Leirityksiä ja palautumista

Tietotekniikka riivaa ja hankaloittaa elämää, koska läppäri ei suostu sytyttämään näyttöään kuin vain silloin tällöin. Nytkin kirjoittaminen pitää hoitaa puhelimella.
Viime viikko loppui siihen että hyppäsin auton jousille ja matkasin Kisakallioon jossa suoritan harjoittelua olemalla yhtenä fyssarina nuorille Susijengiläisille. 14v nuoret aloittavat ikäkausi maajoukkueisiin tähtäävät leirinsä. Luonnollisesti tuon ikäisten parissa saisi tehdä liikkuvuuksien ja kropan hallinnan kanssa töitä vaikka hamaan tappiin saakka.
Näissä hommissa menee siis mukavasti viimeisen lomaviikon ensimmäinen puolikas.

Viime viikon keskiviikkona mietin palautumis asioita, jotka nousivat mieleen kun lenkki ei meinannut kulkea juuri ollenkaan. Miten ei voi kulkea kun enhän ollut juuri treenannut sitten lauantaisen mäkiraaston? No juuri varmaan siksi jalat painoivat vielä keskiviikkonakin.

Nyt leirillä onneksi ehtii jotain itsekkin treenata leiri juttujen illalla loputtua. Koska keli on niin ihana taidan tyytyä painojen nosteluun sisällä. Tai ehkäpä painan vähän crossfit tyylisen rive, leuat, dipit, juoksu yhdistelmää jonkin ennalta määrittelemättömän ajan..

Polkuraasto Messilässä

Hienon polkujuoksumarathonin Vierumäellä järjestänyt Lahti trailrunners täytti vuoden jota se juhlisti Messilässä polkuraastolla. Koska Vierumäellä oli mukavaa niin ajattelin mennä myös raastamaan, mutta taas ilmottautuminen venyi ihan viime metreille. Eilen illalla kuitenkin lopulta päätin että menen juoksemaan koska ainakin polkuraastosta saisi hyvän harjoituksen.
Koko viikon kun on rakentanut terassia sekä aitaa ja tehnyt siinä huomaamattaan tuhansia maastavetoja on jalat olleet törkeän jumissa ja arat. Parempi sekin tosin kuin Vierumäkeen lähdettäessä jolloin ne olivat jo valmiiksi ihan hapoilla ja loppu.

Messilään siis ja tietojen mukaan edessä olisi noin 8km matka jossa nousua on 550m. Googletin Messilän tietoja ja eteen tuli tieto että rinteen korkeus siellä on n. 110m eli 8kilometrin aikana se mäki kiivettäisiin n. 5 kertaa ylös..! Olikohan se nyt sittenkään kovin hyvä idea ilmottautua?
Olin ajatellut että teema olisi voinut olla se etten kävele ollenkaan, mutta kun tajusin tuon nousujen määrän niin unohdin sen aika nopeasti. Pari ekaa nousua meninkin juoksuaskelin mutta kun ensimäinen todellinen isomäki eli laskettelurinne tuli niin homma kääntyi kävelyyn.
Sykkeet oli aika korkealla tuntemuksien perusteella ja kävely tai loivempikaan osuus ei niitä hirveästi tiputtanut. Vasta kun rinnettä ruvettiin rullaamaan suoraan tykitystä alas, niin sykkeitä sai laskettua, vain sen takia että seuraava nousu pääsisi paukuttamaan ne takaisin kattoon.
Nuo lasku osuudet sujui kyllä itseltä paljon nousuja paremmin, koska niissä sain rullattua muita kiinni tai karkuun kun taas nousuissa itseltäni ei löytynyt sitä dieseliä mitä muilta tuntui löytyvän.

