Viikon päätreeni eli intervallit

Intervallit on nyt juostu ja ihan onnistunut setti siitä tulikin. Nyt on myös garminin piuha hallussa joten pitää tarjoilla kuvaa ja käppyrää myös hiukan tuosta eilisestä lenkistä.

Olen vieläkin täällä vanhempien tykönä ja faija koittikin puhua mukaan metsälenkille. Mun varusteet ei ollu kuitenkaan ihan sellaiset että suolle olisi ollut hyvä mennä, joten juoksentelin ensin tasaisen 6km faijan mukana ja sitten kun toinen suuntasi metsään ja suolle niin mä jatkoin vähän vielä matkaa intervalleja juoksemaan.
Vanhempien kämpän lähellä on aaltoileva hiekkapohjainen kävelytienpätkä ja olin ajatellut intervallit siinä juosta. Ensin piti mitata kuinka pitkä se pätkä on ja sitten arpoa määrät ja palautusajat. Sillalta sillale oli matkaa tasan 400m joten päätin että juoksen sen 9kertaa ja palautuksina oli 1min10sec.
Laskin aluksi tuon matkan tosin väärin ja huomasin että kello näytti levon aloittamista puolessa välissä ekaa vetoa, mutta jatkoin loppuun ja laiton siellä sitten pituuden oikeaksi ja tiputin vetojen määrän 8 koska yhden vedon jo tavallaan vedin ja aloitin alusta.
Mahdollisimman kovaa mutta niin että ei tule mitään hirveää tiputusta vauhtiin vedon aikana eli tasainen kovaa vauhtia.
Juoksu lähti hyvin kulkemaan, mutta jo oikeastaan 4juostun vedon jälkeen rupesi tuntumaan melko pahalta. Tai ei nyt pahalta, mutta ylimääräinen keveys vaihtui työnteoksi ja taisteluksi. Hyvät tehot sain kuitenkin irti joka vetoon ja ensimäiset 30sec palautuksista menikin aina sillan reunaan nojatessa ja ilmaa haukkoessa.

kuva epäselvä, mutta kai siitä oleelliset jutut selviää silti

Sykkeet olivat tosiaan vetojen aikana tuolla 180 tienoilla ja tippuivat aina palautuksissa 140-145 iskun tietämille. Vauhti näyttäisi olevan tuollaista 3min/km ja palautuksissa vauhti heittää 0 ja 36 väliä koska välillä nojailtiin ja sitten hiukan käveltiin. Käppyröissä näkyy tosiaan vaan 8vetoa koska se eka meni vähän mönkään, mutta sekin juostiin samalla vauhdilla joten yhden käyrän voisi vaan lisätä muiden eteen.

Parittomat ovat vetoja ja parilliset palautuksia.

Nopeimmat ajat tuli juostua tottakai ensimäisissä vedoissa. 1.19.6 ja hitain on mennyt 1.30.0. Jonkun verran on heittelyä, mutta suht hyvin kuitenkin kun vauhtikäyrän perusteella katselee.
Vetojen jälkeen vielä viimeinen palautus jonka jälkeen kävellen 500m porukoiden talolle. Intervalleihin meni aikaa vajaat 21min ja kun se eka veto + kellon säätäminen otetaan mukaan niin hiukan alle puolituntia tuohon meni.
Juuri kun olin kävellyt porukoiden pihan eteen huomasin että faija kaartaa mutkan takaa myöskin paikalle, joten aika täydellisesti meni ajoitukset yhteen. Treenit olivat hiukan erilaisia sillä faija oli sen 6jälkeen kiertänyt pari kierrosta pehmeällä suolla ja kokonaisajaksi tuli 1h 9min. Sama aika siis meni omaan 6km tasaiseen + intervallien tekoon.
Hyvä treeni ja keuhkot sai kyytin. Oli myös hauska juosta faijan kanssa pitkästä aikaa lenkkiä. Aika samaa vauhtia mennään, koska faijan vauhti oli siinä 10km/h tuntumassa ja askeltiheyskin tuntui olevan suht sama. Periytyyköhän juoksutyyli? :D

Vielä hiukan eilisen tunnelmiin. Juoksin tosiaan tuon 11km lenkin jossa kiristin hiukan tahtia lopussa. Nyt kun saan tarkemmat tiedot niin näkee kuinka iso tuo kiristys sitten oikeasti oli.
Sykkeet oivat alkumatkasta 135 - 150 mutta suurimmanosan 140 tietämissä. Silloin kun rupesin kiritämään vauhtia niin syke nousi 160 ja pyörikin koko 3km matkan ihan parin iskun sisällä. Pari alle 160 tai sitten pari yli.
Vauhti oli alkumatkasta noin 5.3 min/km eli vähän päälle 10km/h kun taas viimeiset 3kilometriä meni 5.0 ja 4.3min/km välillä pyörineissä vauhdeissa eli n 12km/h. Huippuvauhti tuossa lopussa on ollut 14.4km/h eli noin 4.10 min/km.
Noiden tietojen perusteella voisi päätellä että tuolla vauhdilla voisi pienen totuttelun jälkeen juosta kokonaisen kympin. 160 sykkeillä pitäisi tuollainen vajaa kymppi mennä ihan kivasti. Noita vauhteja jos saisi pidettyä koko kympin yllä niin aika olisi hiukan päälle 45min.
Kuulostaa kyllä aika kovalle ajalle, mutta noiden käppyröiden ja tuntemuksien perusteella ei mahdotonta.

Kuinkas kovaa ihmiset siellä oikein 10km juoksee ja onko tuo 45min kuinka paha jos sen jonkunlaiseksi tavoitteeksi vaikka asettaisi?

11km lenkki

Pakarat ja lähentäjät tuntuivat tänään vielä hiukan jumisilta joten päätin että tänään mennään tasainen kympinlenkki ja jätetään ne intervallit sitten huomiselle.
Lenkin suoritin täällä vanhempien paikkakunnalla, joten ei ollut sitä normaalia kympin reittiä käytössä. Oon ennekin tosin juossut tän lenkin joten ei tarvinnut miettiä mistä sitä menisi että kympin saisi täyteen. Ja onhan sitä tullut nuorempana täälläkin juostua, joten kyllähän noita tietyn pituisia reittejä täältäkin tietää.
Lenkki reitti oli tyyliä täältä sinne ja takaisin. Yleensä tykkään juosta jonkinlaisen ympyrän, mutta tämän tyyliset on ihan kivaa vaihtelua.

