torstai 16. toukokuuta 2013

Pitääkö elää niin kuin opettaa?

Olen huomannut työni ja koulujeni kautta että monille meille olisi paljon asioita joita oman terveyden sekä kropan eteen voisi tehdä. Näistä asioista vain se pintaraapaisu on sellaisia asioita joita voisin ajatella suosittelevani asiakkailleni, koska muut ovat niin syvällistä ja normitallaajan hilseen yli meneviä asioita että niiden ymmärtäminen veisi jo liian paljon energiaa saati sitten niiden toteutus.
Mikä on sitten tilanne itseni kohdalla, henkilön joka nämä asiat ymmärtää ja tietää näiden juttujen mahdollisen hyödyn? Onko edesvastuutonta jättää näitä asioita tekemättä?
Otetaan esimerkki ihan omasta kropasta. Nilkkoja pitäisi hoitaa ja mobilisoida koska ovat sen tarpeessa ja niihin pitäisi saada lisää liikkuvuutta. Nykyinen tilanne ei kuitenkaan häiritse itseä mitenkään, mutta tiedän kuitenkin että olisi mahdollisuutta saada paremmat nilkat.
Normaalille ihmiselle, eli sellaiselle joka ei töitään tai harrastuksiaan nilkoilla tee, en välttämättä puhuisi nilkkojen mobilisaatiosta jos ne olisi tässä kunnossa kuin itsellä. Jäykät, hiukan liikerajoittuneet, mutta eivät aiheuta ongelmia. Keskittyisin niihin seikkoihin mitkä olisivat henkilölle tärkeämpiä ja helpompia toteuttaa.
Pitääkö minun kuitenkin tarttua kiinni tähän ongelmaan?

Pitääkö siis elää täysin puritanisesti sen asian mukaisesti mitä tekee työkseen, varsinkin näin hyvinvointialalla?
Olen itse sitä mieltä että jos jostakin asiassa neuvoo toista, pitää neuvojalla olla enemmän tietoa, taustaa, tietämystä sekä kokemuksia aiheesta. Tällä tarkoitan sitä että jos vaikka ottaisin itselleni Pt:n joka rupeaisi laittamaan treeni ja ruoka asioitani kuntoon niin en kyllä katsoisi hyvällä jos Pt:n omat ruokajutut ja treenaukset olisivat omaa lähtökohtaani huonommalla mallilla. Tai että treeni taustaa olisi vähemmän kuin itsellä.
Tai jos valmennan juoksua tai jalkapalloa niin siinä vaiheessa nostan suosiolla kädet ilmaan, kun pitäisi opettaa jotakin asiaa sellaiselle joka tekee sen itseäni paremmin. Siinä vaiheessa voi tietysti vielä mielepiteitä vaihtaa ja keskustella, mutta itse en kovin paljoa viitsisi maksella vaikka sille Pt:lle siitä että vaan jutellaan ja keskustellaan aiheesta.

Jos vähän edetään tässä ajatusleikissä niin pitäisikö lääkäreiden olla terveellisen elämisen esimerkkejä.? Pitääkö kaikkien liikunta ja hyvinvointialalla olevien olla hoikkia, koska on todistettu ja yleisesti tiedossa että ylipaino lisää riskejä moniin sairauksiin? Entä tupakointi ja ruokavalio?

Fakta on kuitenkin se että ihmistä määrittelee todella paljon se minkälaisen ensireaktion antaa. Hiukan ylipainoinen Pt, täysin lihashuollon laiminlyönyt hieroja, karkkia ja kokista praktiikalla nauttiva hammaslääkäri, kaikista saat huonon ensivaikutelman josta eroon pääsy vaatii paljon. Mielestäni siis pitää yleisesti elää oman työnsä mukaisesti ja olla jollain tapaa esimerkki siitä mitä tekee.
Kuinka puritanisti tässä sitten pitäisi olla. Kukaan ei tiedä nilkkojeni jäykkyyttä ellen itse sitä kerro tai mene niitä näyttämään asiantuntijalle. Ne eivät haittaa mitenkään (paitsi että syväkyykyn teko on hemmetin vaikeata) joten pitääkö ne hoidattaa jo senkin takia että tiedän sen ongelman ja olen sellaisella alalla töissä jossa neuvon toisia tekemään muutoksia oman kehonsa hyväksi. Voinko neuvoa muita yksinkertaisemmissakaan asioissa jos en tartu omiini. Niskahartia seutuni on kunnossa ja pidän niistä ennaltaehkäisevästi huolta, joten seuraava seikka melkein olisi nuo nilkat. Nilkat kun hoitaisin kuntoon niin löytäisin varmasti jonkin vielä vähemmän vaivaavan asian, jota voisin taas ruveta hoitamaan.
Kuinka puritanisesti siis pitäisi elää omien opetuksien, ammattitaitonsa ja elämäntyylinsä mukaisesti?

