Viimeistä päivää

Juoksukielto rupeaa häämöttämään loppuaan koska jo huomenna pyritään palaamaan takaisin normaaliin aikatauluun. Viime viikko meni hinkatessa ylä- ja keskivartaloa ja koitin pitää totaalista taukoa kaikkea lonkan seutua enemmän rasittavasta liikunnasta. Keskivartaloliikkeissäkin koitin välttämään esim jalkojen nostoja ja toes to bareja.
On kyllä pakko sanoa että suhteellisen tylsä viikko, mutta viime viikkojen ollessa vähän jaksamisen ja motivoitumisen vaikeuden takia vaikeita oli tämä viikon lepäily jopa melko hyvä lataus.
Alkuviikosta ei edes tuntunut hirveän pahalta olla vähemmällä treenauksella, vaikka treenit maistuikin vähän puulta koska salillakin tykkään eniten juuri jalkoja treenata. Loppuviikosta rupesikin jo olemaan vähän vieroitusoireita joita ei ainakaan vähentänyt se että lauantaina seurasin somesta omani sekä toisen saman kaupungin joukkueen pelin etenemistä ja katsoin tv:stä melkein 3 jalkapallo ottelua. :D
Viikonloppuna treenit olivat totaali levossa ja keskityin ainoastaan huoltaviin toimenpiteisiin. Jos on viikon ottanut easysti niin yhden viikonlopun treenaamattomuus ei haittaa siinä vaiheessa enää ollenkaan.

Tänään sitten jo valmistelin kroppaa tekemällä keskivartaloa ja polkemalla fillaria vähän pelkkiä lämpöjä ja loppuverkkoja enemmän. Aloitin 10minuutin polkemisella jonka jälkeen treenasin vatsaa, selkää, kylkiä suhteellisen reilusti ja siihen päälle vielä vähän pohkeita. Sen jälkeen takaisin satulaan ja yhtä mittainen 20minuuttinen tasavauhtista polkemista.
Hikihän siinä irtosi ja eihän se ole mikään ihme kun ei ole viikkoon kunnon hikeä päässyt irrottamaan.

Luulen että kroppa ottaa ihan hyvin vastaan huomisen treenin ja toivottavasti myös pakara ei ilmoittele ainakaan liikaa itsestään. Jos ilmoittelee niin sitten pitää taas keksiä jotakin uutta...
Aikaa kauden alkuun on aika tasan kuukausi joten nyt on treenitauonkin ansiosta hyvä kohta aloittaa terävien ja nopeutta kehittävien treenien tekeminen. Jalat kun ovat varmasti täysin palautuneet. :)
Terävien treenien tekeminen sopii toisaalta hyvin ja toisaalta tosi huonosti tähän pakaran oireilun jälkeiseen aikaan. Treeni kerrat koitan pitää mahd alhaisina eli n. 5-6 treeniä viikkoon joista osa on lyhyitä ja teräviä, pitkien tasaisten sijaan. Jos ajallisesti pienemmät treenimäärät on hyvästä niin treenien kova intensiteetti ja tietty repivyys joita nopeus treeneissä tulee, ei välttämättä ole hyvää pakaralle.
No saa nähdä mitä tuosta nyt sitten tulee...

Penikkatauti, mikä se on?

Penikat ovat nyt viime viikkoina ilmoiteleet itsestään johtuen siitä että paljon on jouduttu treenaamaan kovalla ja epätasaisella kentällä. Penikkavaivat on itselle tosi harvinaisia mutta nyt kyllä vähän tuntuu. Itse treenin aikana tuota ei huomaa mutta alku ja loppuverryttelyissä kyllä.
Tunne on sääriluiden sisäsivuilla, niin kuin yleensäkkin ja suht alhaalla. Molemmissa jaloissa samassa paikassa.

