Tänään on poikkeuksellinen päivä. Oon yleensä tiistait ja keskiviikot iltavuorossa töissä, mutta nyt kun on illalla peli, niin työtkin oli luonnollisesti siirretty aamuun.
Vielä ei ole normaalia enempää päivät sekaisin, mutta eiköhän ne tässä vielä mene, varsinkin kun huomenna menen taas normaalia myöhempään töihin.
No ihan hyvä totutella vähän muunlaisiin rytmeihin, koska juhannuksen jälkeen kun duunissa alkaa lomat pyörimään, niin omatkin vuorot heittelee vähän sinne tänne.
Juuri ennen juhannusta työvuorot muokkautuu vielä niinkin että pääsen tiistaisin joukkueen treeneihin, kun taas maanantai jää pois. Eli toinen iltavuoro siirtyy tiistailta maanantaille. Maanantaisin yleensä palautellaan, joten se on helppo tehdä omatoimisesti, kun taas tiistaina on torstain ohella viikon kovimmat treenit joissa olisi hyvä olla paikalla.
On tässä nyt kaksi kautta menty niin että olen ollut, lomia lukuunottamatta, kaikki tiistait pois, mutta tähän tulee nyt tosiaan muutos.
Tänään olisi siis melkoisen haastava päivä vielä edessä. Vierasottelu arkena on tällä sarjatasolla aina hiukan haasteellinen. Töistä pitää päästä sopivaan aikaan pois, ruokailut sopivaan aikaan ja vielä illalla pitäisi löytyä energiaa töiden ja bussissa istumisen jälkeen.
Tälläisellä kelillä sitä energiaa onneksi aina jostain löytyy juuri sen verran että pelin pystyy hyvin pelaamaan ja onneksi mun duuni on sellainen että saan joustettua työajoissa oikeastaan niin paljon kuin vaan haluan, kunhan teen tunnit joskus sisään ja merkkaan muutokset ajoissa listaan (välillä meinaa hiukan unohtua).
Vuorotyön takia on pitänyt opetelle jopa käyttämään kalenteria. Toisinaan unohtuu jotain juttuja sinne merkata, mutta onneksi joku aina muistuttaa. Toisinaan kalenteri unohtuu johonkin ja jokin asia sen takia unohtuu.
Näin kävi viime sunnuntaina.
Innostuin niin paljon pyöräkauden avauksesta ja samaan aikaan unohdin vilkaista kalenteria, joten tässä lähellä ollut UusiLahtiJuoksu meni täysin ohi.
Jos olisin muistanut olisin suunnannut nenäni Lahden satamaan ja katsonut ohi `kiitäviä` juoksioita ja nauttinut auringosta. Juoksijaksi itsestä ei ollut, koska nivunen oli juuri kuntoutunut ja lauantaina oli täysi 90min futista alla. Alunperin olin ajatellut että kävisin kympin juoksemassa, mutta turha sitä on mennä vajaaseen tuntiin juoksemaan, koska sen voi tehdä itsenäisesti ja ilmaiseksi.
Kalenterissa on kuitenkin syksylle merkittynä kaksi juoksu tapahtumaa, jotka molemmat aijon käydä juoksemassa, jos jalat vain juoksu kunnossa silloin ovat.
keskiviikko 30. toukokuuta 2012
sunnuntai 27. toukokuuta 2012
Eipä pohkeet lauantaiksi auennu
Torstain treeni tuntui pohkeissa lauantaina, vaikka koitin teille ja itselleni uskotella, että kyllä ne 48h ehtii palautua.
Lauantai aamuna pohkeet oli vielä niin arat että ei voinut kävelläkkään ilman että niihin olisi tuntunut. Eivät olleet kuitenkaan superjumissa vaan enemmänkin juuri arat.
Kävelin, venyttelin ja ravistelin niitä pitkin lauantai aamua/päivää, mutta ei niihin merkittävää muutosta kuitenkaan sillä tullut.
Alkulämmittelyt aloitin ihan perus kävelyllä josta siirryin hölkkään ja sitten pallon kanssa tehtäviin juttuihin, sekä terävämpiin osioihin. Pelin alussa pohkeissa hiukan vielä tuntui, mutta jo parin minuutin pelin jälkeen olivat normaalin tuntuiset ja pysyivät sellaisina koko ottelun ajan. Tästä voi siis taas päätellä että kipeille lihaksille pitää tehdä välillä suht kovaakin treeniä että palautuminen nopeutuisi. Kävely on täyslepoa parempaa, mutta hölkkä ja pieni hyppiminen voi olla kävelyäkin tehokkaampaa.
