Joukkueurheilu on helmee

En ole tainnut vielä kertaakaan oikeasti hehkuttaa joukkueurheilua ja etenkin jalkapalloa. En viitsi ruveta kirjoittamaan mitään taktisista ja sen sellaisista jutuista, koska lajista ei niin innoissaan olevat voisivat pitää testiä tylsänä.
Pureudunkin toiseen olennaiseen asiaan eli joukkue koheesioon.
Etenkin jalkapallossa koen että ryhmän koheesio on yksi avain asioista. Olen pelannut jääkiekkoakin nuorempana, mutta siinä ei kokenut vastaavaa. Johtui varmaan siitä että välillä menit piiloon vaihtoaitioon ja kaverit ympärillä vaihtuivat, oikeastaan jatkuvasti.
Futiksessa on kuitenkin noin 20pelaajaa joista jokaisella on oma rooli, mikä pitää täyttää ilman mutinoita ja selityksiä, jopa vaihtopelaajilla. 11 pelaajaa kentällä, kaikkien pitää tehdä oma tehtävänsä ja kenenkään selän taakse et voi mennä piiloon. Jos koitat mennä niin muutkin kärsivät ja joku kyllä antaa lepsuilusta heti palautetta. Vielä kun samat pelaajat on ympärillä koko 90min niin toisten pelaajien tunteminen ja toisen puolesta itsensä likoon laittaminen korostuu. Yhden pelaajan lepsuilu voi aiheuttaa muissa ärtymystä ja koko joukkueen peli sekoaa, mutta sama toimii myös toisinpäin. Yksi kun taistelee ja antaa kaikkensa niin kaveri vieressä ei kehtaa lepsuilla ja rupeaa myös yleensä taistelemaan. Jääkiekossa lepsuilijan voi ottaa vaihtoon paljon helpommin, joten ihan samaa yhtälöä ei synny.

yle.fi

Tänään oli ensimmäinen sarjapeli ja kuten tekstistä voi päätellä, tänään Meillä oli hyvä meno päällä. Meidän joukkue on ollut jo useamman kauden sellainen, että samassa sarjassa on taitavampiakin joukkueita, mutta ei niin yhtenäisiä ja hyvä kuntoisia kun me. Tänään oli sama laulu ja kentältä poistui voittajana taas se joukkue, kumpi sitä enemmän halusi.
Suorituksesta 80% on fyysistä ja 20% henkistä. Hieman heikommalla on siis aina mahdollisuus, kunhan vain uskoo ja tahtoo tarpeeksi.