Proteiini leipää

Harvemmin tulee mitään ruoka juttuja kirjoitettua, mutta nyt tehdään poikkeus. Oma ruokavalio koostuu lähinnä ns normiruuasta ja koitetaan jättää ne ihan turhat hötöt, lisäaineet ja sokerit sieltä vaan pois. Minkään suhteen ei kuitenkaan olla lakossa, joten karkkit tai sipsit silloin tällöin ei tuo morkkista tai mitään vastaavaa.

Sitten itse asiaan.
Meidän talouden `parempiosapuoli` löysi aikanaan (s)karppaus sivustolla reseptejä selatessa mielenkiintoisen leipä ohjeen. Kun katsoo mitä siihen tulee ei ikinä arvaisi että siitä ainakaan leipää syntyisi, mutta niin vaan syntyy ja lisäksi hyvän makuista.
Resepti otettiin talteen, mutta sisältöä on sitten jonkun verran sovellettu sen mukaan mitä kaapeista aina löytyy ja mikä meille parhaiten maistuu.
Valmistaminen on helppoa joten sellainenkin henkilö joka ei oikeaa leipää saa pyöräytettyä, selviytyy kyllä tod. näk. tästä.
Siemen leivän nimellä tuo sivustolla liikkuu ja on kyllä ihan hyvin kuvasta nimi.

Siemenleipä

Tällä kertaa leivästä löytyy seuraavaa:
rasvatonta rahkaa,
kanamunia,
leivinjauhetta,
ruisrouhetta ja hiukan ruisjauhoja,
pellavarouhetta,
auringonkukan siemeniä,
kurpitsan siemeniä,
kuivattua nokkosta,
oliiviöljyä ja suolaa.



Näistä aineksista muotoillaan kulhoon mössö joka sitten vaan levitetään pellille ja laitetaan uuniin. Simppeliä.


Alkuperäisen reseptin  ja aineksien tarkemmat määrät voi käydä tsekkaamassa skarppaus sivustolta:
http://www.karppaus.info/resepti/resepti.php?id=46

Pysyvä elämänmuutos - 80v rahkalla

On tullut viimeaikoina juteltua ravinnosta ja siinä samalla elämänmuutoksista ja sen sellaisista. Samoista asioista saa myös lukea monista blogeista.
Itseäni hiukan ihmetyttää.

Monet ihmiset lähtevät tekemään muutosta elämäänsä oikeaoppisesti eli lisää liikuntaa ja ruokailutottumukset uusiksi. Liikuntaa tehdään pääsääntöisesti hyvin ja monipuolisesti, mutta ruokavalio ruuvataan tosi yksipuoliseksi.
Proteiinipitoinen, vähärasvainen ruokavalio ajaa ihmisen kanasalaatin ja rahkan pariin. Rahkaa syödään kera jonkun lisukkeen 2-3 kertaa päivässä, 7päivää viikossa johon sitten lisätään aina jokin kanasalaatti tai vastaava päivällinen.
Voiko joku sanoa rehellisesti että pystyy elämään kyseisellä ruokavaliolla seuraavat vuodet, saati sitten vuosikymmennet.
Periaatteessahan tuo ruokavalio ei ole huono, jos ravintoarvoja katsoo, mutta jollain tavalla mennään metsään, samallalailla kuin pikaruuan kanssakin. Jos sitä pikaruokaa/valmisruokaa syödään niin ruokavalio on tosi yksipuolinen ja siinä sivussa tulee sitten kasa kaloreita ja hivenaineiden puutetta. Rahkaruokavalio on aivan yhtä yksipuolinen, tosin vähän paremmalla sisällöllä.

Suurinosa päivän kaloreista tulee siitä päivän isoimmasta annoksesta ja huonossa tapauksessa siitä pitkin päivää tapahtuvasta napostelusta. Jos siis tehdään muutosta ja jätetään napostelut pois ja syödään sopivan kokoisia annoksia proteiini pitoista normaaliruokaa, päästään jo pitkälle. Välillä ruoka voi olla muutakin kuin sitä kanaa, kunhan vaan annos on oikean kokoinen. Pitkänaikavälin kalori `keskiarvo` on se oleellisin juttu. Jos tänään vedän enemmän niin huominen sen voi jo tasoittaa. Normaaliruokahan on suht helppoa pienellä ajattelulla ja fiksauksella säätää sellaiseksi että ne `turhat` hiilarit on karsittu minimiin ja saadaan ruoka vähän proteiinipainotteisemmaksi.
Välipalaksikin voi syödä välille tummaa leipää etc rahkan sijaan, koska energian määrän ero näissä on niin häviävän pieni. Jos se energia määrä heittää ruokavalion sekaisin niin silloin jossain muualla, kuten siinä päivällisessä, on vikaa.

