Taas on yksi huonosti nukuttu yö takana. En ole mikään yhdessä asennossa nukkuja vaan vaihtelen asentoa ja kylkeä. Nyt reisi vaan herättää joka kerta kun sen teen. Polvea rupeaa särkemään ihan pirusti aina kun jalkaa liikuttaa. Buranaa naamaan ja oikeastaan mikään ei muutu.
Tänään salilla jalkaa jumpatessa huomasin että jalan liikuttelu rupeaa olemaan jo ihan kohtalaista. Jalan täysi ojennus tuntuu vähän, mutta esimerkiksi polven voi jo koukistaa niin paljon kuin saa koukistettua. Venyttäminen on vielä kivuliasta eli jos siitä pisteestä, johon jalan saa jalan omilla voimilla nostettua, rupeaa kädellä venytystä vetelemään ei tunnu kovin hyvältä. Edistystä on silti tapahtunut. Muutenkin kipua tulee paljon helpommin polveen, missä ei mitään pitäisi olla, kuin itse reiteen.
Otin vähän selvää omista vakuutus asioistani ja sieltä tuli hyvää informaatiota. Jos kuvia ja muita kalliita juttuja pitäisi ottaa niin kaikki menee vakuutukseen. Joku 100e taisi olla omavastuu, eli jos lasku on alle sen niin omaan piikkiin. Mun tapauksessa seura voi ehkä jopa omavastuun maksaa, jos niin halvalla pääsen. Jos menee yli ton omavastuun niin sitten koko kulukasa vakuutukseen. Eli mielummin kannattaa ottaa siis kuvat ja kaikki jos vaan yhtään lääkäri on sitä mieltä.
Varasinkin sitten samantien ajan itselleni perjantaille. Siellä mua odottaa liikuntalääketieteen erikoislääkäri, urheilulääketieteen ylilääkäri. Suht hyvissä käsissä taidan siis olla.
Ajattelin että teen tuosta perjantaista oman kirjoituksen. Höystän kuvilla niin jokainen voi matkustaa ajatuksissaan mukana.
Tuo otsikko ei ole nyt tekstiä kovin paljoa kuvaava, joten sidotaas se vielä tähän kirjoitukseen kiinni.
http://www.youtube.com/watch?v=guGOETyEUgc
Kuuntelen erittäin vähän räppiä, mutta tää levy meni hankintaan. Viuluilla ja muilla akustisilla soittimilla vedetyt taustat vaikuttivat paljon. Normi räppi biisien taustat kun ovat melko hirveitä. Ja kyllä tuosta levystä ihan hauskoja vetojakin löytyy.
keskiviikko 29. helmikuuta 2012
tiistai 28. helmikuuta 2012
Vesijumppaa
Eilen tuli lähdettyä uimahalliin. En ole mikään erikoinen vesipeto, joten ihan puhtaasti uimaan ei tule ikinä lähdettyä. Enemmän rentoutumaan tai palautumaan.
Nyt oli kuitenkin rentoutumisen ohella hyvä tehdä vähän jumppaa tuolle jalalle. Eli siis hyvällä syyllä pystyi olemaan vain lämpimän terapia-altaan puolella. Noin tunnin pyörittelin, poljin ja heiluttelin jalkaa vedessä ja ihan mukavaa oli. Voisi käydä paljon useamminkin, mutta tässä suht isossa pitäjässä ei löydy sellaista hallia, jossa olisi hyvä terapia-allas, joten pitää ajella 20min pienempään pitäjään.
Siinä jalkaa jumpatessa tuli sivusilmällä vakoiltua kahden uimarin treenaamista. Ihan hauskan näköistä kiertoharjoittelua. Uintia, pohjasta pintaan ponnistuksia ja sitten vetolaitteella eri uintitekniikoita käyttäen käsien treenaamista. Sitten taas sama uudestaan tekniikoita vähän aina vaihtaen. Erityisen hauskan näköistä oli pelkillä jaloilla tehtävät selkäuinti treenit. Pinnalla näkyy suoraksi ojennettujen käsien kämmenet sekä kasvot ja silti uimari liikkuu rivakasti vedenpintaa pitkin eteenpäin. Varmaankin delffiini potkulla mentiin, koska luulen että muuten ei olisi mahdollista.