Jossain välissä juoksuakin maisemaa ehti vilkaista mutta ei se paljoa silloin lämmittänyt

Jo vähän ennen puoltaväliä oli meno sellaista että nousuissa ei enää edes mietitty juoksuaskelia ja meno muistutti sellaista yliväsynyttä rinkka selässä vaellusta. Edessä olleet karkasivat pikkuhiljaa, mutta takaa ei tullut ketään, joten menin sen minkä menin siinä ajatuksessa että ketään en ohi päästä. Otti kyllä aivosta kun mäkeä kävellessä sykkeet on katossa, jalat ihan loppu ja meno sairaan hidasta.
Aina tasaisen tai alamäen koittaessa ensimäiset juoksuaskeleet olivat tuskaa, mutta sitten homma lähti rullaamaan aina siihen asti kunnes tuli edes pieni ylämäki tai töyssy joka jumitti menon. Loppupuolella lenkkiä oli jotenkin jopa naurettavaa kun ehkä 4askelta vaativa kumpu tuntui ihan ylipääsemättömältä esteeltä. Sykkeet oli korkealla, pohkeisiin sattui, reidet olivat loppu ja perseen tilalla oli 10kiloa betonia.

Lopulta viimeinenkin mäki oli tarvottu ylös ja ei tarvinnut kuin lasketella teknistä metsäpolkua rinne alas ja juosta maaliin. Tuska ja turhautuminen oli ollut päällä jo jonkin aikaa, mutta loppu tuli silti jotenkin ihan yhtäkkiä. Aikaa meni 1h5min ja matka oli vähän reilu 8 vaikka garmin näytti 8.7. Ei se garmin pysynyt ihan nousun määrässäkään perässä joten luotetaan tuohon järjestäjien ilmoittamaan 8kilsaan
Jonkinlaisen energiavajeen sain tuosta päälleni, koska vaikka ruokaa heti himassa tankkasinkin, niin iltapäivällä olo oli kuin krapulassa olisi ollut. Päätäsärki ja kepeästi paha olo. Nyt jo onneksi olo parempi, kun saanut vähän väkisinkin syötyä ja verensokerit nousseet normaalille tasolle.
Juoksun aikana tuli tunne että prkl kun piti lähteä. Juoksun jälkeen oli tunne että onneksi lähdin ja iltapäivällä "krapulassa" taas että prkl kun piti lähteä. Onneksi nyt illalla fiilis on taas tuo positiivinen.

Jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla suolle ajaudut

Otsikko kertoo jo aika paljon tämän päivän lenkistä. Hankin viime viikolla uudet maastoon sopivat juoksukengät jotka ajavat itsellä myös talvilenkkareiden virkaa. Olenkin siis jo odotellut että koska pääsisin niitä kunnolla testaamaan. Kyseessä on Inov8 x-talon 212.
Tänään siis suuntasin metsään ja otin kaverikseni myös alennuksesta löytämäni juomarepun, koska pitäähän tunnin lenkille juotavaa olla. No ei kyllä pidä mutta saipa testatuksi asetuksia ja täytenä toi 2kg lisäpainoa selkään. Faija on juossut paikallisia metsäpolkuja ja soita jo vuosia ja kuluttaa varmaankin enemmän polkua kuin asfalttia, joten luonnollisesti kysyin häntä oppaaksi lenkille. Koska aikataulut ei natsannut niin lähdin sitten yksin ilman asiantuntijaa.
Puolituntia meninkin ihan kivasti polulla ja vetäisin myös lyhyen suon yli, kun kerran siinä joku muukin oli jäljistä päätellen mennyt. Saivatpahan kengät kunnon testiä heti alkuun. Vedellähän ne täyttyi mutta mikä tärkeintä tyhjenivät myös aika nopeasti, eikä vesi jäänyt kenkiin pyörimään. Muutaman sadan metrin jälkeen ei kastumista enää tuntenut oikeastaan mitenkään.
Oikea nilkka oli jostain syystä vähän arkana ja huomasin vähän varovani sitä juostessa. Otin siis enemmän päkiällä vastaan askeltaessa ja senhän tietää että pohje sellaisesti menee iloisesti tukkoon. Menkööt sanon minä.