Mikäs tämä penikkatauti sitten oikein on?
Penikkatautihan on lihaskalvon ärsytys/tulehdus tila joka aiheutuu paineesta joka taas aiheutuu siitä että lihaskalvoissa ei ole tarpeeksi tilaa lihaksille. Vaiva voi tulla myös muualle kuin sääriin, mutta on suhteellisen harvinainen muualla. Sääressä kun ei ole yhtä tarkkaa tuntemusta rasitukselle ja ovat jonkinlaisella rasituksessa treenien ulkopuolellakin.
Kovalla ja tyhmällä treenaamisella penikkataudin voisi siis saada vaikka olkavarteen, mutta siellä tuntemuksia tulee jo paljon aikasemmin toisin kuin sääressä, jossa tuntemukset tulevat kun tilanne on jo päällä.

Yleensähän penikkatauti iskee keväisin. Lähdetään innoissaan juoksemaan totutusta kovempia määriä ja yleensä vielä asfaltille koska se on ensinmäisenä sulanut talven jäljiltä.
Kun juoksu määrät kasvavat rupeavat pohkeen ja säären lihakset treenautumaan ja kasvamaan. Jo muutamasta viikosta pariin kuukauteen aktiivista juoksua voi kasvattaa lihasta niin paljon että kalvo rupeaa käymään pieneksi. Aina kuitenkin tarvitaan jokin tekijä mikä lisää rasitusta pohkeiden alueella. Yleensä se on jo itsessään lisääntynyt juoksun määrä, mutta kenkä muutoset, asentovirheet tai raskaat maastotkin toimivat.
No eikös se lihaskalvo sitten mukaudu?
No mukautuu mutta valitettavasti tuskallisen hitaasti. Puhutaan useista kuukausista jopa puolesta vuodesta. Eli jos keväällä tulee kunnon oireet niin ei hätää talven tullessa ne voivat olla poissa. :D

Luennoitseva lääkäri puhuikin aivosairaudesta kun puhe oli penikoista. Oma vika ja omaa tyhmyyttä kuulemma, sanoisin kuitenkin itse että asia on enemmänkin tietämättömyyttä.
Lihaskalvoja pitäisi siis alkaa valmistamaan tuleviin rasituksiin jo kuukausia ennen nousevaa rasitusta lihaksistossa. Kun kalvoja on saatu auki ja elastisemmiksi voidaan jalkoihin puskea lisää lihasta sitten ihan huoletta.

Mitä pitäisi sitten tehdä jos vaivat ovat olemassa?
Rasituksien jälkeen pitäisi aina antaa kylmää. Rasituksen tasoa olisi suositeltavaa selvästi tiputtaa ja karsittava kaikki erityisen raskaat asiat pois, kuten juoksemiset erittäin pehmeissä tai epätasaisissa maastoissa. Jos pitäisi valita jokin maasto olisi se varmaankin hiekkatie, koska asfaltti on liian kova ja pehmeä pururata liian pehmeä.
Pohkeen alueen ja säären venyttelyä ja hierontaa, mielellään kylmän kanssa, olisi myöskin annettava jaloille säännöllisesti jotta vaivat helpottaisivat.
Kylmä vähentää ärsytystä alueella ja poistaa kipua. Hieronnat ja venyttely taas avaavat lihaksia sekä lihaskalvoja.
Lihaskalvot ovat vain vaiva paikkaa isompi kokonaisuus eli hoidoissa olisi tärkeää aina hoitaa ainakin koko säären ja pohkeen alue sekä mielellään myös reisiäkin.

Ihan normaali hieroja pystyy tekemään jo paljon niin valmistavassa kuin hoitovaiheessa ja nykyään on myös ihan lihaskalvoihin perustuvaa käsittelyä joka on myös suositeltavaa. Itse hoitona sitten venyttelyt, kylmät sekä järjen mukana pitäminen kun rasituksen tasoa nostetaan.

Itsekkin taistelen alkavia vaivoja vastaan, kylmällä ja erilaisilla käsittelyillä. Venyttelyä, kevyttä jumppaa, palauttelevia treeneja, pilates rullaa sekä omilla käsillä tahtävää manuaalista terapiaa eli hierontaa.