Itse en kyllä lähde kokeilemaan koska mikään vesipeto en ole, vaikka vesi ihan kiva elementti onkin. Ei voi kyllä ikinä mihinkään trithloniin lähteä koska uinnin opettelu pitäisi aloittaa ihan perusteista ja lasten altaasta.
Armeijassa olen tainnut viimeksi uida pitemmän matkan kerralla. Sain täpärästi silloin kiitettävän uintikokeesta, mutta se ei kerro uintitaidosta vielä mitään. Sen verran hyvä yleis- ja lihaskunto joten ton kiitettävän sai ihan puhtaasti sillä. Testihän taitaa olla 200m uintia josta 50m selkää, joten tollasenhan räpiköi läpi vaikka koiraa uiden. Tosin siinä oli joku aika mihin se piti uida, mutta silti.
Jotta ette luule mua ihan uppoavaksi tukiksi, niin sanotaan vielä, että testi meni niukasti siksi läpi, että aika meinasi loppua. Enemmänkin olisi jaksanut, mutta tekniikka niin huono, että vauhti on kuin mummojen vesijuoksussa.
Nyt oli kuitenkin rentoutumisen ohella hyvä tehdä vähän jumppaa tuolle jalalle. Eli siis hyvällä syyllä pystyi olemaan vain lämpimän terapia-altaan puolella. Noin tunnin pyörittelin, poljin ja heiluttelin jalkaa vedessä ja ihan mukavaa oli. Voisi käydä paljon useamminkin, mutta tässä suht isossa pitäjässä ei löydy sellaista hallia, jossa olisi hyvä terapia-allas, joten pitää ajella 20min pienempään pitäjään.
Siinä jalkaa jumpatessa tuli sivusilmällä vakoiltua kahden uimarin treenaamista. Ihan hauskan näköistä kiertoharjoittelua. Uintia, pohjasta pintaan ponnistuksia ja sitten vetolaitteella eri uintitekniikoita käyttäen käsien treenaamista. Sitten taas sama uudestaan tekniikoita vähän aina vaihtaen. Erityisen hauskan näköistä oli pelkillä jaloilla tehtävät selkäuinti treenit. Pinnalla näkyy suoraksi ojennettujen käsien kämmenet sekä kasvot ja silti uimari liikkuu rivakasti vedenpintaa pitkin eteenpäin. Varmaankin delffiini potkulla mentiin, koska luulen että muuten ei olisi mahdollista.
Itse en kyllä lähde kokeilemaan koska mikään vesipeto en ole, vaikka vesi ihan kiva elementti onkin. Ei voi kyllä ikinä mihinkään trithloniin lähteä koska uinnin opettelu pitäisi aloittaa ihan perusteista ja lasten altaasta.
Armeijassa olen tainnut viimeksi uida pitemmän matkan kerralla. Sain täpärästi silloin kiitettävän uintikokeesta, mutta se ei kerro uintitaidosta vielä mitään. Sen verran hyvä yleis- ja lihaskunto joten ton kiitettävän sai ihan puhtaasti sillä. Testihän taitaa olla 200m uintia josta 50m selkää, joten tollasenhan räpiköi läpi vaikka koiraa uiden. Tosin siinä oli joku aika mihin se piti uida, mutta silti.
Jotta ette luule mua ihan uppoavaksi tukiksi, niin sanotaan vielä, että testi meni niukasti siksi läpi, että aika meinasi loppua. Enemmänkin olisi jaksanut, mutta tekniikka niin huono, että vauhti on kuin mummojen vesijuoksussa.
maanantai 27. helmikuuta 2012
Siinähän se viikko meni
Viikko meni ja oikein mitään treenejä en saanut tehdyksi.
Jalka on vieläkin kipeä ja rajoittaa paljon tekemistä, mutta hiukan parempaa on toivottavasti jo näköpiirissä.
Viime viikolla tein ainoastaan parina päivänä yläkroppaa salilla. Vatsoja en tehnyt koska jalka hankaloitti sitä hommaa. Myös tää alku viikko menee yläkroppaa liikutellessa ja jalkaa koholla pitäessä. Loppuviikosta jos voisi jo keskikroppaa tehdä ja viikonloppuna toivottavasti voi jo koittaa hiihtämistä tai jopa juoksua.