Hyvän puolituntisen jälkeen päätin ylittää eteen tulleen hiekkatien ja painua metsään ilman minkäänlaista polkua edessäni. Tähän aikaan vuodesta tuollaisella vanhalla hakkuualueella on aika korkeaa kasvustoa joten kävelyksihän se tasaisin väliajoin meni. Pyörin varmaan 20minuuttia enemmän ja vähemmän poluttomassa metsässä, välillä juosten ja välillä kävellen maastosta riippuen. Oikeastaan ympyrä tuli metsässä tarvottua koska tulin ulos metsästä melkein samasta välistä kuin sinne meninkin.
Jatkoin matkaa kohti himaa selkeällä ja tasaisella kulkevalla polulla, jonka jälkeen vajaa kilometri kävelytien vieressä juoksua, koska vaikka ihan kaupungissa en asukkaan niin suoraan ovesta ei sentään metsään pääse.

Sykkeet ja juoksuvauhti vaihteli paljon enemmän kuin tasaisella juostessa. Lisäksi lenkki oli paljon asfaltti junnaamista mielenkiintoisempi vaikka välillä olin niin korvessa että siitä oli juokseminen kaukana. Taidanpa vetäistä myös seuraavan lenkkini, metsässä. Ehtiihän noita teitä kuluttaa vaikka sitten talvella.

Pitkä kesäloma

Jäin kesälomalle 8.5 tarkoituksena pitää lomaa koko kesä. Tiesin että kesästä oli tulossa tapahtumien täytteinen ja jotenkin työtahti oli hidastunut jo jonkin aikaa. Tunsin että oli aika ottaa kesälomaa.
Koska töistä ei noin vain oteta koko kesän mittaista lomaa, niin tarkoitan nyt tottakai 8.5.2014 aloittamaani blogin kesälomaa.
Lomahan vähän venähti koska paluu tapahtui noin viikko sitten eli n. 14kk myöhemmin. Jo jonkin aikaa on nipistellyt ajatus kirjoittamisesta, mutta ajattelin että löytyykö aikaa ja vaivaa sen tekemiseen, omalla mittapuullani, tarpeeksi hyvin? No vaivaahan kirjoittamisesta ei juurikaan ole jos vain löytyy väli jossa kirjoittaa ja kun huomasin että sellaisia alkoi löytyä oli tänne palaaminen helppo päätös.

Niin takaisin viime kesään ja sen mukanaan tuomiin tapahtumiin. Normaali arjessa kuvioissa pyörii kaksi vuorotyö ja normaalilla tahdilla etenevät Amk opinnot joita yhdistellään sitten harrastuksiin ja vapaa-ajan toimintaan. Viime kesä toi kuitenkin tullessaan sen että tähän soppaan tuli yksi, aika saneleva, aikataulutettava lisää. Pieni tyttö tuli ja laittoi kaikki aikataulut uuteen uskoon. Koulussa ja töissä kaydään tietysti sen mukaan mitä niitä on mutta sen ulkopuoliset asiat onkin sitten vähän erilaisella aikataulutuksella kuin ennen.

Tällä hetkellä näillä uusilla rytmeillä on elelty jo melkein vuoden päivät ja tuntuukin että homma rupeaa olemaan jo jotenkin hallussa. Tosin välillä huomaa kompuroivansa aikataulujen ja asioiden hoitamisen kanssa, kuin kävelyä opetteleva vauva, mutta jotenkin rupeaa olemaan jo sinut uusien rytmien osalta.
Se että asiat hoituu on tietysti vaatinut muutoksia ja kompromisseja, kuten urheilun kannalta katsottuna se, että tämä kesä on ensimäinen kun en pelaa jalkapalloa tavoitteellisella tasolla. Harjoittelu on muutenkin ollut vähäisempää kuin ennen, osittain sen takia että aika on ollut kortilla ja osittain sen että itsensä motivointi harjoittelemaan vähän huonompiin aikoihin päivästä on ollut vaikeaa. En ole myöskään keksinyt vielä täytettä jalkapallon tilalle, joskin vierumäki trail sytytti itsessäni juoksu innon uudelleen henkiin.

Jotain on kuitenkin tehty suht epätasaisen tasaiseen tahtiin, jotta vanhat monen vuoden aikana rakentuneet pohjat ovat pysyneet kasassa jonka takia kunto on ihan ok. Jos verrataan viime kesään niin kunto voi olla tullut vähän alas ja voima tasot ehkä vähän tippuneet, etenkin jalkojen osalta, koska kuormitus ollut pienempää kuin ennen. Jo pelkkä jalkapallossa tullut juoksu ja säntäily on ollut hyvää räjähtävän voiman harjoitusta ja juuri tämän tyyliset harjoitukset ovat vähentyneet.