90min tuli pelattua ja aika hyvin jaksoi juosta, vaikka olikin mun eka peli näissä oikeasti lämpimissä keleissä. Vähän meinasi väsy yhdessä vaiheessa tulla, kun pallo pyöri jatkuvasti omalla `tontilla` ja sai painia sekä spurttailla suht pitkiäkin matkoja (40-50m) edes takaisin. Tästä kuitenkin selvittiin ja positiivisena asiana mainittakoon, että vastustajan pelaaja vaikutti väsyvän enemmän siitä pätkästä.
Tänään pohkeet on ollut taas hiukan jumissa, mikä nyt oli odotettavissa, mutta ei niin paljoa kuin eilen aamulla.
Aamulla suuntasin paikalliselle laskettelurinteelle ihmettelemään pyörä kauden avajaisia ja pyöräenduro kilpailuja. Siinä sai pohkeet vähän verryttelyä kun meni mäkiä ylös ja alas. Onneksi käveltävää tuli loppupeleissä tosi vähän, kaikki tosin ylä tai jyrkkään alamäkeen.
Loppupäivä on mennyt täällä porukoiden mailla. Anoppilan pihassa puuhaillen ja kasvihuonetta `hoitaen`. Niin hieno ilma ollut koko päivä, että ei olisi meinannut malttaa tulla sisään ollenkaan. Kesän ensimäiset hyttyset sitten lopulta mut kuitenkin sisään ajoivat.
Kyllä on muuten kasvu hiukan erinäköistä kasvihuoneessa kuin avoparvekkeella. Molemmat ovat aika hyvin täynnä kasvatettavaa joten on hyvä vertailla.
Kasvattelu on mukava harrastus liikunnan rinnalle, koska tässä mittakaavassa tehtynä, ei vie liikaa aikaa. Muistaa säännöllisesti kastella ja `huoltaa` sekä silloin tällöin sitten uhraa jonkun päivän ruukunvaihtoihin ja sen sellaisiin hommiin. Kasvihuonekkin elää omaa elämää, eikä tarvitse kun käydä vähän luukkua avaamassa ja kehitystä tarkastelemassa ennen tai jälkeen työpäivän. Suht pieni vaiva koska töistä kestää 5min anoppilaan kävellä ja autolla ei hetkeäkään.
Yrtit ja varsinkin chilit on omassa kasvatuksessa. Niiden lisäksi kasvihuoneesta löytyy anopin tomaatit ja sen sellaiset.
Lauantai aamuna pohkeet oli vielä niin arat että ei voinut kävelläkkään ilman että niihin olisi tuntunut. Eivät olleet kuitenkaan superjumissa vaan enemmänkin juuri arat.
Kävelin, venyttelin ja ravistelin niitä pitkin lauantai aamua/päivää, mutta ei niihin merkittävää muutosta kuitenkaan sillä tullut.
Alkulämmittelyt aloitin ihan perus kävelyllä josta siirryin hölkkään ja sitten pallon kanssa tehtäviin juttuihin, sekä terävämpiin osioihin. Pelin alussa pohkeissa hiukan vielä tuntui, mutta jo parin minuutin pelin jälkeen olivat normaalin tuntuiset ja pysyivät sellaisina koko ottelun ajan. Tästä voi siis taas päätellä että kipeille lihaksille pitää tehdä välillä suht kovaakin treeniä että palautuminen nopeutuisi. Kävely on täyslepoa parempaa, mutta hölkkä ja pieni hyppiminen voi olla kävelyäkin tehokkaampaa.
90min tuli pelattua ja aika hyvin jaksoi juosta, vaikka olikin mun eka peli näissä oikeasti lämpimissä keleissä. Vähän meinasi väsy yhdessä vaiheessa tulla, kun pallo pyöri jatkuvasti omalla `tontilla` ja sai painia sekä spurttailla suht pitkiäkin matkoja (40-50m) edes takaisin. Tästä kuitenkin selvittiin ja positiivisena asiana mainittakoon, että vastustajan pelaaja vaikutti väsyvän enemmän siitä pätkästä.
Tänään pohkeet on ollut taas hiukan jumissa, mikä nyt oli odotettavissa, mutta ei niin paljoa kuin eilen aamulla.