Joukkueen treeneistä on tää viikko vapaata, joten sen kannalta tää vamma osui ihan "hyvään" ajankohtaan. Tosin tämä viikko olisi ollut ihan loistava intensiiviseksi omien treenien viikoksi. Ajattelin ottaa jokusen viikon päästä tämän menetyksen tosin takaisin. Viikko olisi lomia pitämättä ja ajattelin tosiaan parin viikon päähän sen itselleni merkata ja pitää tehotreeni viikon. Korkeanpaikan leiri, ihan kotimaisemissa tosin. ;)
Tekemättömyys puristaa päätä melko pahasti. Liikaa ei viitsi edes kävellä, joten meno on melkoisen rajoittunutta. Jotain olisi tosin kohta pakko päästä tekemään, muuten räjähtää pää.
Jalka on vieläkin kipeä ja rajoittaa paljon tekemistä, mutta hiukan parempaa on toivottavasti jo näköpiirissä.
Viime viikolla tein ainoastaan parina päivänä yläkroppaa salilla. Vatsoja en tehnyt koska jalka hankaloitti sitä hommaa. Myös tää alku viikko menee yläkroppaa liikutellessa ja jalkaa koholla pitäessä. Loppuviikosta jos voisi jo keskikroppaa tehdä ja viikonloppuna toivottavasti voi jo koittaa hiihtämistä tai jopa juoksua.
Joukkueen treeneistä on tää viikko vapaata, joten sen kannalta tää vamma osui ihan "hyvään" ajankohtaan. Tosin tämä viikko olisi ollut ihan loistava intensiiviseksi omien treenien viikoksi. Ajattelin ottaa jokusen viikon päästä tämän menetyksen tosin takaisin. Viikko olisi lomia pitämättä ja ajattelin tosiaan parin viikon päähän sen itselleni merkata ja pitää tehotreeni viikon. Korkeanpaikan leiri, ihan kotimaisemissa tosin. ;)
Tekemättömyys puristaa päätä melko pahasti. Liikaa ei viitsi edes kävellä, joten meno on melkoisen rajoittunutta. Jotain olisi tosin kohta pakko päästä tekemään, muuten räjähtää pää.
torstai 23. helmikuuta 2012
Kipua ja särkyä
Niin kuin viime tekstissäni kirjoitin, voi puujalka aiheuttaa hermosärkyä. Keskiviikkona ilmestyi tämä ilmiö. Polven koukistaminen tai ojentaminen aiheuttaa ihan järjettömän särkemisen reidessä ja etenkin polvessa. Ja kun sanon järjetön niin tarkoitan aivan tolkutonta.
Kävellessä ei särkyä ole ja pystyy jo jopa portaita menemään suht normaalisti. Pientä kipua rappusissa, mutta ei onneksi tuota särkyä. Penkiltä nouseminen ja sängyssä asennon vaihtaminen ovat ihan tuskaa ja vääntävät kyllä naaman irvistykseen. Särky kestää n. 5-10s liikuttamisen jälkeen ja sitten katoaa.
Pieni turvotus joka reidessä oli on nyt valunut polven yläpuolelle ja osittain myös kadonnut. Mustelmaa tai mitään muutakaan näkyvää vaivaa ei reiteen ole tullut.
Reiden voi ojentaa jo omin voimin täysin suoraksi ja polvi taittuu 90asteen kulmaan. Siitä eteenpäin aivan liian kivuliasta. Mitään venyttämistä ei voi siis edes kuvitella. Pientä pumppaamista taas onneksi voi.
Kylmää ja kohoa voisi pitää vieläkin ja useasti, mutta ei meinaa muistaa. Kompressiota tulee kyllä pidettyä sekä kinesioteippaus on nyt 3päivää reidessä. Jos ei muuta niin ainakin henkistä apua teipistä. ;)
Tää vaiva voisi kyllä pikkuhiljaa ruveta tosissaan katoamaan, koska into treenaamaan olisi kova. Pelkkä yläkropan treenaaminen salilla on kyllä super tylsää. Pitäisi päästä juoksemaan.
Myös aikaa on varmaankin liikaa, koska 9tunnin dvd-boksista loppui katsominen. Ostin sen maanataina.
Kävellessä ei särkyä ole ja pystyy jo jopa portaita menemään suht normaalisti. Pientä kipua rappusissa, mutta ei onneksi tuota särkyä. Penkiltä nouseminen ja sängyssä asennon vaihtaminen ovat ihan tuskaa ja vääntävät kyllä naaman irvistykseen. Särky kestää n. 5-10s liikuttamisen jälkeen ja sitten katoaa.