Uudet kuviot vaikuttavat tiestysti myös kirjoituksiini ja tahtiin jolla kirjoitan. Olen ajatellut että blogi ei syö yhtäkään harjoitustani vaan toivottavasti saa lähtemään joskus ovesta ulos treenaamaan, myöhään illalla tai aikaisin aamulla, kun muuten en meinaisi itseäni sinne saada. Edelleen aion kirjoittaa niin omista treeneistäni, kokemuksistani, mielipiteistäni ja juuri niin kuin itse asiat koen. Valitettavasti myös kirjoitusvirheiden määrä tulee olemaan ennestään tuttu. :)

Kuulumisiin..

Vierumäki Trailmarathon. 15k polkujuoksua

Moi, im back. Blogin kesäloma näköjään hiukan venähti koska pimeä talvikin on ehtinyt jo tässä välissä vierähtää. No vuodessahan ehtii tunnetusti tapahtua paljon, joten palailen loman syihin vähän myöhemmin, sillä nyt pitää kirjoittaa asiasta joka on vielä tuoreessa muistissa. Nimittäin viime lauantain polkujuoksusta Vierumäki trailmarathon tapahtumassa, jossa kävin polkujuoksemassa lyhyemmän eli 15k matkan.

Bongasin tapahtuman suht myöhään ja olin heti todella kiinnostunut koska huomasin että tarjonnassa oli erittäin mielenkiintoinen 15kilometrin matka. Spurttaaja joka ei ole ikinä edes juossut yhteen putkeen noinkaan pitkää matkaa, ei nimittäin vielä puolimaratonista innostu. Viimeinen ilmottautumispäivä lähestyi ja jostain syystä emmin ilmottautumiseni kanssa. Itsekkään en tiennyt syytä, ennen kuin yhden asiakkaan kanssa puhuessa tajusin syyn. En ole viime aikaisen huonon treenaamisen kanssa siinä kunnossa missä olen tottunut olemaan, joten haluanko mennä todistamaan tätä seikkaa itselleni, ihan viralliseen juoksu tapahtumaan?
Tätä seurasi pieni itsensä tutkiminen asian suhteen ja jälkiilmottautuminen lähti liikkeelle. En olisi edes "normaalissa" kunnossani taistelemassa voitosta joten onko nyt väliä, että onko ajassa muutama minuutti enemmän kuin ehkä huippukunnossani olisi? No ei todellakaan ole.

Perjantaista alkaa itse tarina juoksuun liittyen, koska illan hämärtyessä löydän itseni pelaamasta jalkapalloa. "Pelaajat vähissä, pääsetkö jeesaa?" Ajattelin mennä aukaisemaan jalkojani, mutta huomasin juoksevani pohkeeni kramppiin sillä pirun tekonurmella. No nyt ei ainakaan mitään ennätyksiä poluilla juosta, sillä pelin loppumisesta oli juoksun lähtöön vain 12 tuntia aikaa.
Ihmeet suoritettu jaloille ja lauantai aamuna raahaudun paikalle niin että pääsen haistelemaan tunnelmaa ja näkemään maratonin lähdön.
Heti paikalle päästyä tuli hyvä fiilis joka vaan kasvoi kun käveli hakemaan kisapakettia kaikkien muiden juoksijoiden seasta. En ole tosiaan ikinä ennen ollut juoksutapahtumassa, koska aina kesän viikonloput ovat olleet täynnä tavoitteellista jalkapalloa, toisin kuin tänä kesänä, ensimäisen kerran elämässäni.