Aamulla suuntasin paikalliselle laskettelurinteelle ihmettelemään pyörä kauden avajaisia ja pyöräenduro kilpailuja. Siinä sai pohkeet vähän verryttelyä kun meni mäkiä ylös ja alas. Onneksi käveltävää tuli loppupeleissä tosi vähän, kaikki tosin ylä tai jyrkkään alamäkeen.
 |
| Pyöräkauden avajaisille, ei parempaa keliä olisi voinut toivoa |
Loppupäivä on mennyt täällä porukoiden mailla. Anoppilan pihassa puuhaillen ja kasvihuonetta `hoitaen`. Niin hieno ilma ollut koko päivä, että ei olisi meinannut malttaa tulla sisään ollenkaan. Kesän ensimäiset hyttyset sitten lopulta mut kuitenkin sisään ajoivat.
Kyllä on muuten kasvu hiukan erinäköistä kasvihuoneessa kuin avoparvekkeella. Molemmat ovat aika hyvin täynnä kasvatettavaa joten on hyvä vertailla.
Kasvattelu on mukava harrastus liikunnan rinnalle, koska tässä mittakaavassa tehtynä, ei vie liikaa aikaa. Muistaa säännöllisesti kastella ja `huoltaa` sekä silloin tällöin sitten uhraa jonkun päivän ruukunvaihtoihin ja sen sellaisiin hommiin. Kasvihuonekkin elää omaa elämää, eikä tarvitse kun käydä vähän luukkua avaamassa ja kehitystä tarkastelemassa ennen tai jälkeen työpäivän. Suht pieni vaiva koska töistä kestää 5min anoppilaan kävellä ja autolla ei hetkeäkään.
Yrtit ja varsinkin chilit on omassa kasvatuksessa. Niiden lisäksi kasvihuoneesta löytyy anopin tomaatit ja sen sellaiset.
perjantai 25. toukokuuta 2012
Vähemmän yllättäen pohkeet tukossa
Eilen oli vuorossa pelkällä joukkueen treeneillä mentävä päivä. Tai ainakin sen piti olla.
Olin jo suht aikasin himassa joten siinä sitten rupesin pyörittelemään ajatusta, jos juoksisin treeneihin ja takaisin. Hylkäsin kuitenkin ajatuksen koska la on peli, eikä torstaina viitsisi jalkoja kovin jumiin vetää. No suunnitelmat muuttuivat vielä uudestaan.
Mun auto on huollossa ja sijais autonkin jouduin jo palauttamaan takaisin liikkeeseen, joten tässä pitäisi meidän talouden menot saada tehtyä yhdellä autolla. Valitettavasti pyöräkin on vielä Broidilla vaikka melkein valmis onkin.
Aikatauluja miettiessä kävi ilmi että molempien treenit menee niin hienosti ristiin, että samalla kyydillä meneminen mahdotonta. Mun pitäisi siis ainakin juosta takaisinpäin treeneistä.
Takaisin päin juokseminen on se `haastavampi` osa joten totesin sitten, että juoksen edes takaisin niin ei tarvitse mua sinne kentälle heittää.
Innostuin sitten uudelleen juoksu ajatuksesta, joten päätin että vetäisen nuo uudet NB:t jalkaan, jo tutuiksi käyneiden Nikejen sijaan.
Matkahan on sama kuin tuossa maanantain yhdistelmätreenissä, mutta nyt ei vaan lämmitellä ja pallotella, vaan treenataan 90min hyvällä temmolla.
5km menomatka meni hienosti ensimmäistä kilometriä lukuunottamatta, joka meni kyllä täysin kropan herättelynä. Ehdinkin jo miettiä siinä, että mitähän tästäkin mahtaa tulla, kun tuntuu että kroppa ei ollut yhtään valmis juoksuun. No siitä se lähti ja jälkimmäiset 4km rullaskin sitten jo tosi hienosti.
Hiukan juoksu on erilaista noilla uusilla kengillä. Suurin ero on tuo pohjan tasaisuus. Vaikka astun molemmillakengillä samallalailla niin näissä Nb:issä kantapää ei tunnu yhtään niin selvästi maatavasten, kuin kantakorotuksen omaavissa Nikeissä.