Pieni turvotus joka reidessä oli on nyt valunut polven yläpuolelle ja osittain myös kadonnut. Mustelmaa tai mitään muutakaan näkyvää vaivaa ei reiteen ole tullut.
Reiden voi ojentaa jo omin voimin täysin suoraksi ja polvi taittuu 90asteen kulmaan. Siitä eteenpäin aivan liian kivuliasta. Mitään venyttämistä ei voi siis edes kuvitella. Pientä pumppaamista taas onneksi voi.
Kylmää ja kohoa voisi pitää vieläkin ja useasti, mutta ei meinaa muistaa. Kompressiota tulee kyllä pidettyä sekä kinesioteippaus on nyt 3päivää reidessä. Jos ei muuta niin ainakin henkistä apua teipistä. ;)
Tää vaiva voisi kyllä pikkuhiljaa ruveta tosissaan katoamaan, koska into treenaamaan olisi kova. Pelkkä yläkropan treenaaminen salilla on kyllä super tylsää. Pitäisi päästä juoksemaan.
Myös aikaa on varmaankin liikaa, koska 9tunnin dvd-boksista loppui katsominen. Ostin sen maanataina.
tiistai 21. helmikuuta 2012
Puujalka ja sen hoito
Nyt kun itsellä on toinen jalka puuta, niin ajattelin kirjoittaa aiheesta vähän enemmän.
Mikä "puujalka" oikeastaan on ja miten sitä pitäisi hoitaa?
Varmasti kaikille kontakti lajeja harrastaneille, puujalka on tuttu juttu. Yhteentörmäyksen tai kaatumisen johdosta lihas kipeytyy ja lukittuu/jäykistyy.
Puujalka on ruhjevamma, joka aiheutuu yleensä kovasta tylpästä iskusta lihakseen. Varmasti yksi yleisimmistä on itsellänikin juuri oleva, polvi reiteen tapaus.
Lihakseen kohdistuu siis voimakas tylppä isku, joka tekee lihakseen ruhjeen ja aiheuttaa lihaksen sisäisen verenvuodon. Lihas pysyy normaalisti jonkunlaisessa käyttökunnossa niin kauan kuin atkat liikkumista. Lihaksen pumppaavan liikkeen aiheuttama, normaalia voimakkaampi aineenvaihdunta mahdollistaa tämän. Kun liikunta loppuu ja lihas lopettaa pumppaavan työnsä, aineenvaihdunta hidastuu ja veri pakkautuu ruhje alueelle.
Veren pakkautuminen ei ole hyvä asia, minkä takia pitäisi KKK ottaa heti liikunnan loputtua käyttöön. Mieluiten tässä tärkeys järjestyksessä: Kompressio, Kylmä ja Koho.
Kompressio asetetaan niin että paine tulee ruhje kohtaan kokonaisuudessaan, sekä hiukan myös ruhjeesta sydämmeen päin. Kylmää voi pitää vaikka 20min, tunnin välein. Kohoa sitten aina kun voi. Ensimmäiset minuutit ovat hoidossa tärkeitä, sen jälkeen kkk hoitoa olisi hyvä jatkaa jollain tavoin 48h, jos osuma on paha.
Puujalkaan ei ole oikeastaan mitään poppakonsteja. Kuten muidenkin lihasvaivojen kanssa, niin eletään mahd. normaalisti, kivun sallimissa rajoissa. Ei siis linkata tai mennä kepeillä, paitsi jos on ihan pakko. Lihasta voi kuormittaa niin että kipua ei synny. Pumppaavaa ja kevyen liikunnan tekeminen pitää aloittaa heti kun mahdollista ja venyttely on myös hyväksi. Kivun sallimissa rajoissa siis.
Jos turvotus on hyvästä ensihoidosta huolimatta kovaa, voi hermoon tulla painetta, joka aiheuttaa ikävää särkyä. Turvotuksen lähtöä nopeuttaa pumppaava lihastyö ja kompressio. Iskukohtaan voi myös tulla mustelma. Normaali paranemis nopeus puujalasta on n. puolesta viikosta 3viikkoon. Osuman täytyy olla tosin erittäin kova tai hoidon huonoa jos 3viikkoa menee.