Heti matkaan lähtiessä kevyt tasainen vastatuuli tervehti kasvoja ja siinä sitten ensimäinen puolisko juostiin kokonaisuudessaan tuulta vastaan. Sen verran kevyt kuitenkin että ei varsinaisesti juoksemista haitannut.
Ensimmäiset 1.5km tuntuivat suht hirveiltä ja mieleen tulivat ajatukset juoksemisen hirveydestä ja siitä että ei muka jaksaisi. No noihan oli vaan alkuverryttelyn puuttumisen aiheuttamia käynnistys ongelmia. Vaikka kyllähän juoksu on aika brutaalia. Hiihdossa, pyöräilyssä ja esim rullaluistelussa välillä voi vaan liukua ja levätä, mutta juoksiessa joutuu niitä jalkoja liikuttamaan alamäissäkin. Hommaa ei pääse karkuun.
Olin varmaan n. 4km juossut kun soitin lopetti musiikin soittamisen. Siinä vauhdissa sitten sitä ihmetellessä huomasin että soitin oli tiltannut itsensä totaaliseen jumiin, joten juoksua jatkettiin napit korvissa vaikka niistä ei mitään kuulunutkaan. Napit korvissa sen takia että ei ollut oikein mitään mihin sitä soitinta olisi voinut laitaa, joten annoin olla paikallaan kun tollalailla kerran parhaiten pysyvät aloillaan.
5km kohdalla juuri ennen kääntöpaikkaa oli parisenkymmentä päätä katsomassa mun juoksentelua. Tai no puolet tarkkaavaisesti seurasi mun juoksua ja toinen puolikas keskittyi syömiseen ja nukkumiseen. Lehmiä nääs.
Takaisinpäin tullessa taas samat juoksusta kiinnostuneet yksilöt katselivat turvat pitkänä, "että mitä toi nyt taas tuosta juoksee?". Toinen puolikas harrasteli vieläkin omiaan.
Vilkaisin kelloa kun se näytti 8.1km ja aikaa oli kulunut 46 ja risat. Siinä samassa päätin että teen lenkistä vähän mielenkiintoisemman ja kiihdytän vauhtia. Aluksi ajattelin että menen hetken lujempaa, mutta oikeastaan heti vaihdoin ajatuksen siihen että mennään nyt koko loppumatka sitten kun kerran aloitettiin.
Juoksu muuttui hiukan `lentävämmäksi` ja askel pidemmäksi, mutta mitenkään raskaampaa tuo ei silti ollut. Sykkeet varmaankin nousi hiukan edellisestä vauhdista, mutta ei varmaankaan ihan hirveästi.
Kun tulin sitten perille näytti kello 59 ja sekunnit päälle ja matkaa kertyi 10.98km.
Viimeiset kolme kilometriä tultiin siis n. 14minuuttiin, joka tekee nopealla laskennalla vauhdiksi vähän alle 5min/km.
Pitää vielä tarkistella sykekäppyröitä sun muita vähän tarkemmin kunhan saan tuon garminin koneeseen kiinni ja tiedot ladattua.

Lenkin jälkeen oli pirteä ja hikinen olo, niin kuin oikeastaan aina kesä aikaan juostessa. Käynnistysongelmat hävisivät alun jälkeen ja viimeiset 5km oli jollain tapaa yhtä juhlaa. Pitää kyllä jossain vaiheessa koittaa juosta pidempi aika tuota kovempaa vauhtia ja katsoa minkälaisia tuntemuksia tulee. Tuo 3km tulee ainakin tosi mukavasti tuolla vauhdilla, kuten täälläkin tuli todettua.
Asiaan pitää vaan hiukan keskittyä, koska aina kun lähden lenkille sen enempää miettimättä niin vauhti asettuu automaattisesti tuohon 10km/h.

Viikko hahmottuu

Tänään oli tarkoitus tehdä pyörälenkki, mutta muuttuneet aikataulut muuttivat suunnitelmia niin että se siirtyy muille päiville. Tuli tänään kuitenkin tehtyä yläkroppaa hiukan salilla, joten ihan täydellä levolla ei mennä.
Suht hyvän tuntuisen treenin sain tehtyä vaikka tiputinkin hauiksen painot toisessa sarjassa 9.5 --> 5.0 ja nostin toistot kahdestakymmenestä kolmeenkymmeneen.
Tuo 5.0 sarja oli treenin viimeinen joten sekin meni sen takia hyvin perille.

Eilen tein salilla treenin jaloille ja se näyttäisi myös uponneen ihan mukavasti taas pitkästä aikaa.
Alkulämmöksi hiukan kuntopyörää ja painotangolla tehtyjä liikkeitä.
Askelkyykyt eteen, etuviistoon, takaviistoon ja normaali takakyykky. Niiden jälkeen yksi 12toiston 100kg sarja reisipenkillä ja sitten varsinaisen treenin pariin.
3sarjaa takakyykkyä ja reisipenkkiä vuorotellen tehtynä jonka jälkeen sitten vielä syväkyykyt ja askelkyykyt käsipainojen kanssa. Siihen päälle hiukan tasajalka loikkia ja treeni oli sitä myöten valmis.
Viimeiset askelkyykyt vetivät takareisistä niitä viimeisiäkin mehuja. Treenin jälkeen ei tuntunut hirveän pahalle, mutta mitä pidemälle tämä päivä on edennyt, niin takareidet, pakarat ja lähentäjät vetelevät itseään enemmän ja enemmän jumiin. Se pyörälenkki olisi ollut ihan hyvä tähän päivään, mutta eipä tuo nyt kuitenkaan mailmaa kaada vaikka myöhempään siirtyykin. Huomenna ajattelin tehdä intervallitreenin, mutta jos jalat tuntuu jumisilta niin voi olla että siirrän sen sitten lauantaihin ja teen jonkun kevyemmän huomenna.
Sunnuntaina teen joka tapauksessa ihan peruslenkin, sen päivän tuntemuksien mukaan. Joko perus kymppi tai sitten joku hiukan lyhennetty, tod. näk. kuitenkin se kymppi.

To: Sali
rintalihakset 2x25 9.5, hauis 1x20 9.5 1x30 5.0, olkapäät 2x15 5.0 1x10 9.5, ojentaja 2x20 8.0, ylätalja 2x 10+10
Ke: Sali
Alkulämpö: pyörä, askelkyykyt eteen etuviisto takaviisto 10 per jalka jokaista, kyykky, reisipenkki 1x12 100kg.
Kyykky 3x12, reisipenkki 2x15, askelkyykyt 1x20, syväkyykky 1x20, tasajalka loikat 1x20

Lomaa treeneistä + Converset

Tälle viikolle ei ole joukkueen tapahtumia merkattu kuin yksi ja sekin oli jo eilen pelattu peli. Viikonloppuna ei ole peliä, joten tämä viikko on myös treeneistä lomaa, ihan hyvä sillä kovin montaa noita vapaita viikonloppuja ei ole, joten varsinaista kesälomaa/taukoa meillä ei ole ollenkaan. Normaalisti juhannuksena on jonkunlainen, mutta nyt meidän ohjelma oli ruuvattu niin että pelattiin nyt heti maanatainakin, joten se siitä pikkulomasta.
Pieni treenitauko on siis ihan paikallaan.
Tauko joukkueen treeneistä ei kuitenkaan tarkoita sitä että koko viikko istuttaisiin vain sohvalla. Nyt pääsee tekemään hiukan erillaisen viikon kun normaalit viikot joita nyt kauden aikana tulee vedettyä. Vähän mielessä on tullut jo suunniteltua viikkoa, mutta ihan selviä säveliä ei vielä ole.
Eilen oli tosiaan peli jossa tuli taas juoksenneltua 90minuuttia eli koko rahan edestä. ;)
Tänään otettiin vähän kevyemmin ja ohjelmassa oli ainoastaan vajaan 6km palautteleva lenkki.
D: 5.63 km
T: 31.27 min
keskisyke: 140
max syke: 167
keskinopeus: 10.7 km/h / 5.35 min/km

Loppuviikolle tulee ainakin pari salitreeniä joista yksi on jalat, koska sitä ei ole tullut tehtyä piiitkään aikaan, koska jalat saa sen verran muutakin rasitusta että en ole juurikaan saanut punttia mahdutettua mukaan. Kunnon treenistä kun jalat on pari päivää täysin jumissa, joten kauden aikana tuppaa jäämään paljon vähemmälle.
Toinen treeni minkä haluan tähän viikkoon on intervallitreeni. Ajattelin että tämä olisi ns. viikon päätreeni ja muut saa olla sitten vähän kevyempiä, lukuunottamatta jalkapunttia tietenkin.
Kevyemmiksi treeneiksi on ehdolla noiden salitreenien tueksi pyörälenkki sekä perus kympinlenkki. Molemmat tulee tod. näk. kyllä toteutettua. Vielä ei ole tosiaan varmuutta että minä päivänä teen mitäkin, vaan sävellän viikon edetessä.
Tässä vaiheessa jo tuntuu jotenkin siltä että viikon tauko jalkapallo treeneistä tekee motivaatiolle hyvää ja tuo taas uutta intoa niihin treeneihin, vaikka kumpikaan ei ole mitenkään kadoksissa ollutkaan.