Kentälle päästyäni olinkin jo saanut mukavan hien päälle ja kello näytti 24.18min joten vähän reilua 10km/h oli vauhti (pitäisi totutella noihin min/km aikoihin). Melko hyvä vauhti siihen nähden, että juoksin ihan normaalisti ja selässä oli juoksemiseen semiraskas reppu.
90min joukkueen treeniä siihen sitten päälle. Loppupuoliskolla rupesi tuntumaan että pohkeet väsyy, mikä ei ollut ihme koska 2tuntia oli jo päkiöillä vietetty. Loppuun tehtiin vielä 4x40m vedot n. 80% maksimista. Itse himmasin näissä tehot pari prosenttia alemmas, koska tuolla lähentäjällä ei ole vielä hirveästi maksimivauhtisia juoksuja alla.
Treenien jälkeen kamat taas vaihtoon ja takaisin lenkkeilyn maailmaan. Näpäytin tällä kertaa kellosta myös gps:än päälle, varmistukseksi että matka tosiaan on 5km. Ensimmäiset 200m jouduin kävelemään kun kello haki sateliitteja, mutta sitten tulikin jo yhteys ja matka jatkui juosten.
Puolessa välissä matkaa pohkeet tuntuivat taas asteen väsyneemmiltä ja etenkin lievät ylämäet olivat jo kevyttä puristamista. Askel meni varmaankin noissa lievissä nousuissa vähän `töpötteleväksi` ja alamäissä ei jaksanut ihan samallalailla rullata.
Tämä seikka näkyi suoraan myös ajassa. Kello näytti matkaksi juurikin 5km ja aikaa oli paluumatkaan kulunut 4min! enemmän kuin menomatkaan. Hiukan siis oli meno verkkaisempaa, vaikka askel pysyikin kyllä ihan hyvin kasassa.
2h 30min tuli siis yhteensä pituutta tuolle treenille ja kaikki vielä yhteen putkeen, koska juoksusta pystyi siirtymään suoraan kentälle ja toisinpäin.
Eilen illalla pohkeet tuntuivat tosi tukkoisilta ja jumittivat lisää, aina hiukan enemmän kun paikallaan oli. Ajattelin että tänä aamuna kävely on kuin vanhalla miehellä, mutta ei tää onneksi ihan niin paha ole. Tukossa pohkeet kyllä on, mutta eiköhän ne saada kuntoon verryttelemällä, ennen lauantain iltapäivää, jolloin pitäisi olla täydessä iskussa.
Otin töihin mukaan Longboardin, jotta voi asfalttisurffata sitten paikasta toiseen, kun on postia vietävänä jne. Samalla jalat saa hiukan vetreytystä, kun pitää tasapainoilla ja vauhtia potkutella.
Kesän ensimäinen kerta laudan päällä, joten pitää varmaan ensimäisenä muistuttaa mieleen, miten se pysähtyminen oikein tapahtui. :)
Vetreyttävää perjantaita kaikille. ;)
Olin jo suht aikasin himassa joten siinä sitten rupesin pyörittelemään ajatusta, jos juoksisin treeneihin ja takaisin. Hylkäsin kuitenkin ajatuksen koska la on peli, eikä torstaina viitsisi jalkoja kovin jumiin vetää. No suunnitelmat muuttuivat vielä uudestaan.
Mun auto on huollossa ja sijais autonkin jouduin jo palauttamaan takaisin liikkeeseen, joten tässä pitäisi meidän talouden menot saada tehtyä yhdellä autolla. Valitettavasti pyöräkin on vielä Broidilla vaikka melkein valmis onkin.
Aikatauluja miettiessä kävi ilmi että molempien treenit menee niin hienosti ristiin, että samalla kyydillä meneminen mahdotonta. Mun pitäisi siis ainakin juosta takaisinpäin treeneistä.
Takaisin päin juokseminen on se `haastavampi` osa joten totesin sitten, että juoksen edes takaisin niin ei tarvitse mua sinne kentälle heittää.
Innostuin sitten uudelleen juoksu ajatuksesta, joten päätin että vetäisen nuo uudet NB:t jalkaan, jo tutuiksi käyneiden Nikejen sijaan.
Matkahan on sama kuin tuossa maanantain yhdistelmätreenissä, mutta nyt ei vaan lämmitellä ja pallotella, vaan treenataan 90min hyvällä temmolla.