4 kommenttia:

  1. Moi!
    Hyvä kirjoitus ja varmaankaan oikeaa vastausta ei ole olemassa, asioissa on aina puolensa. Olen itsekin pohtinut tätä asiaa juuri siksi, että olen erinäisistä syistä johtuen käynyt omakohtaista kamppailua painon kanssa (vaikkei nyt olekaan sama kuin kymmenien kilojen kanssa painivat, mutta kuitenkin). Varmasti joku ajattelee, että en siitä syystä ole mitään heille sopiva PT, mutta enemmän mahtuu joukkoon niitä, jotka juuri siitä syystä ovat halunneet minun treenattavikseen. He kokevat, että puhumme samaa kieltä ja ovatpa monet sanoneet minun olevan oma esikuvansa! :D
    Onneksi jokainen saa valita, ainakin toivotaan näin. Mielestäni paras mahdollinen asiantuntija on YLEENSÄ sellainen, jolla on omaa kokemusta asiasta. Esimerkiksi, jos käy ikuista taistelua painonsa kanssa, paras tuki ja apu ei välttämättä ole se, jonka ei ole täytynyt koskaan niitä asioita ajatella. Omakohtainen kokemus ja/tai se että saat välittymään toiselle tunteen, että ymmärrät mitä toinen käy läpi, on tärkeää. Jos taas tavoittelee fitness/kehonrakennusmaailmaa, niin paras apuri on varmasti joku entinen tai nykyinen sen alan ammattilainen, ei välttämättä "vain" normaali PT. Raskaana olevien/synnyttäneiden naisten on helpompi ja luonnollisempi valita treenarikseen naispuolinen mahdollinen äiti-ihminen, vaikka mieskolleegatkin varmasti tietävät teoriassa aivan yhtä hyvin, miten treenata.
    Jalkapallossa olen ollut lukeneen valmentajan opissa, joka on rakennellut hienoja harjoituskuvioita, tietämättä tai tajuamatta miksi tätä harjoitusta tehdään/mitä tällä ajetaan takaa. Eli tietotaito ei välttämättä tarkoita sitä, että osaisi tietoasi soveltaa käytäntöön.
    Jos menisin hammaslääkäriin, minulle olisi ihan sama, missä kunnossa hänen hampaansa ovat, kunhan pistää minun leegot kuntoon! :D

    Aurinkoista viikonjatkoa ja tsemppiä pelikentille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa ja erimieltä.
      Tuo Pt esimerkkisi on kyllä totta koska monet haluavat että voivat samaistua. Se että pt on itse paininut samojen ongelmien kanssa luo uskoa että hän osaa auttaa myös sinua.
      Loppuuko jo kuitenkin tältä osaamiselta pohja siinä vaiheessa kun mennään sellaiselle alueelle jonne esim se pt ei ole itse päässyt yrityksistä huolimatta?

      Se että tietää teoriassa asiat ei tosiaan tarkoita että osaisi käytäntöä, siinä olen samaa mieltä. Tärkeä taito kaikessa opettamisessa ja ohjaamisessa on soveltaminen ja se että osataan ajatella asiat oikein päin.
      Mitä halutaan on aina keskiössä ja sieltä päin lähdetään hakemaan sitä tapaa jolla tavoite saavutetaan.

      Poista
  2. Mielenkiintoista pohdintaa näin omankin hoitotyön näkökulmasta. On totta, että jos mun hammaslääkäri lipittäis työnsä lomassa cokista ja samaanaikaan kertoisi mulle sokeroitujen juomien vaikutuksista hampaiden kuntoon, menisi koko ennaltaehkäisyltä pohja. Tosin, jos se tekisi sitä tietämättäni iltaisin himassaan, sanoma menisi perille.

    Kai tuohon joku kultainen keskitie löytyy. Liian kurinalaisesti eläessä lipsuu helposti sinne väärälle puolelle, joka sekin on huono. Toisaalta taas liian lepsukin suhtautuminen on huono. Oon vähän sitä mieltä, että joo, omien oppien ja ammattitaidon mukaan pitäisi pystyä elämään. Muistaen ja hyväksyen kuitenkin oman epätäydellisyytensä. Sekä sen, että myös asiakas on oman hoitonsa asiantuntija.

    Tuolla viimeisellä tarkoitan lähinnä sitä, että vaikka olisi oikein esim. pudottaa painoa, jos asiakas ei siihen omalla kohdallaan sillä hetkellä kykene, on hän siinä oikeassa. Ehkä itsellä on silloin ollut väärät työkalut tai hetki on väärä. Silloin liikutaan herkillä vesillä, ettei pilata seuraavaa mahdollisuutta onnistua.. Tai jotain. Vähän lyhyesti pohdittu, mutta varmaan tiedät, mitä ajoin takaa.. :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo totta.
      Ihan överiksi ei pidä mennä, eikä pidä tehdä sellaisista asioista itselle ongelmaa, josta ei ongelmaksi oikeasti ole.
      Hoito pitää kyllä mennä täysin asiakkaan mukaan, sillä epäonnistuminen on taattu jos rupeaa tyrkyttämään jotain mihin asiakas ei ole valmis.
      Monet haluavat esim tiputtaa painoa, mutta niin että koko elämäntyyli ei mene ihan uusiksi. Turha silloin on ruveta ruuan punnitsemisesta puhumaan. (Tosin olen sitä mieltä että ei sitä tarvitsisi tehdä kyllä muutenkaan) :)

      Poista

Kommentit ovat aina tervetulleita, jopa suositeltavia...