Saa sitä rahkaakin silti syödä

Yksipuoliseen ruokavalioon tottuneella henkilöllä voi syöminen kääntyä hyvin nopeasti tankkaamiseksi. Eli ei syödä syömisen takia vaan vain siksi että saataisiin ne tarvittavat energiat kroppaan. Tämähän ei ole terveellinen malli. Ihminen ei muutu tunnesyöpöksi jos se saa mielihyvää ruuasta, vaan niin on jopa tarkoitus. Mielihyvää voi saada ihan terveellisestäkin ruuasta samallalailla kuin herkuista sekä sopivan kokoisista annoksista, kuin herkkuämpäreistäkin.
Jos joskus pitäisi sitten opettaa esimerkiksi omat lapset terveelliseen ruokavalioon, niin ruvetaanko sitten syöttämään rahkaa ja kanaa, vai pitäisikö osata tehdä sitä normiruokaa ja ihan huomaamatta totuttaa lapsi monipuoliseen ja `normaaliin` terveelliseen ruokavalioon.

Jos muutosta siis rupeaa tekemään niin pitäsi miettiä että muutos on oikeasti lopullinen. Lopullinen ei tarkoita 2 tai edes 10vuotta vaan yleensä 30 aina 80 vuoteen. Millaisella ruokavaliolla olet siis valmis elämään tulevat vuodet?
Asiaan kannattaa tutustua ja käyttää sitä kuuluisaa maalaisjärkeä. Normaaliruoka ei tarkoita epäterveellistä ja sopivan rento suhtautuminen ruokaan on parempi kuin yltiö tiukka.
Aina ei siis tarvitse vetää överiksi.

Se kuuluisa ihannepaino

Nyt kun toppahaalarit ja muut talven toppauksen karisevat ihmisten yltä pois, herää samalla yksi tietty keskustelunaihe. Paino ja kaikki siihen liittyvä.
Toppahaalari ei enää piilota omia jenkkakahvoja ja muita omaan silmään ikävästi pistäviä asioita, joten niitä on pakko miettiä.
Out of sight out of mind, ei enää toimi.
Osa harmittelee että "näille olisi pitänyt jotain tehdä", osa ajattelee että, "pitäisikö aloittaa jos sitä ehtisi vielä tämän kesän aikana kuntoon?"

Kuulin tässä yhtenä päivänä painoon liittyvässä keskustelussa väittämän siitä että jokaisen kropalla on tietty ihannepaino johon kroppa pyrkii. Eli jos painat 55kg, mutta kropan ihannepaino on 60kg, niin kroppa yrittää itseään siihen lihottaa.
Et siis sinä itse, vaan kroppasi.
Osittainhan tämä on totta, mutta ei ihan sanasta sanaan.
Kropalla on tietty ihannepaino, mutta se että kroppa itse sen täysin määrittelisi niin ei taida kyllä pitää paikkaansa. Pituus ja ruumiinrakenteen perusteella voidaan laskea se laskennallinen ihannepaino, mutta siihen se kropan osuus sitten taitaa jäädä.
Voisikin sanoa että se paino johon kroppa pyrkii on jokaisen oman arjen määrittelemä. Pitkällä aikavälillä otettu keskiarvo niistä asioista jotka vaikuttavat painoon, eli kulutus ja tankkaus. Harva ihminen syö ja kuluttaa täysin samassa suhteessa joka päivä, viikko tai kuukausi, mutta pitemmällä aikavälillä katsottaessa löytyy kyllä tarkka keskiarvo kulutuksen ja tankkauksen suhteesta. Paino voi vähän seilata ylös ja alas, mutta kuitenkin paino koittaa painaa itseään kohti tuota keskiarvon määrittelemää arvoa.
Juuri tämän seikan takia painonpudotuksissa ja kuntoremonteissa on tärkeää tehdä maltillisia ja pysyviä muutoksia, kulutuksen ja tankkauksen suhteeseen.
Pitkän ajan keskiarvo määrittelee joten esim. viikon kaalidietti on nopeasti nollattu, parin päivän roskaruoka tankkauksella.
Se että kropalla olisi tietty kiloluku johon se automaattisesti ohjautuu ei siis pidä paikkaansa. Jokainen tietää varmasti jonkun ruuan mitä voisi syödä vaikka kuinka paljon. Siinä vaiheessa kun sitä (esim. karkkia) ruvetaan lappaamaan oikein kunnolla niin varmasti kroppa ei koita tiputtaa painoaan 60 sinne 55 sen takia että se nyt on se kropan ihannepaino.