On ollut mukava huomata että talven treenaaminen on palkittu sillä että olen pelannut kaikissa tähän astisissa peleissä avauskokoonpanossa, lukuunottamatta yhtä jonka olin pienen loukkaantumisen takia kokonaan sivussa. Vaihtoonkaan ei ole tarvinnut tulla kuin kolme kertaa ja niistäkin kaksi kolhujen takia.
Jollain tavalla on siis tullut noustua viime kausien `jokapaikanhöylä` roolista selväksi runkopelaajaksi ja pelipaikkakin on vakiintunut, eli ei tarvitse enää surffata paikasta toiseen, vaan voi keskittyä tiettyyn rooliin. Viime kausina rooli on ollut tosiaan se että jos `avauksen pelaajat` on ollut ehjänä, olen aloittanut penkillä ja tullut ensimäisenä sieltä kentälle, sille paikalle mille on ollut milloikin eniten tarvetta.
Paljon mukavampi tilanne siis nyt ja tästä on hyvä jatkaa kautta eteenpäin.

Tänään tuli postista synttärilahjaksi saamani/tilaamani Consset.

Mulla on ollut pitkään tosi kaksijakoiset mielipiteet Converseista. En jollain tapaa tykkää niiden ulkonäöstä, mutta silti ne näyttävät törkeän hyviltä joillain. Lisäksi normaali Consset on melko kalliit kengät kangaskengiksi ja koska kangaskengät löytyy jo kaapista niin päätin tilata nahkaiset. Lisäksi en jotenkin pysty sulattamaan itselläni noita conssen valkoisia kärkiä, joten piti löytää tummat consset joissa se kärkikin olisi tumma.
Ebaysta löytyi surfailun jälkeen sopivat ja hintakin oli kohdallaan joten ei muuta kun tilaamaan. Yksi syntymäpäivä lahjakin oli saamatta, joten nämä kengät sitten sovittiin menevän tuona lahjana.

Koko järjestelmää tuli hiukan ihmeteltyä, mutta hetken tutkimisen jälkeen sekin sitten selkeni ja nyt kun kengät tulivat niin melko sopivilta tuntuvat.
Normaalisti mun kengät on uk7 ja eu jotain 40-41 välillä. Näissä uk on 7.5 ja eu 41 johtuen varmaan siitä että kärki on suht kapea eikä varmaan juurikaan muotoudu leveämmäksi käytössäkään. Ehkä seuraavakin koko pienempään päin olisi vielä jotenkin mennyt, mutta nämä ei ole missään nimessä siltikkään liian isot. Muutenkaan en tykkää hirveästi nauhojen sitomisesta vaan tykkään vain vetäistä kengät jalkaan joten pienemmissä olisi saanut aina avata nauhat jos ne jalkaan olisi halunnut.

Juhannusvaellus Repoveden kansallispuistossa

Juhannus meni vaellellessa (onpa vaikea sana) niin kuin jo täällä vähän kirjoittelinkin.
Suuntana oli Kouvola ja tarkemmin Repoveden kansallispuisto. Kyseinen paikka oli valittu tämän vuoden retkikohteeksi ja nyt reissun jälkeen ei ihmetytä ollenkaan että miksi. Luontoon.fi kirjoittaa kohteesta näin:
`Repoveden maisemat muodostuvat laajoista asumattomista metsistä, jylhistä kalliojyrkänteistä ja kymmenistä kirkkaista järvistä ja lammista. Kymenlaakson korkeimmat kohdat sijoittuvat Repovedelle ja maaston suuret korkeuserot haastavatkin retkeilijän testaamaan kuntoaan. Mäkien päälle kiipeäminen palkitsee retkeilijän kauniilla maisemilla.`

Matkaan lähdettiin perjantai aamuna. Koska kamat olivat jo pakattuna ja kohde ei ollut hirveän pitkän ajomatkan päässä niin päätettiin että klo 10.00 auto starttaa ja sen jälkeen mennään ilman ihmeempiä aikatauluja.
Sen verran suunnittelua oli tottakai tehty että reitti oli valittuna ja vähän paikkaa mihin suurinpiirtein sitten majoituttaisiin.

Matkaan lähdimme Lapinsalmesta josta reitti kulki Määkiään, Talakseen, Sulkusalmelle, Lojukoskelle, Kuutinkanavalle, Mustavuorelle, Olhavaan ja Karhulahteen jossa majoituimme.
Toisen päivän reitti kulki Olhavaan, Mustavuoreen, Katajajärvelle, Lapinsalmen kautta Lähtöön joka sekin oli Lapinsalmi.

Varustukseen kuului rinkka ja päiväreppu. Oltiin kasattu niin että kaikki tarpeellinen oli mukana, mutta että molemmat kantaisivat oman kykynsä mukaan. Koska tyttöystävä on siroa sorttia niin mun rinkkaan kertyi sitten jonkun verran sitä painoa. Rinkka oli onneksi sen verran hyvä että kantaminen sujui sillä niin hyvin kun se nyt voi sujua. Painoa en saanut siitä mitattua, koska himassa ei ole henkilövaakaa, mutta kymmeniä kiloja se silti oli. Vaatteet, makuualustat, teltta, makuupussi, retkikeitin, toiset kengät ym pienempää tavaraa rinkasta löytyi.

Heti matkan alussa eteen tuli lossi. Lossin voimansiirron hoitivat matkustajat itse eli naruista piti ensin kiskoa lossi paikalle, hypätä kyytiin ja sitten kiskoa itsensä toiselle puolelle. Hommasta teki hiukan raskaampaa puhaltanut tuuli jonka aiheuttamat aallot työnsivät lossia sivuttaissuunnassa. Minä kiskoi lossin paikalle ja tyttöystävä hoiti toisen kiskomisen lähtöpaikalle jääneiden poikien avustuksella.

Vesistön ylitys edessä.

Siellä se lossi odottaa kiskojaansa

Lossin jälkeen päästiinkin sitten oikeastaan vasta vaeltamaan. Maisemat olivat heti komeat ja varustus tuntui hyvältä eikä mitään heilumista ja hankaamista ollut varusteiden kanssa. Reitti oli kokonaisuudessan hieno, koska usein polku kulki vesistön vierellä ja maasto oli suureltaosin kangasmaastoa.
Myöskin keli näytti suosivan koska lämpöä oli pienen tuulenvireen kanssa vajaat 20 joten melko ihanteellinen keli, vielä kun pahimmilta auringon porotuksilta vältyttiin varjostavien puiden ansiosta.

Otin Garminin kellon mukaan ja laitoinkin sen mittaamaan matkaa, mutta ehdin jo luulla että puut estävät yhteyden sateliitteihin, koska yhteys katkesi pari kertaa heti alkumetreillä. Loppujen lopuksi sain kuitenkin yhteyden pysymään ja se pysyikin sitten ihan päivän loppuun asti. Tai no Olhavassa kun kelloa katsoin niin valitti akunloppumista joten katkaisin mittauksen sinne, vaikka yöpymis paikkaan oli vielä 1km matkaa. Eka päivä on siis tallessa ihan alkua ja loppua lukuunottamatta.
Olin myöskin käynyt torstaina hankkimassa viime hetken tarvikkeet varustelekasta. Sieltä tarttui kaikenlaista hyödyllistä mukaan ja sen lisäski uudet kengät.
On pientä höntyilyä heittää täysin käyttämättömät kengät heti vaellukselle jalkaan, mutta näin kuitenkin tein. Torstai iltana vähän manuaalisesti pehmitin kenkiä ja käsittelin ne niin kuin nahkakengät pitää käsitellä. Sitten vaan rakkolaastarit valmiiksi jalkoihin ja vaeltamaan.
Hyvin hän tuo meni ja ensimäinen päivä meni kengillä ihan mukavasti. Maiharin varren yläosa hiukan hankasi säären/pohkeen sisäsosaan, mutta särmäsin lahkeet siihen väliin ja ongelma hävisi. Kantapäihin ei tullut mitään hankauksia, joten ilman rakkolaastareitakin olisi varmaan voinut mennä. Ainoastaan alamäissä pikkuvarpaat hiukan `puristuivat` reunaa vasten ja hiukan tuntui kehräsluissa, koska olin vetänyt kengät melko tiukalle jalkaan, jotta eivät ainakaan hölskyisi ja samalla muotoituisivat jalkaan. Noita ei voi kuvata ongelmiksi, joten ihan hyvin sain kenkien sisäänajon käyntiin. Se että kengät olivat erittäin hyvän muotoiset jalkaan jo uutena auttoi varmasti paljon. Jos on tarvetta maihareille niin kannattaa tsekata varustelekan toutteet. Hinnat eivät ole laatuun nähden pahoja ja maiharithan on erinomaiset talvi kengät jos ei muuta.