5km menomatka meni hienosti ensimmäistä kilometriä lukuunottamatta, joka meni kyllä täysin kropan herättelynä. Ehdinkin jo miettiä siinä, että mitähän tästäkin mahtaa tulla, kun tuntuu että kroppa ei ollut yhtään valmis juoksuun. No siitä se lähti ja jälkimmäiset 4km rullaskin sitten jo tosi hienosti.
Hiukan juoksu on erilaista noilla uusilla kengillä. Suurin ero on tuo pohjan tasaisuus. Vaikka astun molemmillakengillä samallalailla niin näissä Nb:issä kantapää ei tunnu yhtään niin selvästi maatavasten, kuin kantakorotuksen omaavissa Nikeissä.
Kentälle päästyäni olinkin jo saanut mukavan hien päälle ja kello näytti 24.18min joten vähän reilua 10km/h oli vauhti (pitäisi totutella noihin min/km aikoihin). Melko hyvä vauhti siihen nähden, että juoksin ihan normaalisti ja selässä oli juoksemiseen semiraskas reppu.
90min joukkueen treeniä siihen sitten päälle. Loppupuoliskolla rupesi tuntumaan että pohkeet väsyy, mikä ei ollut ihme koska 2tuntia oli jo päkiöillä vietetty. Loppuun tehtiin vielä 4x40m vedot n. 80% maksimista. Itse himmasin näissä tehot pari prosenttia alemmas, koska tuolla lähentäjällä ei ole vielä hirveästi maksimivauhtisia juoksuja alla.
Treenien jälkeen kamat taas vaihtoon ja takaisin lenkkeilyn maailmaan. Näpäytin tällä kertaa kellosta myös gps:än päälle, varmistukseksi että matka tosiaan on 5km. Ensimmäiset 200m jouduin kävelemään kun kello haki sateliitteja, mutta sitten tulikin jo yhteys ja matka jatkui juosten.
Puolessa välissä matkaa pohkeet tuntuivat taas asteen väsyneemmiltä ja etenkin lievät ylämäet olivat jo kevyttä puristamista. Askel meni varmaankin noissa lievissä nousuissa vähän `töpötteleväksi` ja alamäissä ei jaksanut ihan samallalailla rullata.
Tämä seikka näkyi suoraan myös ajassa. Kello näytti matkaksi juurikin 5km ja aikaa oli paluumatkaan kulunut 4min! enemmän kuin menomatkaan. Hiukan siis oli meno verkkaisempaa, vaikka askel pysyikin kyllä ihan hyvin kasassa.
2h 30min tuli siis yhteensä pituutta tuolle treenille ja kaikki vielä yhteen putkeen, koska juoksusta pystyi siirtymään suoraan kentälle ja toisinpäin.
Eilen illalla pohkeet tuntuivat tosi tukkoisilta ja jumittivat lisää, aina hiukan enemmän kun paikallaan oli. Ajattelin että tänä aamuna kävely on kuin vanhalla miehellä, mutta ei tää onneksi ihan niin paha ole. Tukossa pohkeet kyllä on, mutta eiköhän ne saada kuntoon verryttelemällä, ennen lauantain iltapäivää, jolloin pitäisi olla täydessä iskussa.
Otin töihin mukaan Longboardin, jotta voi asfalttisurffata sitten paikasta toiseen, kun on postia vietävänä jne. Samalla jalat saa hiukan vetreytystä, kun pitää tasapainoilla ja vauhtia potkutella.
Kesän ensimäinen kerta laudan päällä, joten pitää varmaan ensimäisenä muistuttaa mieleen, miten se pysähtyminen oikein tapahtui. :)
Vetreyttävää perjantaita kaikille. ;)
keskiviikko 23. toukokuuta 2012
Se kuuluisa ihannepaino
Nyt kun toppahaalarit ja muut talven toppauksen karisevat ihmisten yltä pois, herää samalla yksi tietty keskustelunaihe. Paino ja kaikki siihen liittyvä.
Toppahaalari ei enää piilota omia jenkkakahvoja ja muita omaan silmään ikävästi pistäviä asioita, joten niitä on pakko miettiä.
Out of sight out of mind, ei enää toimi.
Osa harmittelee että "näille olisi pitänyt jotain tehdä", osa ajattelee että, "pitäisikö aloittaa jos sitä ehtisi vielä tämän kesän aikana kuntoon?"