Vapaa viikonloppu, pakosta

Sellainen tuli nyt eteen. Torstain treeneissä tuli outoa tunnetta oikeaan etureiteen/ lonkankoukistajaan ja kipu sitten tapansa mukaisesti vähän lisääntyi illalla treenien jälkeen. Tämän päivän treenit menikin sitten kenttää ympäri hölkkäillessä sekä jumppaa ja kuntopiiriä tehdessä, samalla kun muut treenasivat kunnolla. Juostahan tuolla pystyy mutta kovavenytys tai lonkan koukistus loppuun asti tuo kipua.
Kyllähän tuon tunteen kanssa voisi jopa treenata varsinkin kun kipu laantuu kun kroppa lämpenee, mutta eipä paljon turhempaa voisi olla kun että itsensä nyt rikkoisi pari viikkoa ennen kauden alkamista.
Siksi siis kevennetyt treenit tänään ja viikonloppu lepoa, vaikka sunnuntaille olisi merkitty treenipeli.

Maanantaina toivottavasti pääsisi treenaamaan ihan kunnolla muiden mukana.
Treeninä tein siis tänään tosi kevyen 1h 30min kestäneen treenin. Löysää hölkkäilyä johon aina kuntopiiriä hetki väliin jonka jälkeen taas hölkälle. Loppuun kiersin yhden vauhdikkaamman kenttä kierroksen ja vielä 5 rennon vauhdikasta vetoa käännöksellä.
Vedot olivat kenttä leveys suunnassa edes takaisin ja palautus oli aina yhden poikittaisen mitan kävely. Metreissä varmaan aika lähellä tälläistä kaavaa:
Veto 45m+45m, kävely 45m, veto 45m+45m...
Tätä toistettiin sen verran että molempia saatiin 5kertaa täyteen.

Nyt jalka taas vähän ilmoittelee itsestään niin kuin eilenkin, joten ei ole varmaankaan huono juttu pitää koko viikonloppua vapaana.
Viikonloppuna on kyllä muuten tekemistä koska muuttoon liittyvää pakkaamista pitää tehdä ja käydä myöskin hakemassa vähän remontti tarvikkeita koska sunnuntaina iltapäivällä napsahtaa kätöseen uuden kämpän avaimet. Ja niin, niitä koulu juttujakin pitää vissiinkin tehdä. ;)

Kelan ikärasismi

En oikeastaan edes tiedä miten tämän tekstin aloittaisin, mutta asia on tärkeä ja siitä pitää kirjoittaa. Kirjoitettavaa on paljon, mutta mistä sitä aloittaisi?
Kelan kanssa asiointi on varmasti kaikille jollain asteella tuttua ja suurinosa ihmisistä allekirjoittaa väitteen että se ei aina ole kovin yksinkertaista. Byrokratiaa ja kaavakkeita riittää vaikka työntekijät koittavatkin parhaansa mukaan autaa.
On kuitenkin aivan järjettömiä Kelan asettamia pykäliä ja sääntöjä. Pykäliä jotka vaikuttavat ihmisten terveyteen erittäin ratkaisevalla tavalla. Sellaisten ihmisten terveyteen joita pitäisi auttaa reilusti ns. normaalia tervettä ihmistä enemmän.
No kyllä heitä autetaankin, kunnes ikää karttuu ja saapuu se paljon pelätty syntymäpäivä. 65vuotis syntymäpäivä.

Kela maksaa vaikeavammaisten kuntoutusta ihan mukavalla tavalla tuohon maagiseen 65vuoteen asti, jonka jälkeen tuet katoavat kokonaan.
Vaikeavammaisuus ei tarkoita synnynäistä vammaa, vaan myös onnettomuuden tai sairauden aiheuttamaa vammaa. Ms, aivoverenvuoto jne..
Vaikeavammaisuus on siis jotain sellaista mikä voi tapahtua kenelle vaan meistä.