Kengät särmättyinä ja huivia päähän hikeä keräämään

Lepotauko sillalla hiukan ennen ruokataukoa.

Kävely lähti siis ihan hyvin käyntiin ja oikeastaan ensimäinen juttu minkä takia piti pysähtyä oli hyttyset. Suojaa oli jo vedetty ylle ennen lähtö, mutta ei näköjään tarpeeksi koska ensimäinen hyökkäys oli melko agressiivinen. Lisää karkotetta, karkotteet paremmin saataville eli repusta taskuun ja vielä hiukan antihistamiinia nassuun ja puikkoa jo saatuihin puremiin. Tämän käsittelyn jälkeen hyttyset pysyivät paljon paremmin kurissa. Kyllä niitä välillä ympärillä pyöri, mutta eivät kuitenkaan iskeneet kiinni, joten karkotteet taisivat ajaa asiansa melko hyvin.
Toisaalta raskaammilla osuuksilla tuli hikoiltua sen verran paljon että varmaan hyttysetkin pelästyivät sitä musta tullutta hien hajua ;)
Sitten tulikin jo ensimäinen ruokatauko eteen. Ihan tarkkaan en muista missä pysähdyimme syömään, mutta useampi tunti oli jo kuljettu. Tätä ennen oli siis otettu lyhyt hyttyskarkotus tauko, pieni välipala tauko, sekä lyhyt tauko sillalla. Tarkoitus oli mennä sellaista leppoista vauhtia, että ehtii ihailla maisemia, eikä mitään tuskaa saanut vaelluksella tulla. Tosin rinkan tasaisen varma tuska hartioissa oli vaan kestettävä. Onneksi kanto asentoa sai hiukan aina vaihdeltua, jotta paino tuli erikohtiin hartioita ja kyllähän tuo vyötärövyö auttaa aivan törkeästi.

Ruuat olivat pitkälti erilaisia pussipastoja

Vahingossa kaikki merkit näkyvillä. Ei siis mikään sponsoroitu kuva

Ruuan jälkeen lepäilimme vielä hetken ja liottelimme jalkoja viileässä vedessä. Sen jälkeen jalat kuivaksi sekä kantamukset selkään ja matkaan. Jos kauemmin olisi ollut paikallaan niin olisi ollut vaara että jäädään siihen, koska paikka ja sää olivat loistavat. Matkaa oli kuitenkin vielä reilusti jäljellä.
Vieläkään ei ollut mitään ongelmia varustuksen kanssa ja jaksaminenkin parani taas huomattavasti kun sai hiukan pastaa koneeseen. Juominen oli myöskin tärkeää tuossa kelissä ja mitään nestehukkaa ei kumpikaan onneksemme saanut aikaiseksi, joten tuli tankattua tarpeeksi.
Juomarakko olisi kyllä kätevä, ettei tarvitsis aina jostain taskusta kaivaa pulloa, vaan voisi juoda kävellessä siitä pillistä/putkesta. Menee hankintalistalle siis.
Varustus oli alavartalon osalta todella hyvä. Kengät, kunnon sukat ja armeijatyyliset housut toimivat loistavasti. Yläkropassa t-paita, joka ei ollut kyllä se paras vaihtoehto. Jos nyt pitäisi valita niin laittaisin jonkun lyhythihaisen tekniikkapaidan jonka päälle sitten ohut puuvilla kauluspaita tai jokin muu mikä on suht ohut, mutta pitkähihainen. Kyllä tuollakin pärjäsi, mutta täydellinen t-paita ei tuossa hommassa kyllä ole.

Oli hauska huomata että suht paljon oli nuoria myöskin liikkeellä ja mitä pidemmälle meni nii sitä `fiksumpia` tapauksia vielä. Oli tultu nauttimaan olosta ja luonnosta eikä mitään juhannus rällästystä. Hienoa.
Kansallispuistoalue kun tuo on niin roskaaminen on tottakai kiellettyä, niin kuin luonnossa muutenkin. Reiteillä ei ollut roskiksia vaan roskat joko poltetiin tai sitten kannettiin mukana ja oli mukavaa huomata että ei siellä näkynyt roskan roskaa missään. Retken loppuun tosin osui alue jossa oli paljon `ei vaeltajia` ja siellähän sitä roskaa sitten olikin.

Reitit oli hyvin merkittyjä...

... ja maasto mukavan vaihtelevaa.

`Hartiat ei ole ehkä samaamieltä, mutta musta tää on kyl tosi siistii`

Homma eteni leppoisasti maisemia ihaillessa ja monesti ihan ääneenkin niitä ihmeteltiin ja varsinkin sitä että tälläiset löytyvät Kouvolasta. Ei siis tarvitse lähteä välttämättä mihinkään lappiin tai norjaan.

Lisäski tuolla on noita reittejä sen verran paljon että tulee varmasti mentyä uudelleen.

Otimme yhdestä kyltti mutkasta väärän suunnan, jonka takia meidän reitti hiukan muuttui alkuperäisestä. Nyt kun ajattelee niin oli onni, sillä reitti hiukan lyheni ja muuttui oikeastaan täydellisen mittaiseksi. Alustava olisi voinut olla hiukan liikaa ns. ensikertalaisille.

Perjantain matkaksi tuli vajaat 13km + illalla ilman rinkkoja tehty 2km veden haku reissu. Aikaa taisi kulua pysähdyksineen kaikkineen sellainen 7tuntia.

Hiukan ennen ilta seitsemää olimme leiripaikassa ja rupesimme ensitöiksemme laittamaan telttaa pystyyn. Homma onnistui hyvin ja tämän jälkeen suuntasimme laiturille liottamaan jalkoja. Hetken päästä molemmat olivatkin jo käyneet itsensä dippaamassa viileässä vedessä ja kyllä olo virkistyi aikalailla. Sitten vähän uutta vermetta päälle ja iltapalan tekoon.

Päätettiin että tehdään pastaa ja sitten vähän myöhemmin makkarat nuotioon. Tuli sitä myös kokeiltua trangialla lettujen paistoa, mutta se yritys jäi yhteen lettuun, jonka jälkeen siirryttiin suosiolla iltateen keittoon.

Leiripaikalla oli pari muutakin porukkaa, joista tosin yksi vaihtoi paikkaa kun paikalle saapui veneellä humaltunut porukka grillaamaan. Rauhallinen ja seesteinen tunnelma vauhtui hetkeksi humalaiseen juhannus tunnelmaan. Porukka tarjosi ryypyn, mutta valitettavasti kyseinen viina oli melko pahaa. Ilmankos tarjosivat.

Porukka katosi lopulta katsomaan kokkoa, jonka jälkeen saapui vielä kaksi porukkaa kanooteilla. Molemmat porukat olivat asiallisia eivätkä pitäneet tarvittavaa kovempaa melua. Toinen porukka jatkoi kanooteilla matkaa kun toinen saapui. Jälkimäiset yöpyivät. Meidän lisäski paikassa yöpyi siis yksi vajaan 10hengen kanootti ryhmä, sekä varsin asiallinen nuoripariskunta jolta tuli kysyttyä hiukan reitti ohjeita seuraavalle päivälle.

