Juoksemisen kauheus

Eilen pääsin viikon tauon jälkeen taas takaisin liikuntojen pariin kun tauti rupeaa olemaan tarpeeksi takanapäin. Kuten otsikosta voi arvata, ei juoksu ollut mitään super kevyttä liitämistä, vaan aika paljon sai tehdä hommia kun kroppa ei halunnut oikein vastata huutoon. Tietysti sairaana olo siellä vielä vaikutti ja ehkäpä hiukan myös se että suoraan iltavuoron jälkeen juoksemaan lähdin. No tasan 30minuuttia ja vajaa 6km tuli juostua. Varmaan ihan sopiva aloitus kun kuitenkin tänään pitäisi painaa jaloista kaikki irti pelissä.

Mietinkin lenkin jälkeen suihkussa että on tuo juoksu kyllä melko hirveä laji. Huono kuntoisena jos lähdet juoksemaan niin tuntuu hirveältä. Kun kunto on sitten jo parempi juokset vähän kovempaa ja edelleen tuntuu pahalta. Silti sitä vaan löytää itsensä sitä lenkkiä juoksemasta ja vastaantulijoille irvistelemästä.
Olenkin vahvasti sitä mieltä että kaikki kehittymis mielessä juoksevat ihmiset ovat jotakin masokisti sadisteja. Näkymättömät sarvet päässä siellä ulkona juostaan koska se oman kropan käskyttäminen nyt vaan tuntuu niin hyvältä. Maratonit ja muut juoksutapahtumat on kyllä melkoisia sarvipäiden kokoontumisia. Mitä kovempi aika sitä pidemmät sarvet.

Tietysti välillä sattuu sellaisia päiviä kun juoksu vaan kulkee ja kulkee. Nämä on nyt sitten varmaan niitä Matti Heikkisen lanseeraamia pöljiä päiviä. Harmi että se pöljä päivä ei aina osu lenkin kanssa samoihin aikoihin, vaan yleensä tuntuu kun se karttelisi oikein sitä lenkkipäivää.
Tietysti voi aina himmailla siihen omaan tasoonsa nähden ja feikata tälläisen pöljä päivän itselle, mutta eihän kunnon sarvipää itseä niin huijaisi ja sarvettomat yksilöthän eivät kehity. Samaa mieltä?

78:lla on pöljä päivä, 666:sella taas ei..

Juoksu on ehdottomasti paras laji sadistiselle itsensä piiskaajalle. Pyöräilyssä voi aina lepäillä alamäissä sekä keventää polkemista kun myötätuuli painaa selkään, jos ei omista tarpeeksi isoja sarvia. Hiihdossa vähän sama juttu, mutta juoksemista pitää jatkaa myös alamäkeen ja myötätuulestakaan ei ole kovin suurta apua. On vaan pakko juosta.

Kaikki ihan jonkilaisia kilpailuja kiertävät ihmiset aina toivovat että se pöljä päivä osuisi juuri siihen kilpailuun. Annankin nyt yhden erittäin hyvän vinkin joka auttaa tämän toiveen toteutumista. Kun harjoittelet tätä kyseistä kilpailua tai kilpailuja varteen, niin treenaa niin sadistisesti ja isot sarvet päässä kuin mahdollista. Muista hyvä palautuminen aina välissä, mutta kun treenaa niin treenaa kuin hullu. Mielummin hemmetin kovaa ja harvemmin kuin joka toinen tunti tosi kevyesti.
Tärkein ohje siis on että treenaamisen pitää olla välillä niin masokistisen kovaa että kilpailu tapahtuma on siihen verrattuna kevyt suoritus. Tähän treenaamiseen kun yhdistetään palautumiset ja hyvä herkistely vaihe ennen kisaa, niin lupaan että prosentit sille että pöljä päivä ilmestyy kisaan nousee huomattavasti.