Potilas saa hoitoa joko kotonaan tai sitten fysioterapianlaitoksessa. Ilman hoitoa ja ohjausta potilaan toimintakyky tippuu radikaalisti.. Ylläpito ja mahdollinen toimintakyvyn parantaminen on erittäin tärkeää, jopa elinehto monilla vaikeavammaisille.
Kun potilas sitten monien vuosien, jopa kymmenien jälkeen täyttää 65 niin kela vetää kaiken pois. Enää ei makseta mitään, vaan apu pitää etsiä itse. Voin kertoa että tämä ei ole mitenkään helppoa, koska julkiset palvelut ovat niin ylityöllistettyjä ja suurinosa kuntoutuksesta tapahtuu vielä ryhmissä, jolloin yksilöllinen apu jää auttamatta pieneksi.
Onko 65vuotta jo sellainen ikä että Kelan mielestä potilaan voi siirtää hitaalle liulle kohti olematonta toimintakykyä ja sitä seuraavaa ikuisuutta.?

Entä potilaat joilla kulkeminen on vaikeaa ja hoito on saatu ennen omassa kodissa. Julkisen puolen kotihoito on suureltaosin ala-arvoista. Henkilöt voivat olla todella ammattitaitoisia, mutta niin suuressa ylityöllistyksen venytyksessä että hoito jää auttamatta vajaaksi. Ei ole myöskään mikään salaisuus että hoitajat vaihtuvat pahimillaan suht tiheään tahtiin. Se että saat myös puhua asioista sekä omaat molemminpuolisen luottamuksen hoitosuhteessa on erittäin tärkeää. Voi olla siis erittäin kova paikka kun monta(kymmentä) vuotta hoitamassa ollut henkilö vaihtuu alativaihtuviin julkisen puolen sijaisiin ja kesätuuraajiin.

65vuotta on mielestäni ikä jossa tuen määrää voisi nostaa etenkin vaikeampien tapaksien kohdalla. Kela on kuitenkin tehnyt päätöksensä että tarvittava hoito on siinä vaiheessa saatu. Jotkun löytävät jonkun keinon saada hoitoa tulevaisuudessakin. Joko hyvää tai vähän kehnompaa.
Väitän kuitenkin että suurinosa jää joko kokonaan ilman ammattiapua tai saa sitä aivan liian vähän.
Jos 30rajapyykki pelottaa niin ajatelkaapa vaimeavammaisen 65vuotis synttäreitä.

Huono Ryhti

Nyky ihminen on melko altis ryhdin huononemiselle. Yhä suurempi osa ihmisistä suorittaa työnsä istuma-asennossa ja tietokonetta käyttäen. Tähän kun yhdistetään myöskin yleistyvä huonokuntoisuus ja mahdollinen ylipaino on kaikki tarvittavat ainekset kasassa.
Jännityspäänsärystä aina sormien puutumiseen, kaikki voi olla seuraamusta vain ja ainoastaan huonosta ryhdistä.
Samoja oireita voi olla myös urheilevilla ihmisillä, etenkin kuntosalia paljon kuluttavilla.
Mistä tämä sitten johtuu?

Ihmisen selän rakenne on sellainen että se lähtee helposti kaartumaan eteenpäin yläselän osalta. Lihaksien tehtävä on tukea rankaa ja pitää se oikeassa asennossa, mutta ongelmia rupeaa syntymään jos lihakset eivät jaksa tukea rankaa tarpeeksi.
Nykyihminen viettää päivitäin niin pitkän ajan staattisessa jännityksessä, jonka seurauksena lihakset väsyvät ja antavat lopulta periksi.
Työssä käyvillä naisilla on miehiä useammin jännityspäänsärkyä, pelkästään siksi että miehillä on keskimäärin enemmän voimaa yläkropassa joten naiset väsyvät helpommin ja rangan tuki vähenee helpommin kuin miehillä.
Ensinmäisiä näkyviä muutoksia ryhdissä on yleensä olkapäiden painuminen eteen ja kyfoosin lisääntyminen sekä pään painuminen eteenpäin. Ylävartalo menee siis pikkuhiljaa kasaan. Alaselän kaari (lordoosi) katoaa ja selkä suoristuu alhaalta.
Ryhdin muutos aiheuttaa lihasten kiristymistä joka taas aiheuttaa mahdollisesti lisää muutoksia ryhtiin.

