Näytetään tekstit, joissa on tunniste dietti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste dietti. Näytä kaikki tekstit

lauantai 30. maaliskuuta 2013

En urheillut perjantaina.

Taidan olla ainut ainakin siltä tuntuu kun muiden blogeja lueskelee. `Pitkä treeni pitkänäperjantaina`, `super treenit perjantai vapaalla`.
Itse en saanut kroppaani edes ulos asunnosta joka on kyllä melkoinen häväistys ottaen huomioon kelit joita ulkona on. Päivä meni elokuvien, pakkaamisen ja sisustus juttujen mietinnässä. Sellainen yöpaita päivä sillä erotuksella että tuli myös tehtyä jonkun verran asioita, täyden sohva löhöilyn sijaan.
Pakkaaminen osaa olla kyllä niin tylsää puuhaa ja sitä pitäisi tänäänkin vielä jatkaa. Huoh.

Omatekemiä hampurilaisia
Graham jauhoista littanat sämpylät
pohjalle: ketsuppi, sinappi sekä Poppamiehen savu viski chilikastiketta
Salaatti + sipulirenkaita + ananas
Omatekemä jauheliha pihvi
Juustoa + kansi

Tänään kyllä menen ulos, mutta että urheilenko ihan niin en tiedä. Kävelylenkki nyt ainakin tulee heitettyä, mutta kun se ei oikein itselle mene urheilen puolelle.
Huomenna sitten tulee ainakin urheiltua. Ainakin jonkinmoista juoksua. Todenäköisesti ensin n. 4km pk+ jonka jälkeen hapotetaan niin perkl:eesti itseä ylämäki vedoilla.

Myöskin maanataina urheilen ja luulen että silloin suuntaan futiskenkien kanssa kentälle. Riippuen nilkan tilasta niin joko juoksen vähän enemmän tai vähemmän. Jos nilkka ei ole hirveän kipeä niin potkin enemmän ja juoksen vähemmän, mutta jos kipua on niin toisin päin.
Meinaa kyllä ärsyttää melko pahasti nämä nilkan venähdykset. Ovat niin pirullisia tuota futista ajatellen. Täysin teipatulla nilkalla on tosi paska pelata ja ilman sitä nilkka ei kuntoudu koskaan ja pitää pelaa kipujen kanssa.
Mutta nyt sinne ulos tai jumiudun jo nyt tähän koneelle. Illemmalla sitä ei voi estää sillä esseetä pitäisi koittaa kirjoittaa. Munarikasta pääsiäistä.

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Karkki, ruoka ja alkoholi postaus

Olen tainnut jo useammassa tekstissä mainita siitä etten noudata mitään diettiä tai tarkkaa ruokavaliota. Mitään en siis kiellä täysin itseltäni, mutta siltikkään itselläni ei ole mitään pakkomiellettäkään mihinkään. Ei suuntaan tai toiseen.
Meidän talouden ruuat on ollut aina omatekoista ns. perusruokaa, johon molemmat ovat tottuneet jo lapsuudessa.
Itsellä tosin oli yläaste iässä päivittäinen ruokailu ei niin hyvällä mallilla, mutta se ei johtunut siitä että se ei olisi ollut mahdollista, vaan ainoastaan omasta tyhmyydestä. Koulun ruoka korvattiin jollain huonommalla ostetulla. Nyt kun ajattelee asiaa niin en ymmärrä yhtään että miksi.
Viimeisen puolentoista vuoden aikana ruokavalioon on tullut aina silloin tällöin jotain pieniä viilauksia. Jyviä ja siemeniä valipaloihin, silloin tällöin tehdään jotain proteiini ruokaa kuten protskuleipää. Myöskin levitteet tehdään yleensä itse. Voita ja jotain hyvää öljyä sekaisin ja takaisin jähmettymään.
Pastat ja makaroonit eivät ole kieltolistalla, mutta aina on kuitenkin käytetty niitä tummempia vaihtoehtoja. Vaaleaa leipää en karta vaan syön sitä mielellään, etenkin omatekoista. Kaupasta sitä ei kuitenkaan kärrätä kuin ehkä kerran kuussa tai kahdessa. Pullaa syön ja jälleen sama eli mieluiten omatekoista, mutta kaupasta en sitä itse kärrää. Juhlissa ja tuttujen kahvittelussa kuitenkin pullaa tai kakkua syön mielellään.
Valmisruuat ovat ehkä se asia missä olen lähimpänä kieltäytymistä. Joskus kun on kiire, voi kaupasta tarttua mukaan jotain pinaattilettuja tai vastaavaa, mutta valmispitsat eli roiskeläpät ym kierrän kyllä kaukaa.
Jotta postaus menisi täysin listaamiseksi, niin kerrottakoon vielä että sokerin lisäämisen olen lopettanut melkein tyystin. Ennen sitä meni muroihin, teehen, kahviin, puuroon ja vähän kaikkeen mihin sitä muka tarvitsi. Nyt sitä saattaa mennä enää vähän kahviin, jota juon nykyään harvoin, sekä jonkun happaman tasoittamiseen.

