Onko se lasi puoliksi tyhjä vai täynnä?

En oo pitkään aikaan kirjoitellut mielipide kirjoituksia, tai miksi näitä nyt kutsuisikaan. Kuitenkin omassa mielessä pyöriviä, ehkä jopa hiukan mieltäni painavia asioita. Syynä vähyteen voi olla että mieltä ei ole painanut kovin monet asiat viime aikoina. Oikeastaan vaan tasaisin väliajoin toistuva nyky yhteiskunnan lihavoitumisesta tulevat mietteet. Siitä on kuitenkin kirjoitettu noin vuosi sitten täällä joten en rupea sitä kertaamaan.

Onko siellä vielä puolet vai vain puolet sitä glögiä?

Ihmetystä on herättänyt ihmisten todella negatiivinen suhtautuminen asioihin ja vain sen toisen puolen näkeminen. Tietysti munkin (lue: minun, ei se luostarissa asuva siis) ammatissa hiukan kaivaa sitä verta nenästään koska suurinosa asiakkaista tulee siksi että on jotain vaivaa. Liian harvoin ihminen tulee siksi että ei tulisi niitä vaivoja.
No asiakkaalla on yleensä jokin vaiva mistä pääsevät kertomaan, mutta yleensä sitten haastateltaessa niitä vaivoja löytyykin vaikka kuinka, vaikka eivät ne oikeastaan ole oireilleet. Suoraan sanoen luullaan että on jotakin vaivoja vaikka harvoin niitä oikeasti edes on niin montaa.
Joskus jopa kuulee keskustelua joka etenee niin että kaksi ihmistä koittaa oikein nokittaa että kummalla on enemmän niitä vaivoja ja lääkekuureja päällä. Heti seuraavaan hengenvetoon kerrotaan että kun ei lääkkeet auta ja mitä kaikkea pahaa ne muutenkin tekee keholle. Ikävintä tässä on vielä se että tiedän monien näiden henkilöiden ongelmien poistuvan siinä vaiheessa kun alkaisivat tosissaan pitämään itsestään ja kehostaan huolta. Yleiskunto kasvaa, vaivat vähenee ja mieli kirkastuu.
Yleinen ongelma vaan näyttää olevan ihmisten jonkinlainen halu uiskennella niissä omissa ongelmissa. Mitä syvemmällä niin sitä parempi.

Mainitsinkin jo nuo lääkkeet. Tämä lääke tekee sivuvaikutuksena tätä ja tätä, mutta helposti sitten unohdetaan se lääkkeen hyvä vaikutus. Koko ajatusmaailma tuntuu olevan negatiivinen.

Itse olen sitä sorttia että jos on vaivaa niin koitan unohtaa sen mahdollisimman hyvin. Tietysti pitää olla tarkkana että mitä voi tehdä ja mitä ei, mutta karkeasti voisi sanoa että, jos pystyn melkein kävelemään niin sitten ainakin koitan sitä ennemmin kuin otan kepit avuksi.
Töissä saakin olla tasaisin väliajoin vähän kumoamassa ihmisten sairaus ja vaiva ajatuksia. Tietystikkään en voi niitä suoralta kädeltä kumota, mutta jos tuntuu siltä että homma ei pidä paikkaansa niin koitan aivan varmasti vaikuttaa asiakkaan ajatuksiin.
Erityisen tarkkana saa olla siinä ettei ihmiselle itselle aiheuta mitään `vaivaa`. Jos ihminen ei ole jotain huomannut eikä se vaivaa, niin helpoin tapa saada se vaivaamaan on kertoa siitä ihmiselle, vahingossa vähän vielä liioitellen.

Syytän kyllä osittain internettiä näistä ihmisten moninaisista vaivoista. Hakukoneeseen kun isket vähän vaivaa ja muuta infoa niin nopeasti löytää kyllä kaiken mailman diagnooseja aiheesta. Harmi vaan että vastaukset eivät tule suoraan lääkärinkäsikirjasta vaan hyvällä tuurilla vastaus kumpuaa jonkun kotilääkärin omasta kokemuspohjasta. Seikka joka unohtuu yleensä on se että, eriasiat vaikuttavat erilailla eri ihmisiin. Samasta vaivasta ei tule aina samoja oireita sekä toiset lääkkeet toimii toisella paremmin kuin toisella.

Jos vielä puhutaan ihan pelkästä ajatusmallista niin mikä siinä on että monilla se vaan on niin järkyttävän negatiivinen.
Esimerkkinä taas kuulemani keskustelun aloitus.
"Kylläpä ulkona paistaa aurinko kauniisti." Johon toinen vastaa.
"Mutta siellä on kyllä järkyttävän kylmää."

Voin kertoa että tätä kuulee paljon enemmän kuin positiivista. Välillä tuntuu siltä että pitää omaa päätä ruveta lyömään pöytään, ihan vaan toisen puolesta. :D
Väitän että negatiivinen ajattelu lisää negatiivista ajattelua ja sama myös toisinpäin. Siksi olisi varmaan välillä ihan hyvä kaikille meille ihan ajatella joidenkin asioiden hyviä puolia siinä tilanteessa kun huomaa tarraavansa siihen negatiiviseen puoleen. Kaikki kuitenkin sitä välillä teemme.