Asiaa voisi tietysti perustella sillä, että toisilla näläntunne tulee helpommin kuin toisilla ja sitä kautta kroppa koittaisi vaikuttaa tankkaukseen. Nälän voi kuitenkin selättää niin monella eri ruoka-aineella, joten tämäkään ei ihan tunnu loogiselta. Lisäski nälän tulemiseen voi itse vaikuttaa omalla tekemisellään, joten tuokaan että toisille se tulisi helpommin ei pidä paikkaansa.
Kroppa sen verran hieno kapistus, joten luulisi että se osaisi sitten tarkemmin laskea sen energia määrän joka suusta sisään tulee, eikä niinkään sitä täyttävyyttä, mitä se tällä hetkellä `laskee`.

painonhallintakuntoo.net

Ihmisen kroppa on muokkautunut ajan saatossa sellaiseksi, että se osaa ottaa kaiken irti ravinnosta. Nyt kun ravintoa ei ole mitenkään vaikeata hankkia niin kroppa jää yleensä mielen vangiksi. Tekee mieli syödä ja useilla vielä sellaisia asioita jotka eivät täytä, mutta sisältävät hirveät määrät energiaa, eli niitä kaloreita. Kylläisyyden tunnetta ei tule, ennen kunnon övereitä ja silti kroppa kerää kaiken energian kiltisti talteen, koska niin sen on pitänyt tehdä aina.
Sitten kun niitä kropalle tuttuja kalori määriä ruvetaan tiputtamaan, niin kroppa pelästyy lamaa ja rupeaa säilömään entistäkin tehokkaammin energiaa ruuasta.
Tässä toinen seikka miksi mahdolliset dietit ja energiamäärien tiputtamiset pitäisi tehdä maltillisesti ja vaikka pykälittäin sekä muutosten pitäisi olla pysyviä.
Ei siis hissillä ylös alas, vaan tasaisesti liukuportailla alamäkeen.

Oma arki siis määrittelee ihmisen ihannepainon ja kroppa elää niin kuin sen opettaa elämään.

Karppaus ja ravinto

Hiilihydraatiton ruokavalio vai hiilihydraattitietoinen ruokavalio?

Nykypäivänä karppaavat niin lapset kuin mummotkin. Suurin syy karppaamiseen on tahto hallita tai pudottaa painoa. Tietysti löytyy sairauksia, joissa "karppauksen" suuntaan kallistuva vaihtoehto on hyvästä (hiilihydraattitietoisuus). Mitä karppaaminen sitten oikeastaan on? Hölmö kysymys, koska variaatioita on melkeinpä yhtä paljon kuin karppaajia. Toinen pyrkii poistamaan hiilihydraatit kokonaan näköpiiristä ja toinen puristaa prosenttia vain pienemmäksi.