Aurinko laski ja hyttyset tulivat, joten oli suht sopiva aika vetäytyä teltan suojiin nukkumaan.

Yö olisi voinut olla parempikin, varsinkin jos allekirjoittanut olisi muistanut ottaa makuupussin mukaan. No kyllä sitä yhdelläkin pärjättiin, mutta pareminkin olisi tosiaan voinut mennä.

Kiipeäminen tosiaan palkittiin näköaloilla.

Kuutinkanava

Olhava on kiipeilijöiden suosiossa ja ihmekkös tuo.
 Huomatkaa keskellä kalliota oleva kiipeilijä.

Toinen päivä alkoi hiukan kymmenen jälkeen. Ensimäiseksi teltta kasaan ja kamat kiinni rinkkoihin ja sen jälkeen aamupalan pariin. Valmis puuroa, smoothieta ja banaania sekä omenaa. Tuollainen suht kevyt aamupala mutta tarkoitus olikin ottaa sitten ruokatauko jo suht aikaisessa vaiheessa.

Muutenkin tälle päivälle jäi vähemmän vaellettavaa, joten illalla pääsisi jo kotiin syömään.

Molemmat vaihtoivat kenkiä tälle päivälle. Koska matkaa oli kuitenkin se 9km ja pikkuvarpaat oli hiukan arat. Salomonin coretex lenkkarit ja tyttöystävä veti rohkeasti fivefingersit jalkaan. Reitti ei ollut hirveän teknistä ja keli oli kuiva joten paljasjalka kengilläkin parjäsi. Hiukan joutui katselemaan mihin astui ja vauhti oli vähän hitaampaa kuin maihareilla.

Sen verran huomasi eroa kengissä että lenkkareilla ei voinut ihan vain `jyrätä` maaston yli niin kuin maihareilla vaan maastoa joutui hiukan tarkkailemaan, varsinkin kun oli rinkka selässä.

Yhtään viileämmät ei nuo salomonit olleet vaan samallalailla jalat hikosivat. Ainut ero oli se että varrettomuuden ansiosta sääret olivat viileämmässä.

Rinkka odottaa kasaamistaan

Kesän kuumin muotivinkki. Urbancamo housut ja pinkit fivefingersit.

Aamulla totesin että tänään ei taida tulla ihan niin lämmintä päivää kuin eilen. No, olin väärässä. Lämpöä oli varmaan 2-5 astetta enemmän. Onneksi puut varjostivat joten ei mitään tuskaisen kuumaa päässyt tulemaan. Kovien nousuje jälkeen tosin hiki oli aina melkoinen ja sydämen syke voimakkaasti kaulassa. Rinkan paino oli asteen verran tuskaisempi kuin edellisellä päivällä ja hariat kosketusarat. Onneksi ne siitä sitten taas tottuivat tai turtuivat.

Matkaa oli siis 9km ja suht nopeasti jo sitten otimme sen ruokatauon. Hiukan sitä aikaistimme joka oli hyvä ratkaisu, koska alunperin ajateltu paikka oli niin lähellä lähtö, että se oli täynnä äänekkäitä juhannuksen viettäjiä, joilla ei ollut vaelluksesta tietoakaan.

Se on pussipastaa ja teetä jälleen.

Hauska yksityiskohta vaeltelusta on se että vaeltajat tervehtivät toisiaan. Tästä ei ollut tietoa aluksi, mutta nopeasti kävi selväksi, kun ensimäiset vastaantulijat tätä tapaa noudattivat. Moottoripyöräiljät, karavaanarit ja nyt myös vaeltajat. Ketkäköhän seuraavaksi paljastuvat morjestelijoiksi.

Ruuan jälkeen kamat viimeisen kerran kasaan jo kohti lähtöpaikkaa ja siellä odottavaa riippusiltaa.

Tuohon riippusillalla on parkkipaikoilta pari kilometriä, joten monet tulevat katsomaan riippusiltaa ja sitten grillaammaan sen taukopaikalle. Normaaleista paikoista tuon erotti se että porukka oli enemmäkin perheitä ja nuoria, meteli kovempi, paikka isompi ja roskia maassa.

Hiukan siinä sitten riippusillan kuvaamista ja sitten sillasta yli ja viimeisten parin kilometrin vaellus.

Tuohon 9km taisi mennä sellaiset 4tuntia taukoineen kaikkineen ja päästiin aika sopivaan aikaan lähtemään kotia kohti. Parkkipaikka oli jo paljon täydempi kuin parjantaina, joten ihmiset olivat juhannusaaton jälkeen heränneet ja lähteneet grillailemaan riippusillalle.

Loppumatkan riippusilta

Reissu oli kaikinpuolin onnistunut, pieniä eksymis ja makuupusiin unohtamisia lukuunottamatta, mutta nuokin vain lisäsivät matkan hauskuutta omalla tavallaan. Matka osoittautui juurikin sopivaksi, näin kylmiltään tehtynä ja se väärään suuntaan kääntyminen osoittautui onneksi, koska ne n. 4km olisivat voineet olla suht raskaita. oli myöskin hyvä, että perjantaina mentiin hiukan pidempi lenkki ja lauantaina lyhyempi.

Illalla rupesi sitten sopivasti satamaan, joten oli onni että lähdimme matkaan perjantaina emmekä lauantaina, muuten toinen päivä olisi ollut hiukan eri luontoinen.

Vaellusta uskallan suositella kaikille, yhtään sen henkisille. Hyvät suunnitelmat ja hyvin merkityt maastot ja ensi kertalainenkin pärjää mainiosti. Ei liian isoa palaa kakkua kerralla. ;)

Myöskin Repoveden maastoja suosittelen erittäin lämpimästi. Reittejä löytyy monia joten jokaiselle löytyy omansa. Aluella on myös vuoramökkejä joten rikkaampi ja telttailusta ei niin välittävä voi suunnitella reissunsa myös tällä tavoin. Mökkien lähelle pääsee autolla, josta sitten on hyvä tehdä esim. päivänreissuja lähimaastoon.

Valinnan varaa löytyy. Orilampi oli meidän valinta.

Vaeltelijat kiittävät ja kuittaavat. Tätä tulee tehtyä jatkossa varmasti lisää. Tod. näk. jo tulevana syksynä, joko taas Repovedelle tai sitten johonkin muualle suomenmaalle.

Jalat ovat hiukan väsyneet, selkä hiukan jumissa ja hartiat kosketusarat.

Fivefingersit toimivat tuon 9km hyvin, mutta ihan kylmiltään tuota ei kannata kokeilla. Tyttöystävällä on pohkeet, nilkat ja jalkapöydän alue tosi hyvässä kunnossa tanssi, voimistelu ja baletti taustasta johtuen, joten `normaaleilla` jaloilla kannattaa totutella ensin rauhassa.

Vastatuuli Lonkkaajan pahin vihollinen

Alkukesästä ei ole hirveästi ehtinyt lonkkaamaan eli longboardaamaan, skeittaamaan tai asfalttisurfaamaan, ihan miten vaan.
Nostelin kuitenkin tässä viikko takaperin laudan autoon oleskelemaan, joten se on aina mukana kun olen esimerkiksi töissä tai muuten liikkeellä. Yleensä paras aika potkutteluun on juuri töiden jälkeen ja siinä samalla saa näppärästi vietyä töiden postit laatikkoon ja muut sellaiset asiat hoidettua.
Tänään on hiukan aikaa, koska jään tänne töiden paikkakunnalle odottelemaan iltapäivää jolloin hyppään joukkueen bussin kyytiin täältä. Olisi suht hölmöä ajella puolituntia autolla ja sitten kohta tulla sama matka toiseen suuntaan bussissa.
Joskus nuorena n.10v sitten tuli skeitattua, mutta se sitten jäi koska aikaa ei meinannut siihen riittää ja rupesin panostamaan jalkapalloon, joten skeittaamisessa rikottu nilkka tai vastaava ei kuulostanut kovin hyvältä idealta. ;)
Toissa kesänä rupesin sitten pyörittelemään ajatusta longboardista. Se kun on isompi ja varustettu erilaisilla renkailla, joten liikkuminen olisi sillä sujuvampaa kuin normaali skeittilaudalla jolla joutuu potkimaan kokoajan vauhtia. Ajatus ei kuitenkaan konkretisoitunut teoiksi ihan heti, koska en tiennyt minkälaisen laudan ottaisi, mistä sen ottaisin ja mistä siihen tarvittavat rahat ottaisi.
Kesän loppupuolella sitten näin puolitutun lonkkaamassa ja sattumalta kaveri pisteli juuri alanliikettä pystyyn, joten kahteen ensimäiseen ongelmaan löytyi hiukan helpotusta.
Hirveästi ei lautoja kuitenkaan silloin vielä hyllyssä kaverilla ollut, joten ostin lautani oikeastaan myyjän jalkojen alta. :D