Lihasten kiristyminen ja ryhdin muutos tekee alttiiksi hermosäryille, koska käsien isot hermot kylkevat aina niskasta sormiin asti, jää siihen väliin paljon paikkoja missä mahdollinen hermopinne voi syntyä. Yleisimmät ovat varmaankin kaulanlihakset (scaleniukset), pienirintalihas (pectoralis minor) sekä olkavarren lihakset, koska hermot kulkevat niiden kaikkien läpi, alta tai välistä. Kaikki ovat myöskin lihaksia mitkä kiristyvät kun ryhti menee kasaan. Olkapäät ovat edessä joten rintalihakset kiristyvät, samoin kuin olkavarren etuosat. Huono kaularangan ryhti kiristää scaleniuksia ja vetää päätä eteenpäin. Eli etupuolen lihakset kiristyvät ja takapuolen (selän) ovat liian heikkoja pitämään ryhtiä yllä.
Myös kuntosalilla paljon treenavilla on vaara saada samantyylisiä oireita itselleen.
Unohdetaan niiden keskivartalon tukilihasten treenaaminen ja jätetään selän treenaaminen reilusti etupuolta vähemmälle. Suht monet salikävijät innostuvat helposti, etenkin alku huumassa, etupuolisien lihasten treenaamiseen ja etenkin siihen penkkipunnerrukseen.
Lihaskunto kyllä kasvaa mutta etupuoliset lihakset kiristyvät ja takapuoliset eivät pysy perässä, joten olkapäät painuvat eteen ja kyfoosi vahvistuu. Suurin syy kireät rintalihakset jotka vetävät asentoa lyttyyn ja epätasapaino etu ja takalihaksistossa.
Yksinkertaisesti sanottuna lihasepätasapainoa siis. 

Mikä sitten neuvoksi, jos tälläiseen tilanteeseen on ajauduttu?
Etupuolisten lihasten venyttäminen, selänpuoleisten vahvistaminen ja oman ryhdin huomioiminen sekä ylläpito.
Vaikka lihaksistoa saataisiin parempaan kuntoon ei ryhti välttämättä parane jos sen pitämiseen ei keskity. Pelkkä keskittyminen taas ei riitä, jos lihaksia ei vahvisteta ja kireyksiä poistella.

Nyky yhteiskunnassa tämä on tosiaan niitä yleisiä ja jatkossa lisääntyviä ongelmia, ihmisten liikkumattomuuden ja päätetöiden yleityessä.
Olen itse tavannut alle täysi-ikäisiä immeisiä joiden lihaskunto on ollut niin huono että eivät ole jaksaneet istua edes paria minuuttia selkäsuorana, hyvässä ryhdissä. Mitä tälläiselle tapahtuu kun se istutetaan toimistoon päätteelle istumaan 8h päivässä ja 5päivää viikossa?
Siinä ei ne 2kertaa kuukaudessa olevat hieronnat paljoakaan enää auta. ;)

Vahvista:                                                                       Venytä:
Latissimus dorsi (iso selkälihas)                                      Pectoralis minor ja major (rintalihakset)
Trapezius (epäkkäät)                                                      Deltoideus (hartialihas. etenkin etuosa) Rhonboideukset (suunnikaslihakset)                                Scaleniukset, sternot (kaulanlihakset)
Terekset (olkavarren lähentäjät)                                        Trapeziukset
Vatsalihakset (muista myös syvät)
Subscapularis ja supraspinatus (lavan lihakset)

Tietysti kaikki lihakset vaikuttavat tavalla tai toisella toisiinsa, mutta tuollaisella setillä pitäisi päästä jo pitkälle. Yläkropan lihasten venyttämiseen kemppijumppa liikkeitä, rintalihaksille tätä ja koko selälle toimii hyvänä venytyksenä jo se että menee kovalle lattialle (ohut matto enintään) selälleen makaamaan.
Kädet itri kyljistä (n. 45astetta), jalat suorina ja takaraivo maassa. Maataan rauhallisesti paikallaan ja annetaan kropan `painautua` lattiaa kohti.
(huom huom. Tässä liikkeessä on suuri nukahtamisriski ;) )

Ei muuta kuin rinta ulos, olkapäät taakse, leuka irti rinnasta ja kohti parempaa ryhtiä.