sd2plus.com

Kuitenkin korviin kantautuu pari toistuvaa hiilari lakon syytä.
Hiilihydraatit ovat nopeaa energiaa joka ei pidä nälkää. Nopeasti nälkä = nopeasti lisää ruokaa. Hiilihydraatit nyt vaan lihottavat enemmän. Muuten vaan tai insuliini tuotannon käynnistämisen takia. Insuliinia = glugoosia verestä rasvakudokseen.
Mietitääs ensin näitä seikkoja hiukan tarkemmin.
Hiilarit ovat nopeaa energiaa ja pelkästään jo sen olomuodon takia sitä on helppo tankata. Kokonaisen vaalean leivät tankkaaminen on suht helppoa, verrataessa vaikka tummaan versioon.
Onko ongelma siis hiilareissa, vai siinä kuinka paljon asettelemme sitä lautasellemme? Veikkaisin jälkimmäistä.
Hiilari ei itsessään ole yhtään sen lihottavampaa kuin esim proteiini. Molemmit sisältävät 4kcal, 1grammassa. Vertailun vuoksi samamäärä rasvaa sisältää 9 ja alkoholi 7kcal:aa. Toisen tankkaaminen kehoon on vain toista helpompaa.
Hiilari kyllä käynnistää insuliinin tuotannon, mutta nyt on taas taidettu unohtaa, että niin tekevät muutkin ravintoaineet. Suuri määrä proteiineja ruuassa nostaa paljon insuliinin tuotantoa, verrattaessa hiilarin tekemään nostoon. Esimerkiksi jos syöt kunnon pihvin, niin samoihin insuliini määriin saat lapata sitä hiilaria melkoisen paljon. Ainut ero tässä on taas se, että se hiilarin tankkaaminen on helpompaa.
Vaikka syötävä ruoka ei erityisemmin kiihdyttäisikään insuliini tuotantoa, on sitä silti aina niin paljon veressä, että ylimääräiset voidaan siirtää rasva varastoihin. Tämä seikka johtaa siihen, että vaikka söisit, ihan mitä vaan, niin lihoat jos syöt enemmän kuin kulutat. Vanha fraasi, mutta tuskin se pyörisi ilmoilla jos se olisi valetta. Appelsiini ja karpaajien suosima pekonikin, lihottavat jos niitä tarpeeksi syöt.

spicearoma.fi

Mielestäni on siis vähintäänkin hölmöä ruveta tiputtamaan yhtä ravintoainesta kokonaan pois lautaselta, vielä kun sillä on selviä terveydellisiä ominaisuuksia.
Itse käyttäisin energiani siihen, että ottaisin selvää niistä hiilareista. Mikä sisältää mitäkin ja kuinka paljon? Onko se täyttä sokeria, hedelmä sokeria, ravintokuitua, tärkkelystä vai jotain ihan muuta?
Tähän kun panostat, etkä maalaa hiilaripirua seinälle, rupeat lähestymään hiilihydraattitietoista ruokavaliota. Vielä kun muistellaan sitä perus lautasmallia, eikä lapata kolmasosaa lautasesta heti täyteen sitä pastaa. Ja voihan sen lapata, mutta lähituleivaisuudessa olisi hyvä sitten kuluttaakin sitä energiaa.

Monet varmasti ajattelevat, että kalorien laskeminen on vaikeaa ja työlästä. Mieti mitä jääkaappisi sisältää ja kuinka usein siellä asustelee jotain normaalista poikkeavaa. Jos teet itse ruokasi, niin väitän, että jääkaapissasi on viikosta toiseen paljon samoja ruoka-aineita. Ei välttämättä ihan samoja, mutta toisiinsa ainakin verrattavia. Ei siis tarvitse kuin laskea näistä aineksista "peruspohja" ja sitten uusien tulokkaiden kohdalla, viitsii vain vilkaista ne tiedot sieltä pakauksen takaa.

Vielä loppuun toteamus laihduttamisesta, koska normi ihminen diettejään suurimmaksi osaksi siksi miettii.
Jos koitata laihduttaa ainoastaan ruokavalion muutoksella, ensimmäinen mistä painosi poistuu on lihasmassa.
Pienempi lihasmassa = lihakset kuluttavat vähemmän energiaa = laihtuminen jatkossa vaikeampaa ja jenkkakahvat edelleen tallella.
Jos laihdutat pelkästään liikkumalla, saat. vedellä oikeiden urheilijoiden harjoitusmääriä samoilla tehoilla ja silti tulokset ovat huonoja.
Molempiin pitää siis kiinnittää huomiota. Ääripäihin ei kannata kuitenkaan mennä ja laihduttamisessa pari vanhaa ideaa ovat varmasti parempia kuin säkillinen uusia.
Asia pitää vaan hyväksyä ja aloittaa työntekeminen asian saavuttamiseksi.

Laitetaan loppuun vielä linkkivinkki.
http://www.hs.fi/juttusarja/hyvinvointi/artikkeli/12+myytti%C3%A4+laihduttamisesta/1135270118933