Paluu treeneihin ja juoksukenkä asiaa

Tänään loppuu siis sairastelu kun illalla suuntaan lenkille. Vielä eilen keskityin lähinnä liman yskimiseen ja töiden tekemiseen. Olo on ollut jo pari päivää muuten hyvä, mutta limaa ja räkää on riittänyt ja sekös on mukavaa...
Tänään kuitenkin jo pitää liikahtaa, koska huomenna olen joka tapauksessa lupautunut menemään peliin, joten tänään pitää kyllä pystyä treenaamaan ilman ongelmia jos huomenna aikoo pelata.
Ajattelin että juokseminen on ehkäpä se paras keino vähän avata kroppaa ja keuhkoja. Todenäköisesti edessä on jonkin verran liman yskimistä joko lenkin aikana tai jälkeen. Ajatushan kuulostaa vähän tyhmältä, miksi lähteä juoksemaan jos se vielä yskittää? Itse olen kuitenkin huomannut että liikunta poistaa itseltä nopeiten nämä flunssan jälkioireet.

Sen verran kuitenkin annan kropalle aikaa että teen treenin vasta iltavuoron jälkeen. Aamu rauhassa vähän konetta näpytellen ja kahvakuula ohjelmaa suunnitellen. Sitten postin ja parin muun kaupan kautta töihin. Illalla kun työt loppuu niin sieltä suoraan lenkille joka sitten päätyy jossakin vaiheessa himaan.
On kyllä hienoa että työ on nyt samalla paikkakunnalla kun kämppä, koska pystyy juoksemaan töihin tai sieltä pois kunhan vähän vaan ennakoi sun muiden kanssa. Muutenkin tuo töihin käveleminen on aivan luksusta kun on niin tottunut siihen että autolla on joutunut aina ajelemaan. Toisaalta oli aika hienoa juosta tai pyöräillä treeneihin ja takaisin, mitä enää sitten taas ei voi tehdä. Puolensa kaikella.

Olen huomannut tässä viimeaikoina että nuo omassa juoksu ja kävely käytössä olleet Freet rupeavat olemaan vähän heikossa hapessa. Kantapää on jotenkin löystynyt, levinnyt ja se narisee ihan kävellessä. Vetäisinkin kenkää vähän paremmin tutkiessa sellaisen johtopäätöksen että varmaankin parempi jättää juoksemiset niillä kokonaan pois. Freet:hän on ollut itsellä näin kesäisin vähän pidempien lenkkien kengät. Minimuksilla lyhyet 0-7km pitkät ja siitä ylös päin yleensä Freet jalassa.
Nyt siis tarvittaisiin uudet kengät noiden tilalle ja ajattelinkin että varmaan nyt syksyllä voisi tuon hankinnan tehdä koska tarjouksiakin varmasti löytyy.

Minimukset ovat onneksi vielä erinomaisessa kunnossa, ei tosin enää ihan näin puhtaat

Hakusessa on neutraali suht vähän vaimennettu, kevyehkö sekä mahdollisimman pienellä kantakorotuksella oleva kenkä. Nopealla surfaamisella silmiin osui ainakin Adidaksen Adizero Hagis kengät. Alla

arcticsportaddicts.fi

Nyt kuitenkin kaipaisin teiltä suosituksia kengistä. 

Mikä merkki ja malli on toiminut sun jaloissa?

Pakko sairastaa

Ei voi muutakaan kun odottaa että tää tauti hellittäisii ja päästäisi otteestaan. On se jo onneksi helpottanut, mutta jäljellä on vielä yskää ja nenän vuotamista. En oikein tiedä koska tässä uskaltaisi ruveta liikahtamaan. Huomenna, ylihuomenna vai loppuviikosta?

Nyt ei ole voinut siis oikeastaan tiistaina jälkeen tehdä mitään, vaikka olo onkin hiljalleen mennyt parempaan päin. Järvellä soutelu on ollut ainut juttu missä olen vähän hengitystä kiusannut ja silloinkin tuloksena oli hetken yskimiset, joten kiusaamine jäi lyhyeen.