Ei se syksy vielä onneksi tullutkaan

Kesä ja kärpäset

Olen kesälomalla. Olin myöskin viime vuonna lomalla tähän samaan aikaan. Viime vuonna tykkäsin mennä treenien jälkeen rantaan katselemaan auringonlaskua ja uimaan. Nyt ei tulisi mieleenkään.

Tänään olisi tiedossa peli tuossa muutaman tunnin kuluttua ja treeniviikko olisi sitä myöten taas paketissa. Aivan törkeän nopeasti hujahti ensimäinen loma viikko, mutta toisaalta oli kyllä kaiken mailman juttujakin hoidettavana ja väsymystä ilmassa. Ensi viikkoon aijon suunnata hiukan energisemmällä asenteella, nyt kun pahimmat univelatkin on hoidettu.
Salitreenit jäävät pois ohjelmistosta aina näin viikonlopuiksi, koska luulisi tuon 5arkipäivää riittävän sitä herkkua. Viikonloppuna keskitytään lauantain peleihin ja pidetään sunnuntai vapaana virallisista treeneistä. Tämä viikkohan jäi hiukan tyngäksi koska maanantai meni lomaillessa ja vielä tiistaikin osittain asioden hoidossa, mutta ensi viikolla pääsen aloittamaan treenit heti maanataina klo 9.00.

Jaloissa tuntuu vielä hiukan salilla tehdyt jutut, mutta jo torstain treeneissä, joissa tuntemukset olivat pahimmat, huomasi että jalat toimivat kunhan ne vauhtiin saa. Hiukan ehkä jäykkyyttä oli reisissä ja pakaroissa huomattavissa, mutta eiköhän sekin ongelma ole jo viimeistään tämän päivän alkulämpöjen jälkeen kadoksissa. Yläkropan jumitukset ovat tuoneet hauskan illuusion siitä että ryhti olisi jotenkin parempi. Johtuu varmasti siitä että vähän kovempien salitreenien jälkeen huomaa taas tosissaan että missä mikäkin lihas on ja mitä se tekee.
Tämä lihasten löytäminenhän on ensisijaisen tärkeää kun ruvetaan esim. huonon lihaskunnon omaavan ihmisen ryhtiä parantamaan. Tarkkoja liikkeitä oikeisiin paikkoihin että ne tuki lihakset löytyy ja kehittyy.
Ajattelin kirjoittaa lähitulevaisuudessa Impingement - syndroomasta (ahdas olkanivel - syndrooma), kun asia tässä viikolla pariinkin kertaan mieleeni juolahti. Nyky ihmisille tämä on kuitenkin jo suht yleinen ja tulee todenäköisesti vain yleistymään.

Pallo, Norja ja minä, kesällä 2010

Tänään olisi siis peli tiedossa ja ilman mitään ihmeellisyyksiä varmaan myös täydet 90minuuttia peliaikaa. Loppukaudesta saa todenäköisesti vähän urakoida, koska pelaajat meinaavat käydä vähän vähiin. Jokunen lähtee opiskelemaan, parilla armeijaa ja pari vaihtaa seuraa että saisivat peliaikaa. Tämä ei ole mikään uusi ilmiö, koska samanlaista juttua on ollut jo parilla viime kaudella. Tuohon päälle vielä pari loukkaantumista niin jäljelle jäävät saavat urakoida ihan tosissaan.
No mulle tuo kyllä passaa, koska peli kulkee ja mitään vammoja ei ole. Olen tosin yhden keltaisen kortin päässä yhden pelin pelikiellosta, joten yksi peli tulee jäämään vielä väliin. Sitä että onko se ensi viikonloppu vai vasta kuun vaihteessa on mahdoton sanoa, mutta ilman keltaista en tule kyllä kautta loppuun asti pääsemään.