Maratoonarit karsinassa

Ihmettelyn jälkeen rupesikin koittamaan oma lähtöni. Koitin ottaa suht hyvät lämmöt jotta jalat lähtisivät liikkeelle, jonka jälkeen karsinaan odottamaan lähtöä. Ei jännittänyt juuri ollenkaan joka oli mielestäni vähän outoa. Suhteellisen nopeasti reitti hyppää asfaltilta polulle ja todellinen juoksu alkaa sekä huomaan nopeasti tehneeni karsinassa pienen virheen, nimittäin jäämisen liian taakse. Kun juostaan polkua pitkin ja nousussa edessäsi olevat ihmiset haluavat kävellä, ei auta hirveästi vaikka itsellä olisi menohaluja kun ohi et mahdu.
No pikku hiljaa sitten leveämmillä osuuksilla keräilin selkiä ihan vain sen takia että löytäisin uuden kävelevän jonon edestäni. No, ei tänne oltu tultu ennätyksiä tekemään, vaan fiilistelemään joten mitäpä tuosta.
Vitosen kohdilla eteen tuli metsätietä jossa pääsin hiukan tekemään juoksua ja siellä tiellä eteen tuli myös selkä joka ei tippunut vauhdista vaan taivalsi samaa matkaa lopussa minua muutaman kymmenen metriä jättäen.
Reitilläkin ehti vähän jutella ja heittää vitsiä ja mieleen jäikin hetki kun toimitsija ilmoitti meidän masennukseksi että kärkeen on matkaa 11. Kysyin että 11sekunttia? ja mies vieressäni komppasi kysymällä että 11metriäkö? No ei ollut kumpikaan vaan minuuttia luonnollisesti. Kovaa siis mentiin kärjessä.

Juoksu kulki hyvin ja jalat tuntuivat palautuvan vielä ihan hyvin raskaammista nousuista. Noin seiskan kohdalla juoksin hetken endorfiinikoukun Elinan kanssa, vaikka tajusinkin tämän vasta kun näin Elinan maalintulon. En näköjään ehtinyt jokaista kasvoa metsässä katsoa.
Juoksu tuntui sujuvan parhaiten teknisillä, mutta tasaisilla osuuksilla, joka ei itseä ihmetytä sillä olenhan tottunut loikkimiseen ja ketterään juoksenteluun, ennemmin kuin asfalttijyräämiseen. Jonkin verran jouduin tosin hyppimään ja väistelemään koska jalassa olivat vähän eri maastoon tehdyt Adiokset.
Vähän kympin jälkeen tuli nousu jota mentiin ylös helpommin nelivedolla kuin juosten tai kävellen, siihen perään vielä pitkähkö hiekkatienousu ja mun jalat jäivät jonnekkin sinne metsään. Loppumatka olikin sitten melkoista dieseliä ja vääntämistä oli maasto mitä vain. Jos alkumatkasta fiilistelin reittiä, ääniä ja maisemia niin viimeiset 4kilometriä katselin vain suht tiiviisti jalkojen edessä vaihtuvaa maastoa.

Garmin näyttää jo 15kilometriä mutta maalista ei näy merkkiäkään, joten vähän ylipitkäksi matka kostautui. Lopulta vierumäki rupeaa siintämään edessä ja maali fiilis rupeaa hiipimään mieleen. Minun ja maalin välissä oli kuitenkin vielä kaksi lyhyttä mutta jyrkää asfaltti nousua, jotka olivat kyllä aivan hirveitä. Jaloista ei irronnut enää yhtään mitään ja tässä vaiheessa hiukan jäin muista kolmesta joiden kanssa viimeiset kilometrit olin juossut. Lopulta rullaus maaliin ja voi jeesus kuinka hyvä fiilis, poislukien jalat jotka olivat lyijyä. Urheilujuoma ja sipsiämpäri palkitsi suorituksesta sekä tietysti mitali joka tottakai lyötiin kaulaan.

DONE, missäs se sipsiämpäri olikaan..

Huippukokemus ja toivon että myös ensi vuonna juostaan tuo 15k sillä olen varmasti juoksemassa ja sillä kertaa ehkäpä jopa tuoreilla jaloilla. Alle 1.30 here i come.. :)
Tapahtumassa näin monta näistä blogipiireistä tuttua naamaa, joten Moi näin jälkikäteen kaikille jotka tunnistivat, mutta joita en itse ehtinyt moikata. 

Nämä tarvitsin ja hyviltä vaikuttavat joten viis hinnasta