Kuulin tässä yhtenä päivänä painoon liittyvässä keskustelussa väittämän siitä että jokaisen kropalla on tietty ihannepaino johon kroppa pyrkii. Eli jos painat 55kg, mutta kropan ihannepaino on 60kg, niin kroppa yrittää itseään siihen lihottaa.
Et siis sinä itse, vaan kroppasi.
Osittainhan tämä on totta, mutta ei ihan sanasta sanaan.
Kropalla on tietty ihannepaino, mutta se että kroppa itse sen täysin määrittelisi niin ei taida kyllä pitää paikkaansa. Pituus ja ruumiinrakenteen perusteella voidaan laskea se laskennallinen ihannepaino, mutta siihen se kropan osuus sitten taitaa jäädä.
Voisikin sanoa että se paino johon kroppa pyrkii on jokaisen oman arjen määrittelemä. Pitkällä aikavälillä otettu keskiarvo niistä asioista jotka vaikuttavat painoon, eli kulutus ja tankkaus. Harva ihminen syö ja kuluttaa täysin samassa suhteessa joka päivä, viikko tai kuukausi, mutta pitemmällä aikavälillä katsottaessa löytyy kyllä tarkka keskiarvo kulutuksen ja tankkauksen suhteesta. Paino voi vähän seilata ylös ja alas, mutta kuitenkin paino koittaa painaa itseään kohti tuota keskiarvon määrittelemää arvoa.
Juuri tämän seikan takia painonpudotuksissa ja kuntoremonteissa on tärkeää tehdä maltillisia ja pysyviä muutoksia, kulutuksen ja tankkauksen suhteeseen.
Pitkän ajan keskiarvo määrittelee joten esim. viikon kaalidietti on nopeasti nollattu, parin päivän roskaruoka tankkauksella.
Se että kropalla olisi tietty kiloluku johon se automaattisesti ohjautuu ei siis pidä paikkaansa. Jokainen tietää varmasti jonkun ruuan mitä voisi syödä vaikka kuinka paljon. Siinä vaiheessa kun sitä (esim. karkkia) ruvetaan lappaamaan oikein kunnolla niin varmasti kroppa ei koita tiputtaa painoaan 60 sinne 55 sen takia että se nyt on se kropan ihannepaino.
Asiaa voisi tietysti perustella sillä, että toisilla näläntunne tulee helpommin kuin toisilla ja sitä kautta kroppa koittaisi vaikuttaa tankkaukseen. Nälän voi kuitenkin selättää niin monella eri ruoka-aineella, joten tämäkään ei ihan tunnu loogiselta. Lisäski nälän tulemiseen voi itse vaikuttaa omalla tekemisellään, joten tuokaan että toisille se tulisi helpommin ei pidä paikkaansa.
Kroppa sen verran hieno kapistus, joten luulisi että se osaisi sitten tarkemmin laskea sen energia määrän joka suusta sisään tulee, eikä niinkään sitä täyttävyyttä, mitä se tällä hetkellä `laskee`.
Ihmisen kroppa on muokkautunut ajan saatossa sellaiseksi, että se osaa ottaa kaiken irti ravinnosta. Nyt kun ravintoa ei ole mitenkään vaikeata hankkia niin kroppa jää yleensä mielen vangiksi. Tekee mieli syödä ja useilla vielä sellaisia asioita jotka eivät täytä, mutta sisältävät hirveät määrät energiaa, eli niitä kaloreita. Kylläisyyden tunnetta ei tule, ennen kunnon övereitä ja silti kroppa kerää kaiken energian kiltisti talteen, koska niin sen on pitänyt tehdä aina.
Sitten kun niitä kropalle tuttuja kalori määriä ruvetaan tiputtamaan, niin kroppa pelästyy lamaa ja rupeaa säilömään entistäkin tehokkaammin energiaa ruuasta.
Tässä toinen seikka miksi mahdolliset dietit ja energiamäärien tiputtamiset pitäisi tehdä maltillisesti ja vaikka pykälittäin sekä muutosten pitäisi olla pysyviä.
Ei siis hissillä ylös alas, vaan tasaisesti liukuportailla alamäkeen.
Oma arki siis määrittelee ihmisen ihannepainon ja kroppa elää niin kuin sen opettaa elämään.
Toppahaalari ei enää piilota omia jenkkakahvoja ja muita omaan silmään ikävästi pistäviä asioita, joten niitä on pakko miettiä.
Out of sight out of mind, ei enää toimi.