"Mä haluun et siin on tälläinen ja tälläinen juttu"
"No olisko tää lauta sopiva?"
"Melkein, mut mites toi?"
"Olin ajatellu sitä kyl itelleni, mutta pitää vissiin tilata sit toinen.."
"Juu niin pitää, mä ostan ton"

Rahatkin sain jostain kaivettua ja eihän tuo lauta nyt mikään hirveän iso investointi onneksi ollutkaan. Tietysti riippuu aina mihin vertaa.
Viime kesä meni satunaisesti lautaillessa ja aika paljon nuoremmat jantterit loivat katseita lautaan. Välillä ihmeteltiin ihan ääneen että onpas isot renkaat tai että onpa iso lauta. Nyt noita lautoja näkyy jo selvästi enemmän, joten ovat tulossa kai vähän muotiin ja ihmekkös tuo kun noinkin hauskaa puuhaa on.

Vastatuuli, ylämäki ja epätasainen asfaltti ovat pahimpia lonkkaajan vihollisia. Noiden vastakohdat taas sitten tekevät potkuttelusta täyttä juhlaa. On erittäin hieno tunne kun voi vaan kaarrella ja liukua kymmeniä metrejä ilman potkimista. Harmi että suurinosa suomen teistä ja kaduista on huonoa asfalttia, joka välillä latistaa tunnelmaa.
Oma lauta on sellainen että sitä jaksaa jopa kannellakkin ja sen kanssa voi mennä kauppoihin ja kahviloihin sisään, ilman että tuntee itseään norsuksi posliinikaupassa. N. 1m pitkä ja leveimmästä kohdasta n. 30cm leveä kun lauta on.
Lautoja löytyy ihan laidasta laitaan niin isoja, pieniä ja tosi isoja. Muotoilukin yleensä eroaa reilusti normaaleista skeittilaudoista ja muistuttaa yleensä enemmänkin surffilautaa. Oma on jotain niiden välimaastosta eli ei mikään hirveän radikaalin näköinen siis.

stylecrave.com

Lonkkaaminen on kivaa ja monet ovat aloittaneet sen vanhemmallakin iällä. Jos on tasapainoa niin homman oppii suht nopeasti, eikä hirveään loukkaantumisriskiä ole kun hommassa ei ole kyse tempuista vaan enemmänkin fiilistelystä ja hauskan pidosta.
Jos ei itse laudalla heti uskalla nousta, niin aina voi katsella muiden menoa...

Reipas kolme puokki

Töissä tuli ajatus että mitä jos sitä tänään juoksisi vähän vauhdikkaammin sitä pyörää hakemaan. Pyörä oli tosiaan juna-asemalla joten se piti sieltä hakea, mutta vaihdoinkin sitten tasaisen pk+ 5kilometrisen vauhdikkaaseen 3.6kilometriseen.
Hiukan muokasin alunperin mietittyä reissua, juuri sen takia että saisin sen hiukan alle 5km. En kyllä tajunnut että se noin rankasti lyhenee, ennen kuin asemalla kelloa katsoin.

Valmiina juoksemaan

Lähdin juoksemaan ajatuksella tasaisen kovaa, oikeastaan mahdollisimman kovaa, kuitenkin niin ettei tule mitään zippaamista. Niin vähän on tullut tollasia lyhyitä kovempia juostua että vauhtia oli hiukan vaikea arvioida. Juoksu oli kuitenkin rentoa koko matkan. Vauhtia olisi voinut hiukan nostaa ilman että juoksu olisi mennyt `rutistamiseksi`, mutta ei ihan kauheasti kuitenkaan.
Vasen pohje tuntui kipeältä ensimäisen kilometrin, jonka jälkeen tunnetta tuli enää vain alamäissä ja enemmänkin säären puolelle, joka johtunee sekin kyllä tuosta ruhjeesta pohkeessa.
Hiukan myös tuntui oikeassa olkapäässä, joka on mulla suht normaalia. Yleensä tunne tulee vasta kun on juossut lähemmäksi tunnin, mutta nyt ehti ilmaantua jo tuolla matkalla. Ikinä jalkapallossa ei tule tuota tunnetta, vaan ainoastaan lenkkejä juostessa. Rauhallisempi liike + pieni jännitys olkapään alueella maybe??

D: 3.67 km
T: 15.58 min
keskinopeus: 13.79 km/h
keskisyke: 162

Toivoin todella töistä kotiin ajellessa että tuuli ei olisi ainakaan vastainen, koska sattui tuulemaan melko voimakkaasti. Ei edes puuskittain vaan tasaisen voimakasta puhuria. No tietäähän sen että se tuuli oli 75% matkasta vastainen. Välillä olin onneksi sen verran lähellä metsän reunaa tai vastaavaa jotta pääsi juoksemaan tuulen suojassa.
Meinasin sitten kotona vielä vaihtaa suunnitelmaa takaisin siihen vähän pidempään ja rauhallisempaan, koska vatsa ei tuntunut mitenkään hirvittävän hyvältä. Pyörä piti kuitenkin hakea, joten ajattelin että mitä nopeammin sitä nopeammin, eli vatsa ei ehdi valittaa niin paljoa jos juoksen kovempaa.
Nälkä ei sentään ollut, vaikka olin syönyt lämpimän ruuan klo 12.00 ja juoksemaan lähdin 19.45. Sen verran olin aikatauluja miettinyt että välipalat oli ajoitettu oikeisiin kohtiin ja virtaa tuollaiseen lyhyeen juoksuun riitti.
3.6km siis juoksua ja sitten mummopyörällä polkien sama matka kotiin.
Kuten sykkeistä huomaa niin tuolla vauhdilla olisi jaksanut mennä reilummankin matkan ja tuollainen 3.6km taittuisi varmasti nopeamminkin jos vain osaisi sopivasti sitä vauhtia nostaa. Tuli jopa mieleen että voisiko tuolla vauhdilla jopa juosta täyden kympin?
Hiukan ehkä tulisi väsyminen loppu puolella, koska tuolla vauhdilla kymppi taittuisi 42.4min joka on jo suht kova aika. Pitääkin koittaa juosta tuolla vaudilla joskus vähän pidempään, jotta näkee millaisia tuntemuksia se tekee. Voisi sitten päätellä vähän vauhteja ja lähteä vaikka kokeilemaan että minkälaisen kympin ajan saisi aikaiseksi. Syksyllä onkin juoksukisa katsottuna, joten siellä voisi sitten koittaa sen juoksun tehdä, kun siellä nimenomaan kymppi olisi tarkoitus juosta.