Puujalkaahan on myös tässä samalla kuntoutettu. Osuma tuli taas sen verran ikävään kohtaan reittä että ensimäiset päivät olinkin oikeastaan vaan vasurin varassa. Nyt kuitenkin jalkakin rupee toimimaan ja sillä uskaltaisi jo ihan hyvin juostakkin jos muuten olo sen antaisi periksi. Suhteellisen kauan tuo kuitenkin vei koska vasta nyt viikonloppuna on sen verran hyvältä tuntunut että juoksua olisi voinut tehdä, kun perjantaina olisi ollut vielä siinä ja siinä..
No ehkäpä onni että nämä vaivat on nyt sitten yhdellä kertaa eikä vaikka peräkkäin..

Miltäs se oma juokseminen oikein näyttää??

Tällä hetkellä ei tosin juosta yhtään mihinkään tai ollenkaan sillä eilisen pelin jäljiltä on oikea reisi siteessä ja aika vahva puujalka päällä. Siihen päälle vielä flunssa ja kuumetta. Että osaa olla ihanaa..

Tämä viikko meneekin sitten varmaan aika perseelleen treenien osalta koska todenäköisesti näistä takaiskuista ei ihan lähipäiviksi selvitä. No onneksi maanantain peli sentään meni kaikin puolin tosi hyvin, vähän heikompien pelien jälkeen.

Viime viikolla tuli ulkoiltua kameran kanssa tarkoituksena ottaa vähän kuvaa uutta kesäisempää banneria varten (näin syksyllä on hyvä päivittää kesäisemmäksi :D). Samalla tuli sitten vähän vahingossa kuvia omasta juoksusta ja siihen päälle otin vielä kaksi tosi lyhyttä video pätkää omasta juoksusta. Kyllä siitä jotakin näkee jo vaikka lyhyet pätkät ovatkin.

Kuvia kuitenkin ensin. Näitä olisi ollut useampikin setti mutta arvoin nyt vain jonkin sarjan. Klikkaamalla isommaksi..

Vasuri saavuttanut juuri maan

Nyt se jo ponnistaa

oikea napsahtanut maahan

Ponnistus suoritettu

ja vasuri taas maahan.

Hiukan itsellä on ulospäin kääntymistä oikeassa jalassa joka tulee siitä että sitä jalkapallossa kokoajan sinne availlaan. Käsiin kuvissa ei kannata kiinnittää huomiota koska näissä juoksuissa annoin niiden roikkua ja heilua kuin mitkäkin spagetit.. Vauhtia tässä juoksussa on saman verran kuin ykkös videossa alla.

No sitten videoiden pariin.

Tässä mennään tuollaista rentoa about 12-13km/h vauhtia.

Vauhti jolla juoksentelen alle tunnin lenkit about ja aloitan kyllä kympitkin.

Tässä taas rento kiihdytys. Tästä puuttuu sellainen viimeinen puristus eli prosenteissa joku 80%. Suht nopeasti tosin vaihdan ihan laskettelu vaihteellekkin.

Jos tarkalla silmällä katsoo niin jo tuossakin spurtissa ekat askeleet on normaalia juoksua leveämpiä.  Jos tehot olisivat täydet niin tuo näkyisi vielä selvemmin ja ekat askeleet olisivat vähän kuin luistelun työnnöt. 

Mutta kertokaas nyt ihmeessä miltä juoksu muiden silmiin näyttää..?

Penikkatauti, mikä se on?

Penikat ovat nyt viime viikkoina ilmoiteleet itsestään johtuen siitä että paljon on jouduttu treenaamaan kovalla ja epätasaisella kentällä. Penikkavaivat on itselle tosi harvinaisia mutta nyt kyllä vähän tuntuu. Itse treenin aikana tuota ei huomaa mutta alku ja loppuverryttelyissä kyllä.
Tunne on sääriluiden sisäsivuilla, niin kuin yleensäkkin ja suht alhaalla. Molemmissa jaloissa samassa paikassa.