Osa harmittelee että "näille olisi pitänyt jotain tehdä", osa ajattelee että, "pitäisikö aloittaa jos sitä ehtisi vielä tämän kesän aikana kuntoon?"
Kuulin tässä yhtenä päivänä painoon liittyvässä keskustelussa väittämän siitä että jokaisen kropalla on tietty ihannepaino johon kroppa pyrkii. Eli jos painat 55kg, mutta kropan ihannepaino on 60kg, niin kroppa yrittää itseään siihen lihottaa.
Et siis sinä itse, vaan kroppasi.
Osittainhan tämä on totta, mutta ei ihan sanasta sanaan.
Kropalla on tietty ihannepaino, mutta se että kroppa itse sen täysin määrittelisi niin ei taida kyllä pitää paikkaansa. Pituus ja ruumiinrakenteen perusteella voidaan laskea se laskennallinen ihannepaino, mutta siihen se kropan osuus sitten taitaa jäädä.
Voisikin sanoa että se paino johon kroppa pyrkii on jokaisen oman arjen määrittelemä. Pitkällä aikavälillä otettu keskiarvo niistä asioista jotka vaikuttavat painoon, eli kulutus ja tankkaus. Harva ihminen syö ja kuluttaa täysin samassa suhteessa joka päivä, viikko tai kuukausi, mutta pitemmällä aikavälillä katsottaessa löytyy kyllä tarkka keskiarvo kulutuksen ja tankkauksen suhteesta. Paino voi vähän seilata ylös ja alas, mutta kuitenkin paino koittaa painaa itseään kohti tuota keskiarvon määrittelemää arvoa.
Juuri tämän seikan takia painonpudotuksissa ja kuntoremonteissa on tärkeää tehdä maltillisia ja pysyviä muutoksia, kulutuksen ja tankkauksen suhteeseen.
Pitkän ajan keskiarvo määrittelee joten esim. viikon kaalidietti on nopeasti nollattu, parin päivän roskaruoka tankkauksella.
Se että kropalla olisi tietty kiloluku johon se automaattisesti ohjautuu ei siis pidä paikkaansa. Jokainen tietää varmasti jonkun ruuan mitä voisi syödä vaikka kuinka paljon. Siinä vaiheessa kun sitä (esim. karkkia) ruvetaan lappaamaan oikein kunnolla niin varmasti kroppa ei koita tiputtaa painoaan 60 sinne 55 sen takia että se nyt on se kropan ihannepaino.
Asiaa voisi tietysti perustella sillä, että toisilla näläntunne tulee helpommin kuin toisilla ja sitä kautta kroppa koittaisi vaikuttaa tankkaukseen. Nälän voi kuitenkin selättää niin monella eri ruoka-aineella, joten tämäkään ei ihan tunnu loogiselta. Lisäski nälän tulemiseen voi itse vaikuttaa omalla tekemisellään, joten tuokaan että toisille se tulisi helpommin ei pidä paikkaansa.
Kroppa sen verran hieno kapistus, joten luulisi että se osaisi sitten tarkemmin laskea sen energia määrän joka suusta sisään tulee, eikä niinkään sitä täyttävyyttä, mitä se tällä hetkellä `laskee`.
 |
| painonhallintakuntoo.net |
Ihmisen kroppa on muokkautunut ajan saatossa sellaiseksi, että se osaa ottaa kaiken irti ravinnosta. Nyt kun ravintoa ei ole mitenkään vaikeata hankkia niin kroppa jää yleensä mielen vangiksi. Tekee mieli syödä ja useilla vielä sellaisia asioita jotka eivät täytä, mutta sisältävät hirveät määrät energiaa, eli niitä kaloreita. Kylläisyyden tunnetta ei tule, ennen kunnon övereitä ja silti kroppa kerää kaiken energian kiltisti talteen, koska niin sen on pitänyt tehdä aina.
Sitten kun niitä kropalle tuttuja kalori määriä ruvetaan tiputtamaan, niin kroppa pelästyy lamaa ja rupeaa säilömään entistäkin tehokkaammin energiaa ruuasta.
Tässä toinen seikka miksi mahdolliset dietit ja energiamäärien tiputtamiset pitäisi tehdä maltillisesti ja vaikka pykälittäin sekä muutosten pitäisi olla pysyviä.
Ei siis hissillä ylös alas, vaan tasaisesti liukuportailla alamäkeen.
