keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Minä ja aamulenkki

Me ei olla frendejä. Me kyllä haluttaisiin olla, mutta jotenkin meijän suhde ei vaan meinaa toimia.
Yleensä syynä on se että olen liian jäykkä, laiska ja veltto aamuisin.
Tänään taas koitettiin miltä se yhdessäolo tuntuisi mutta eihän se nyt ihan mennyt niin kuin Strömsössä. Annoin kropalleni aikaa, eli en rynnännyt suoraan sängystä. Aamupala ja kaksi tuntia heräämisestä kului aikaa ennen kuin koin että voin koittaa tätä tutustumista.
Sitten alkoi ongelmat. Osa juoksukamoista oli koneessa odottamassa pesua, soittimen akku melkein tyhjä ja garminin akku täysin tyhjä. Molemmat olivat koneessa kiinni, mutta eihän kone niitä lataa ellei se ole itse verkkovirrassa, näköjään.
Garmin jäi himaan, soitin akkua uhmaten taskuun ja vaatteitakin löyty sitten kuitenkin ihan kivasti päälle.

Sain itseni siis kuitenkin onnistuneesti pihalle ja pääsin taas kokeilemaan miltä tää meidän yhteiselo vois tuntua. Eipä se nyt niin hirveää ollut kuin taas muistin, mutta oma kroppa oli kyllä jumissa, kipeä ja väsynyt riippuen siitä mistä paikasta puhutaan.
Siinä sitten sellainen puolituntinen tutustuttiin toisiimme ja päätimme että koitetaan treffata vähän useammin, kunhan vaan saan sen pari tuntia ensi heräillä. Joskus jopa sitten vähän pidempääkin tapaamista ehkä?
Yllätys oli myös se että soitin jaksoi kuin jaksoikin tuon puolituntisen puskea musiikkia, mutta mitään syketietoja tai muuta hienoa en lenkistä saanut taaskaan.
Ihan liian monta lenkkiä juostu jo ilman kelloa, koska haluaisin päästä pälyilemään niitä vauhteja ja sykkeitä lenkin jälkeen.

En kyllä vieläkään julista aamulenkkiä parhaaksi ystäväkseni, mutta ehkä me vielä päästään jollain tasolla sinuiks ja siedetään toisiamma sen verran että voidaan säännöllisesti viettää aikaa yhdessä. ;)

8 kommenttia:

  1. Ei mekään oltu ennen aamulenkin kanssa kavereita, oikeastaan ajatus toisistamme vain puistatti. Mutta nyt ollaan jotenkin löydettu yhteinen sävel ja oltu yhdessä jo kahdeksan aamua. Että kyllä se siitä!
    :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kahdeksan aamua peräkkäin? Huh, tohon en tuu kyl pääsemään.
      Vähän satunaisempi treffailu sopii mulle. :)

      Poista
    2. Me yritetään nyt tuon aamulenkin kanssa tällaista vakinaisempaa suhdetta :D katotaan kasvetaanko erilleen tai iskeekö sitoutumiskammo.

      Poista
  2. Mutta uskotko, että keväällä teistä tulee paremmat kaverit?! Kun aamuisin on valoisampaa, niin pääsee sieltä sängystäkin paremmin ylös. :) Vaikka nyt sulla oli toki aikaa.. Mä oon kuullu, että aamuisin sykkeet voi olla ihan erilaisia kuin illalla. Mulla on varmaan kymmenisen pykälää korkeammat, jos lähden suoraan sängystä liikkeelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, meinasin saada halvauksen kun aamulenkillä sykkeet näytti 160 vaikka vaan hipsuttelin hiljaa. Olin ihan varma että mulla on joku flimmeri tai sydänkohtaus vähintään...mutta kyllä ne siit sitte laski! :D
      t: toinen Ninni

      Poista
    2. Juu tuo syke ei ittee sillee pelottele kun ne on aina lähtiessä suht korkeat ennen kun siitä sitten tipahtelee. Yleensä viel kaiken lisäks vähän revittelen alussa jotta keuhkot ja lihakset vähän aukeis.

      Jos tyy ystävyys rupeis sujumaan sitä muka paremmin kun valoisuus lisääntyy. :)

      Poista
  3. Täällä taas fiilikset aamulenkkiä tai paremminkin aamupäivän lenkkiä ovat paljon suotuisammat. Oikeastaan lähes tulkoon aina aloitan lenkkini klo:10 mennessä. Olen huomannut, että aamupäivisin lenkin teko on todella helppoa, koska kotosalla ehtii tehdä jotain juttuja ja sitten lähteä lenkille. Vasta lenkin jälkeen sit laittaudun, jos on tarvis. Ennen joulua myös nuo aikaiset aamulenkit, eli kuuden pintaan olivat mukana, koska jos halusin juosta, niin se oli melkin tehtävä silloin. Nyt kasiin menoja ei ole kuin muutaman kerran viikossa, joten aikaiset lenkit kuuluu sillin tällöin ohjelmaan.

    Kummasti se vaan antaa potkua päivään ja toisaalta joskus olo on päivällä jo ihan levoton, kun odottaa liikkumaan pääsemistä :D Lisäksi aamupala vatsassa on paljon mukavampi juosta kuin jokin raskaampi ateria. Mutta tottahan se on että nämä on niin yksilöllisiä juttuja. Vaihtelu virkistää ja toisaalta rasittaa sekä kehittää kehoa ihan udella tavalla! tsemiä aamulenkkeilyyn!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä yksilöllisiä joo. Ite tarviin sen aamupalan ainakin joten suoraan aängystä en voi lähtee.
      Kyllä siitä sitten aina jää virkee ja hyvä olo, mutta itse lenkin aikana tuntuu ei niin mukavalta.

      Juoksu aamulla tuntuu juurikin siltä että lihakset ja kroppa vielä osittain nukkuis. :)

      Poista

Kommentit ovat aina tervetulleita, jopa suositeltavia...