Siellä sitä olisi kylmässä...
Myöskään otsikossa mainittuihin asioihin ei ole mitään totaalikieltoa, mutta se ei tarkoita sitä että niitä sitten koko ajan oltaisiin ahmimassakaan. Jos tekee jotain `höttöä` mieli niin mietin ensin onko nälkä vai tekeekö oikesti mieli vaan paria herkkua. Jos pienen välipalan jälkeen vielä tekee, niin sitten voi vähän herkutella.
Omasta mielestä tälläinen suhtautuminen toimii paremmin kuin totaalikielto. Tälläkin hetkellä taloudesta löytyy alkoholia, karkkia, suklaata, pullaa sekä sipsejä. Oikestaan kaikki on kulkeutunut tänne.  Esim. juomat ja sipsit jäi yli juhlista ja anoppi toi pullaa.
Jotain kuitenkin kertoo se että viikon päästä tilanne voi olla jopa täysin sama. Yhtään karkkia ja lonkeroa ei ole juotu tai syöty, vaikka ne tuossa ihan esillä kokoajan on. Ei tee mieli niin ei tule syötyäkään.
Siellä sitä olisi ihan olohuoneessa, eikä missään kaapissa piilossa
Oma ruokailu tahti ja määrät ovat jollain tavalla vakioita. En laske kaloreita vaan syön vähän miten sattuu, mutta silti määrällisesti oikeastaan samallalailla viikosta toiseen. Lähipiiri tietää että olen tarvittaessa melkein pohjaton jos puhutaan syömisestä, mutta normaali arjessa en syö itseäni oikeastaan koskaan täyteen, koska se tarkoittaisi melkoista määrää sitä ruokaa. :)
Ruokailut on kuitenkin mahdollisimman säännöllisesti ja tasaisin väliajoin että energiaa riittää tasaisesti pitkin päivää. Veikkaan että voisin jopa hiukan lisätä päivittäistä kalori määrää ja se ei missään itsellä näkyisi. En kuitenkaan ota tästäkään stressiä koska lihaskasvua on tapahtunut ja painopysynyt aikalailla samassa. Vaakaa ja sen näyttämää en kyllä tosin juurikaan käytä itseni arvioimiseen vaan pelikuva ja tunne kertoo paljon enemmän sekä tietysti farkkujan koko. ;)

Sipsit unohtui edellisestä kuvasta ;)
Ajattelin tehdä tulevaisuudessa parin päivän ruokakatsauksen, eli kirjaan ylös mitä tulee syötyä ja milloin. Siitä voi kaikki sitten tarkastella, kuinka tylsästi sitä tulee syötyä. Ei löydy mitään hifistely rahkadiettejä eikä mitään ostettuja superfoodeja. Mutta karkkiakaan ei välttämättä näy ja se ei tosiaan johdu siitä että jättäisin ne vain kirjaamatta. :)
Nyt menen ravitsemaan itseäni perunalla ja makkarakastikkeella. Jälkiruuaksi ehkä anopin tuomaa pullaa ja teetä, mutta vain jos tekee mieli. 


torstai 2. helmikuuta 2012

Vatsalihakset esiin. 2min päivässä, 2kuukauden ajan. Tulostakuu

Jos noudatat mukana tulevaa diettiä ja teet muuta liikuntaa ainakin tunnin päivässä. Lisäksi pianoindeksisi saisi olla lähellä normaalia.

Kuulostaako tutulta?
Pahoittelen heti kärkeen kaikkia, ketkä tulivat otsikon perusteella etsimään tuota, maagisen hyvältä kuulostavaa ohjelmaa. Sitä ei täältä löydy. En tiedä onko sellaista edes olemassa.