Juhannusviikko poikkeaa kaavasta

Jos mennyt viikko ei ollut ihan normaalin arjen mukainen niin juhannusviikko on sitä vielä vähemmän.
Viime viikollahan työvuorot olivat sen verran poikkeukselliset, että pääsin käymään kaikissa joukkueen harjoituksissa, mutta salitreenit jäivät kahteen hassuun. En ole siis vieläkään saanut tuota saliharjoittelua ihan sille tasolle mitä se pitäisi näin kesälläkin olla. Jotenkin ei tee yhtään mieli edes jäädä lämpimään saliin treenailemaan töiden jälkeen.
Joukkueen treenit olivat ma, ti, to ja pe jonka lisäksi lauantaina tuli pelattua täydet 90min pelissä. Lämpimät kelit ovat varmistaneet sen että hiki on tullut ihan kiitettävästi pintaan. Kaikki treenimatkat on poljettu fillarilla joten kilometrejä sillä on tullut n. 50 viime viikolla. Pyöräilijälle tuo ei hirveästi olisi, mutta ihan mukava määrä polkemista itselle kun koko kuukauden kilometrejä katsoo. Vielä kun pari ihan pyörälenkkiä saisi sinne joukkooon niin saisi muutaman kympin lisää.
Vasen pohje ei ole vieläkään täysin kunnossa. Mustelma on ohentunut sekä valunut ja aiheuttaa vieläkin hiukan kipua. Ei kuitenkaan enää niin paljoa ja oikeastaan ainoastaan silloin kun tekee ensimmäisen kerran vähän raskaampia juttuja, kuten juoksee kovaa tai hyppii paljon. Siihenkin se hetken särkemisen jälkeen tottuu, joten ei hirveästi  oikeasta häiritse tekemistä. Tietysti aina treenien jälkeen se on hiukan kipeä ja käveleminenkin siihen vähän sattuu, mutta suht nopeasti se kuitenkin onneksi vetreytyy kunnes se taas uudelleen ärsytetään kipeäksi. :)

Tämä viikko on siis melkoisen poikkeuksellinen.
Juhannus tulee, mutta mitään ihmeellistä juhannus juhlimista ei ole ohjelmassa. Meidän sarjaohjelmakin on rakennettu niin hienosti että ottelut on laitettu tämän viikon keskiviikolle ja seuraava sitten jo ensi maanantaille.
Ihan hirveän pitkää tai railakasta juhannuksen viettoa tuohon ei siis rakennella, ei tosin haittaa koska ei ollut edes alustavissa suunnitelmissa moista. Jos säät pysyvät jotenkin siedettävinä niin juhannus vietetään teltassa nukkuen ja luonnossa vaeltaen. Tarkoitus olisi lähteä perjantai aamuna himasta matkaan ja päästä jo aamupäivästä/päivästä vaeltamaan. Sitten pe-la yö teltassa ja loppu vaellus sitten lauantaina, jonka jälkeen illalla autolla taas himan. Reitti on katsottuna ja melkein kaikki varusteetkin etsittynä. Vaellettavaa tulee n 10-15km molemmille päiville, joten suht vähän. Kaikki kamat telttaa ja ruuantekoa myöten ovat kokoajan mukana, joten ehkä ihan hyvä että aloitellaan suht kevyellä lenkillä. Vaellus hommia tulee toivottavasti paljon vielä lisää ja juhannuksen keikka on ensimäinen missä ihan majoitutaan telttaan jne. Päivän reissuja on tullut siis pari hassua heiteltyä ja intissäkin oltua, mutta ne onkin vähän eri juttuja silti.
Kumpikaan ei ole hirveästi minkään löhöilylomien ystävä joten tälläiset vaellukset on molemmille mieleisiä. Toinen vaihtoehto olisi ns. kaupunkiloma, mutta sellaista ei ihan suomessa ja tällä aikataululla pysty järjestää. ;)

Tää viikko tulee siis menemään jotenkin näin.
Ma: 5km pk+/vk- juoksu + 5km fillarilla
Ti: Joukkueen treenit
Ke: Peli
To: Joukkueen treenit
Pe: Vaellus reilu 10km
La: Vaellus reilu 10km
Su: Lepo/treenit
Ma: Peli

Tänään ohjelmassa on iltavuoro töissä, jonka jälkeen vetäisen vielä Minimukset jalkaan ja lähden hakemaan polkupyörää junasemalta. Juosten sinne ja sitten `mummokonkelilla` polkien takaisin kotiin. Ihan hyvä palautteleva treeni tällepäivälle. Huomenna kun treeneissä mennään jo suht terävästi ja keskiviikkon pitäisi taas se 90min jaksaa puristaa täysillä.

Voi valuvat mustelmat sentään

Lauantain pelissä tuli taas keskivertoa enemmän kolhuja ja ne piinaavat edelleenkin.
Ikävin tälli tuli heti pelin alussa kun joku osa vastustajan ruumiista osui suht kovaa omaan vasempaan pohkeeseen, josta seurauksena puupohje. Niin paljon tuli liikuttua että ei tuo pelissä häirinnyt, kuin vaan sen hetken osuman jälkeen. Himaan pyöräillessä sen taas sitten huomasin ja illalla ekan kunnon pysähdyksen jälkeen en sillä enää sitten kävellyt.
Jumiin, tukkoon ja kipeeksi meni.
Seuraavana päivänä pikkuhiljaa liikkeelle ja pystyi sillä jopa vähän hölkätä, tosin tunne pohkeessa osumasta oli kokoajan läsnä.
Kananmunan kokoinen mustelma tuli kunnolla näkyviin sunnuntai iltana, pohkeen yläosaan, juuri siihen mihin osumakin oli tullut. Nyt kun tuota vasenta jalkaa katsoo niin mustelma on parikymmentä senttiä alempana ja levinnyt melkein kämmenen kokoiseksi. Ihan yhtä tumma se ei ole kuin aluksi, mutta isompi ja ilkeän näköinen.
Eilen illalla huomasin ajoittaista kipua jalassa, aina liikkeelle lähtiessä. Nesteet siis siellä jalassa valuvat lihaskalvoja pitkin/välissä alaspäin ja sitten kun ne löytävät tiensä jonohonkin `kivaan` paikkaan niin alkaa särkeminen. Kuten siis nyt.
Onneksi särkyä ei ole koko aikaa vaan aina kun liikkeelle lähtee. Kipu on myöskin vielä aika pientä jos verrataan vaikka keväiseen puujalkaan.
Silloinhan nesteet valuivat reidestä polkeen suurissa määrin ja polvi tuli törkeän kipeäksi.
Tuota polveahan kävin silloin näyttämässä polviin erikoistuneella lääkärillä joka varmisti että polvi oli kunnossa ja että kipu johtui tosiaan reidestä valuneista nesteistä.
Nyt sama siis tapahtuu hiukan vaan pienemmässä mittakaavassa tuossa vasemmassa pohkeessa.

Ensiapuahan tuo sai. Kompressiota, geelejä sekä kohoa.
Olisi vaan pitänyt pitää kompressiota hiukan pidempään ja lisätä listaan ihan fyysinen kylmä. Nyt tyydyin vaan rentouttavaan sekä kylmägeeliin. Kylmägeelihän on ihan toimivaa tavaraa kivunpoistossa, mutta fyysistä kylmää sillä ei saa korvattua. Se ei siis juurikaan supista verisuonistoa vaan ainoastaan blokkaa kipureseptoreita. Kylmää olisi siis pitänyt laittaa että tätä valumista ei olisi ainakaan tässä määrin tapahtunut. Eipä sitä vaan taas tajunnu että oli näinkin hyvin osunut.
Nyt vaan sitten pumppaillaan liikunnalla niitä nesteitä liikkeelle ja käytetään sitä kylmää ja kompressiota sitten näin jälkijunassa.
Parempi myöhään kun ei milloinkaan... ;)

Pysyvä elämänmuutos - 80v rahkalla

On tullut viimeaikoina juteltua ravinnosta ja siinä samalla elämänmuutoksista ja sen sellaisista. Samoista asioista saa myös lukea monista blogeista.
Itseäni hiukan ihmetyttää.