Kun pahin kosketusarkuus on kadonnut voi aluetta ruveta kevyesti hieromaan. Ei kaivella kipeitä kohtia, vaan tehdään laaja-alaisia sivelyitä, joilla kiihdytetään aineenvaihduntaa ja pakotetaan kuona-aineet ja pakkautunut veri kohti sydäntä. Tätä voi tehdä ihan hyvin itsekkin, vaikka joka päivä.
Jos vaiva ei meinaa parantua tai muiden oireiden hävittyä jää vielä paikallinen viiltävä kipu, kannattaa käydä lääkärillä näyttämässä, mahdollisen lihas repeämän/revähdyksen takia. Yleensä tylppä isku ei lihasta reväytä, ellei sitten isku liikuta kroppaa niin, että lihas joutuu venymään jolloin revähdys on madollista.
Mikä "puujalka" oikeastaan on ja miten sitä pitäisi hoitaa?
Varmasti kaikille kontakti lajeja harrastaneille, puujalka on tuttu juttu. Yhteentörmäyksen tai kaatumisen johdosta lihas kipeytyy ja lukittuu/jäykistyy.
Puujalka on ruhjevamma, joka aiheutuu yleensä kovasta tylpästä iskusta lihakseen. Varmasti yksi yleisimmistä on itsellänikin juuri oleva, polvi reiteen tapaus.
Lihakseen kohdistuu siis voimakas tylppä isku, joka tekee lihakseen ruhjeen ja aiheuttaa lihaksen sisäisen verenvuodon. Lihas pysyy normaalisti jonkunlaisessa käyttökunnossa niin kauan kuin atkat liikkumista. Lihaksen pumppaavan liikkeen aiheuttama, normaalia voimakkaampi aineenvaihdunta mahdollistaa tämän. Kun liikunta loppuu ja lihas lopettaa pumppaavan työnsä, aineenvaihdunta hidastuu ja veri pakkautuu ruhje alueelle.
Veren pakkautuminen ei ole hyvä asia, minkä takia pitäisi KKK ottaa heti liikunnan loputtua käyttöön. Mieluiten tässä tärkeys järjestyksessä: Kompressio, Kylmä ja Koho.
Kompressio asetetaan niin että paine tulee ruhje kohtaan kokonaisuudessaan, sekä hiukan myös ruhjeesta sydämmeen päin. Kylmää voi pitää vaikka 20min, tunnin välein. Kohoa sitten aina kun voi. Ensimmäiset minuutit ovat hoidossa tärkeitä, sen jälkeen kkk hoitoa olisi hyvä jatkaa jollain tavoin 48h, jos osuma on paha.
Puujalkaan ei ole oikeastaan mitään poppakonsteja. Kuten muidenkin lihasvaivojen kanssa, niin eletään mahd. normaalisti, kivun sallimissa rajoissa. Ei siis linkata tai mennä kepeillä, paitsi jos on ihan pakko. Lihasta voi kuormittaa niin että kipua ei synny. Pumppaavaa ja kevyen liikunnan tekeminen pitää aloittaa heti kun mahdollista ja venyttely on myös hyväksi. Kivun sallimissa rajoissa siis.
Jos turvotus on hyvästä ensihoidosta huolimatta kovaa, voi hermoon tulla painetta, joka aiheuttaa ikävää särkyä. Turvotuksen lähtöä nopeuttaa pumppaava lihastyö ja kompressio. Iskukohtaan voi myös tulla mustelma. Normaali paranemis nopeus puujalasta on n. puolesta viikosta 3viikkoon. Osuman täytyy olla tosin erittäin kova tai hoidon huonoa jos 3viikkoa menee.
Kun pahin kosketusarkuus on kadonnut voi aluetta ruveta kevyesti hieromaan. Ei kaivella kipeitä kohtia, vaan tehdään laaja-alaisia sivelyitä, joilla kiihdytetään aineenvaihduntaa ja pakotetaan kuona-aineet ja pakkautunut veri kohti sydäntä. Tätä voi tehdä ihan hyvin itsekkin, vaikka joka päivä.
Jos vaiva ei meinaa parantua tai muiden oireiden hävittyä jää vielä paikallinen viiltävä kipu, kannattaa käydä lääkärillä näyttämässä, mahdollisen lihas repeämän/revähdyksen takia. Yleensä tylppä isku ei lihasta reväytä, ellei sitten isku liikuta kroppaa niin, että lihas joutuu venymään jolloin revähdys on madollista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)