Oma arki siis määrittelee ihmisen ihannepainon ja kroppa elää niin kuin sen opettaa elämään.
maanantai 21. toukokuuta 2012
Yhdistelmätreeniä
Tänään oli sitten harjoitus ovelimmasta päästä. Oltiin tosiaan valmentajan kanssa sovittu että olen sivussa tän päivän pelistä, puolikuntoisen lähentäjän takia. Kuitenkin jalalla pystyy jo aika hyvin tekemään, kunhan jättää ne terävimmät ja pahimmat liikkeet pois.
Olin sopinut että menen peliin kuitenkin luomaan henkeä jne, vaikka en pelaakaan.
Ei muuta kuin reppu selkään ja jalat alle.
Juoksentelin ensin aika tasan 5km tasaista pk+ vauhtia kentälle. Kentällä vaihdoin sitten vähän kamoja ja suuntasin muun joukkueen kanssa tekemään alkulämmittelyä. 30min alkulämmittelyä pallon kanssa, jonka päätteeksi vedin 3x50m rennon kovat vedot.
Sitten kun muut alkoivat pelaamaan, niin minä suuntasin vaihtopenkille istuskelemaan, muiden vaihtopelaajien kanssa. Puoliajalla eli 45min myöhemmin sitten 15minuutin `puoliaikashow` pallon kanssa ja sitten taas istuskelemaan penkille. Toinen 45 istuskelua ja sitten pelin loputtua nopea kamojen vaihto ja takaisin asfalttia nielemään. Toinen 5km pk+ vauhdeilla ja sitten treeni olikin onnistuneesti ohi.
Oli kyllä melkoista juhlaa, päästä nyt ensimäistä kertaa juoksemaan oikeasti lämpimässä kelissä. Talvella aina jossain vaiheessa rupeaa juokseminen tökkimään, ihan pelkkien kelien takia. Nyt juokseminen oli täyttä juhlaa, vaikka synnytinkin hielläni varmaan pienen joen mennessäni.
Hiukan rupesi paluumatkalla painamaan pohkeissa, mutta ei kuitenkaan mitään ihmeellistä, vaan tollasta perus päkiöillä hyppimisen ja juoksemisen synnyttämää jumitusta/väsymystä.
Huominen ja keskiviikko olisi sitten lepoa juoksuista ja sen sellaisista. Huomenna ajattelin tehdä salilla, iltavuoron jälkeen, vähän käsiä ja sitten keskiviikkona olisi keskikropan vuoro.
Olin sopinut että menen peliin kuitenkin luomaan henkeä jne, vaikka en pelaakaan.
Ei muuta kuin reppu selkään ja jalat alle.
Juoksentelin ensin aika tasan 5km tasaista pk+ vauhtia kentälle. Kentällä vaihdoin sitten vähän kamoja ja suuntasin muun joukkueen kanssa tekemään alkulämmittelyä. 30min alkulämmittelyä pallon kanssa, jonka päätteeksi vedin 3x50m rennon kovat vedot.
Sitten kun muut alkoivat pelaamaan, niin minä suuntasin vaihtopenkille istuskelemaan, muiden vaihtopelaajien kanssa. Puoliajalla eli 45min myöhemmin sitten 15minuutin `puoliaikashow` pallon kanssa ja sitten taas istuskelemaan penkille. Toinen 45 istuskelua ja sitten pelin loputtua nopea kamojen vaihto ja takaisin asfalttia nielemään. Toinen 5km pk+ vauhdeilla ja sitten treeni olikin onnistuneesti ohi.
Oli kyllä melkoista juhlaa, päästä nyt ensimäistä kertaa juoksemaan oikeasti lämpimässä kelissä. Talvella aina jossain vaiheessa rupeaa juokseminen tökkimään, ihan pelkkien kelien takia. Nyt juokseminen oli täyttä juhlaa, vaikka synnytinkin hielläni varmaan pienen joen mennessäni.
Hiukan rupesi paluumatkalla painamaan pohkeissa, mutta ei kuitenkaan mitään ihmeellistä, vaan tollasta perus päkiöillä hyppimisen ja juoksemisen synnyttämää jumitusta/väsymystä.
Huominen ja keskiviikko olisi sitten lepoa juoksuista ja sen sellaisista. Huomenna ajattelin tehdä salilla, iltavuoron jälkeen, vähän käsiä ja sitten keskiviikkona olisi keskikropan vuoro.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)