Kuitenkin tämän kaltaiseen mainostamiseen törmää joka päivä, hiukan vain eri muodoissa. En varmaankaan ole hirveän väärässä jos väitän että liikunta, ravinto ja hyvinvointi ovat eniten myyviä/mainostettavia asioita tällä hetkellä. Kauneus ja terveys varmaan ihan siinä imussa.
Käytetyimmät termit mainostamisessa ovat kevyt, helppo, tehokas, rasvaton, lisäaineeton jne.. Perus liikuntaan suuntautuva mainos on yleensä laihduttamiseen suuntautuva, kuten: Nopeita tuloksia, ilman suurta vaivaa. Suoranaista valehtelua siis.

Mitä tämä sitten kertoo meistä, normaaleista tallaajista? Ikävän paljon.
Hyviä tuloksia pitäisi saada nopeasti ja mieluiten niin, että joku toinen tekisi työn puolestamme. Voidaan pysyä mukavuusalueella ja kunto paranee silti silmissä.
Voisin kuvitella, että suurin syy näihin tarjouksiin tarttumiseen on se, että keinot ovat (mukamas) lopussa ja epätoivo kolkuttelee ovella. Ollaan kokeiltu jo kaikkea, mutta oikeasti ei olla hyväksytty muutoksen suuruutta. Otetaan joko ohjelma missä saa syödä niin kuin ennekin tai sitten kuuri joka kestää pari kuukautta, jonka jälkeen voi taas palata entiseen.

Jokainen liikunnan harrastaja tietää, että aina ei maistu ja välillä pitää mieli ylipuhua liikuntaan. Aina ei ole helppoa.
Pitäisi hyväksyä tosiasiat, ryhtyä toimeen ja pitää hommaa sitte vaan yllä. Seinä tulee yleensä silti jossain vaiheessa vastaan.
Joko tulee loukkaantuminen tai sairastuminen ja kuntoremontti jää siihen, tai sitten ruvetaan menemään mainostoimistojen keksimien kuurien mukaan ja into loppuu kun karu todellisuus iskee silmille.
"Tää ei toimi, pitäisi mennä vielä kauemmas mukavuusalueelta".

Tehokuurit päälle ja annan tulostakuun, että hommaa maistuu jo kuukauden päästä puulle. Tiputetaan kalorit sekä hiilarit pois ja liikutaan hiukan. "Tätä kun vedän 3kk oon rantakunnossa."
Entä jos oikeasti laitettaisiin mustaa valkoiselle. Tehdään pitkän aikajakson suunnitelma. Ei tiputeta kaikkea "hyvää" kerralla, jos olenkaan. Saat syödä pullaa, mutta enää ainoastaan 10viikossa 20sijaan. Pikkuhiljaa koitetaan sitä mukavuusalueen rajaa hinata oikeaan suuntaan. Ei rehkitä itseä kuukaudessa puhki, vaan mennään pikkuhiljaa kohti parempaa. Yleisin vastaus tähän: "Ääh, liian kauan kestää, haluan tuloksia jo ensi kesäksi."
 
iwantsixpackabs.com
Tämäkään henkilö ei tehnyt mitään itse, tai sitten teki.

Tämähän on nyt sitä aikaa kun lehtien sivuilla komeilee otsikot bikinikunto, kesäkunto, rantakunto ym ohjelmista. Nyt kun aloitat oot kesällä timmissä kunnossa. Olit sitten minkälainen vain nyt. Vieressä poseeraa 50kiloinen malli, joka on saanut pienen kuvamanipulaatio käsittelyn. Siinä lähtee sitten tallaaja dietille, vaikka kuvan vartalo on mahdoton saavuttaa jo oman rakenteen takia. Pettymys on taattu.

Ketä tässä sitten pitäisi syyttävällä sormella osoittaa? Mainostajia ja kaupallista kulttuuriamme vai peiliä?
Onko väärin mainostaa ja tehdä valheilla ja väärällä johdattelulla rahaa?
Vai onko kuitenkin syy siinä että tavallinen tallaaja uskoo ja heittää toiminnallaan vettä kiukaalle?
Mainostajat mainostavat sitä mikä myy, eli sitä mitä suurinosa ihmisistä haluaa.
Tämän faktan pohjalta on surullista katsella, nykypäivän mainoksia.