Mikäs tämä penikkatauti sitten oikein on?
Penikkatautihan on lihaskalvon ärsytys/tulehdus tila joka aiheutuu paineesta joka taas aiheutuu siitä että lihaskalvoissa ei ole tarpeeksi tilaa lihaksille. Vaiva voi tulla myös muualle kuin sääriin, mutta on suhteellisen harvinainen muualla. Sääressä kun ei ole yhtä tarkkaa tuntemusta rasitukselle ja ovat jonkinlaisella rasituksessa treenien ulkopuolellakin.
Kovalla ja tyhmällä treenaamisella penikkataudin voisi siis saada vaikka olkavarteen, mutta siellä tuntemuksia tulee jo paljon aikasemmin toisin kuin sääressä, jossa tuntemukset tulevat kun tilanne on jo päällä.

Yleensähän penikkatauti iskee keväisin. Lähdetään innoissaan juoksemaan totutusta kovempia määriä ja yleensä vielä asfaltille koska se on ensinmäisenä sulanut talven jäljiltä.
Kun juoksu määrät kasvavat rupeavat pohkeen ja säären lihakset treenautumaan ja kasvamaan. Jo muutamasta viikosta pariin kuukauteen aktiivista juoksua voi kasvattaa lihasta niin paljon että kalvo rupeaa käymään pieneksi. Aina kuitenkin tarvitaan jokin tekijä mikä lisää rasitusta pohkeiden alueella. Yleensä se on jo itsessään lisääntynyt juoksun määrä, mutta kenkä muutoset, asentovirheet tai raskaat maastotkin toimivat.
No eikös se lihaskalvo sitten mukaudu?
No mukautuu mutta valitettavasti tuskallisen hitaasti. Puhutaan useista kuukausista jopa puolesta vuodesta. Eli jos keväällä tulee kunnon oireet niin ei hätää talven tullessa ne voivat olla poissa. :D

Luennoitseva lääkäri puhuikin aivosairaudesta kun puhe oli penikoista. Oma vika ja omaa tyhmyyttä kuulemma, sanoisin kuitenkin itse että asia on enemmänkin tietämättömyyttä.
Lihaskalvoja pitäisi siis alkaa valmistamaan tuleviin rasituksiin jo kuukausia ennen nousevaa rasitusta lihaksistossa. Kun kalvoja on saatu auki ja elastisemmiksi voidaan jalkoihin puskea lisää lihasta sitten ihan huoletta.

Mitä pitäisi sitten tehdä jos vaivat ovat olemassa?
Rasituksien jälkeen pitäisi aina antaa kylmää. Rasituksen tasoa olisi suositeltavaa selvästi tiputtaa ja karsittava kaikki erityisen raskaat asiat pois, kuten juoksemiset erittäin pehmeissä tai epätasaisissa maastoissa. Jos pitäisi valita jokin maasto olisi se varmaankin hiekkatie, koska asfaltti on liian kova ja pehmeä pururata liian pehmeä.
Pohkeen alueen ja säären venyttelyä ja hierontaa, mielellään kylmän kanssa, olisi myöskin annettava jaloille säännöllisesti jotta vaivat helpottaisivat.
Kylmä vähentää ärsytystä alueella ja poistaa kipua. Hieronnat ja venyttely taas avaavat lihaksia sekä lihaskalvoja.
Lihaskalvot ovat vain vaiva paikkaa isompi kokonaisuus eli hoidoissa olisi tärkeää aina hoitaa ainakin koko säären ja pohkeen alue sekä mielellään myös reisiäkin.

Ihan normaali hieroja pystyy tekemään jo paljon niin valmistavassa kuin hoitovaiheessa ja nykyään on myös ihan lihaskalvoihin perustuvaa käsittelyä joka on myös suositeltavaa. Itse hoitona sitten venyttelyt, kylmät sekä järjen mukana pitäminen kun rasituksen tasoa nostetaan.

Itsekkin taistelen alkavia vaivoja vastaan, kylmällä ja erilaisilla käsittelyillä. Venyttelyä, kevyttä jumppaa, palauttelevia treeneja, pilates rullaa sekä omilla käsillä tahtävää manuaalista terapiaa eli hierontaa.