräillä. Joskus jopa sitten vähän pidempääkin tapaamista ehkä?
Yllätys oli myös se että soitin jaksoi kuin jaksoikin tuon puolituntisen puskea musiikkia, mutta mitään syketietoja tai muuta hienoa en lenkistä saanut taaskaan.
Ihan liian monta lenkkiä juostu jo ilman kelloa, koska haluaisin päästä pälyilemään niitä vauhteja ja sykkeitä lenkin jälkeen.

En kyllä vieläkään julista aamulenkkiä parhaaksi ystäväkseni, mutta ehkä me vielä päästään jollain tasolla sinuiks ja siedetään toisiamma sen verran että voidaan säännöllisesti viettää aikaa yhdessä. ;)