Monet ihmiset lähtevät tekemään muutosta elämäänsä oikeaoppisesti eli lisää liikuntaa ja ruokailutottumukset uusiksi. Liikuntaa tehdään pääsääntöisesti hyvin ja monipuolisesti, mutta ruokavalio ruuvataan tosi yksipuoliseksi.
Proteiinipitoinen, vähärasvainen ruokavalio ajaa ihmisen kanasalaatin ja rahkan pariin. Rahkaa syödään kera jonkun lisukkeen 2-3 kertaa päivässä, 7päivää viikossa johon sitten lisätään aina jokin kanasalaatti tai vastaava päivällinen.
Voiko joku sanoa rehellisesti että pystyy elämään kyseisellä ruokavaliolla seuraavat vuodet, saati sitten vuosikymmennet.
Periaatteessahan tuo ruokavalio ei ole huono, jos ravintoarvoja katsoo, mutta jollain tavalla mennään metsään, samallalailla kuin pikaruuan kanssakin. Jos sitä pikaruokaa/valmisruokaa syödään niin ruokavalio on tosi yksipuolinen ja siinä sivussa tulee sitten kasa kaloreita ja hivenaineiden puutetta. Rahkaruokavalio on aivan yhtä yksipuolinen, tosin vähän paremmalla sisällöllä.

Suurinosa päivän kaloreista tulee siitä päivän isoimmasta annoksesta ja huonossa tapauksessa siitä pitkin päivää tapahtuvasta napostelusta. Jos siis tehdään muutosta ja jätetään napostelut pois ja syödään sopivan kokoisia annoksia proteiini pitoista normaaliruokaa, päästään jo pitkälle. Välillä ruoka voi olla muutakin kuin sitä kanaa, kunhan vaan annos on oikean kokoinen. Pitkänaikavälin kalori `keskiarvo` on se oleellisin juttu. Jos tänään vedän enemmän niin huominen sen voi jo tasoittaa. Normaaliruokahan on suht helppoa pienellä ajattelulla ja fiksauksella säätää sellaiseksi että ne `turhat` hiilarit on karsittu minimiin ja saadaan ruoka vähän proteiinipainotteisemmaksi.
Välipalaksikin voi syödä välille tummaa leipää etc rahkan sijaan, koska energian määrän ero näissä on niin häviävän pieni. Jos se energia määrä heittää ruokavalion sekaisin niin silloin jossain muualla, kuten siinä päivällisessä, on vikaa.

Saa sitä rahkaakin silti syödä

Yksipuoliseen ruokavalioon tottuneella henkilöllä voi syöminen kääntyä hyvin nopeasti tankkaamiseksi. Eli ei syödä syömisen takia vaan vain siksi että saataisiin ne tarvittavat energiat kroppaan. Tämähän ei ole terveellinen malli. Ihminen ei muutu tunnesyöpöksi jos se saa mielihyvää ruuasta, vaan niin on jopa tarkoitus. Mielihyvää voi saada ihan terveellisestäkin ruuasta samallalailla kuin herkuista sekä sopivan kokoisista annoksista, kuin herkkuämpäreistäkin.
Jos joskus pitäisi sitten opettaa esimerkiksi omat lapset terveelliseen ruokavalioon, niin ruvetaanko sitten syöttämään rahkaa ja kanaa, vai pitäisikö osata tehdä sitä normiruokaa ja ihan huomaamatta totuttaa lapsi monipuoliseen ja `normaaliin` terveelliseen ruokavalioon.

Jos muutosta siis rupeaa tekemään niin pitäsi miettiä että muutos on oikeasti lopullinen. Lopullinen ei tarkoita 2 tai edes 10vuotta vaan yleensä 30 aina 80 vuoteen. Millaisella ruokavaliolla olet siis valmis elämään tulevat vuodet?
Asiaan kannattaa tutustua ja käyttää sitä kuuluisaa maalaisjärkeä. Normaaliruoka ei tarkoita epäterveellistä ja sopivan rento suhtautuminen ruokaan on parempi kuin yltiö tiukka.
Aina ei siis tarvitse vetää överiksi.

Viikko 23

Jalkapallo on hieno peli, mutta välillä myös melko tyly. Vaikka pelillisesti olisit ihan samalla viivalla vastustajan kanssa, niin silti et peliä välttämättä voita, tai saa edes tasapeliä. Sellainen peli oli eilen.
Ylärimaa, tolppaa ja heikkoa hyökkäämistä, joten vastustajalle riitti yksi maali voittoon.
Jalat on taas keskivertoa enemmän kolhuilla ja tänäänkin mennään vielä enemmän ja vähemmän kinkkaamalla. Junnuille meen päivällä pitämään treenejä, joten jos siellä saisi vähän tuota jalkaa jo vetreytettyä.

Viikko oli kokonaisuudessaan ihan onnistunut. Salitreenejä mahtui kolme mukaan. Neljä olisi sellainen määrä mikä tyydyttäisi ja siihen koitan pyrkiä.
Treeneihinkin mentiin pääosin pyörällä, paitsi torstaina jolloin oli pakko mennä autolla. Normaali matka on 5km suuntaansa, paitsi perjantaisin saa ajaa 8km suuntaansa. Sen verran on valoja ja mutkia matkassa, että pyörällä pääsee melkein yhtä nopeasti kuin autolla.Ja paljon mukavampaa on kyllä polkea kuin ajaa.

Ma: Sali ylävartalo
rintalihakset 9.5, hauis 9.5, olkapäät 5.0, ojentaja 8.0, ylätalja 10+10
Joukkueen treenit jossa 3x15 kuntopiiri
Ti: Sali keskivartalo
vatsat, alavatsat, fillari, pilates, soutu, kurotukset, saksaus, kierrot, kontrolli
Ke:Sali ylävartalo
rintalihakset x2 9.5, hauis x2 9.5, olkapäät x2 5.0, ojentaja x2 8.0, ylätalja x2 10+10, reisipenkki 2x15 100kg, vatsapenkki 2x20,
To: Joukkueen treenit
lopussa 2x50m, 2x25m, 2x16m täysvauhtiset vedot
Pe: Joukkueen treenit
La: Peli
90min + normaali määrä kolhuja ;)
Su: Lepo/pieni palauttelu pallon kanssa

Keskiviikkona laajensin hiukan salitreeniä. Oli tarkoitus tehdä vaan yläkroppaa, mutta otin siihen sitten mukaan vielä vatsapenkin sekä kevyen sarjan reisipenkkiä.
Torstaina juostiin treenien loppuun hiukan vetoja. Tarkoitus oli juosta 90% eli oikeastaan täysvauhtisia, mutta jättää ylimääräinen puristaminen juoksusta kuitenkin pois. Rennon täysiä. :)
Ensi viikolla on hiukan erilaiset työvuorot, joten pääsen sekä maanataina että tiistaina joukkueen treeneihin, kun normaalisti olen joutunut jättämään toisen väliin. Noiden työvuorojen takia voi jäädä salitreenitkin vähän tiukalle, mutta koitan kuitenkin ainakin kaksi viikkoon mahduttaa.
Maanataina on siinäkin mielessä erillainen työpäivä että keskityn hieromisen sijaan tapetoimiseen. Urakan aloitin tosin jo perjantaina, mutta joka tapauksessa tulee ihan mukavaa vaihtelua töihin, kun välillä pääsee tekemään jotain ihan muuta.

Huomenna se alkaa

Nimittäin kesän sohvamaratooni, eli toisin sanoen jalkapallon em kilpailut.
Kaksi ottelua päivässä ja oikeastaan päivittäin ja kaikki ottelut enemmän ja vähemmän huippu otteluita. Jalkapallo fani ei voisi parempaa toivoakkaan.
Huomenna pitää vaan muistaa tyhjentää hiukan digiboksia että saa ne pelit tallennukseen joita ei pysty livenä katsomaan. Normaalisti kisoista tulee n 80% peleistä katsottua, ehkä jopa hiukan enemmän.
Heitänkin nyt haasteen niille kaikille jotka eivät niin innostuneita jalkapallosta ole.
Katsokaa kaksi ottelua samalta joukkueelta ihan ajatuksella, eikä vain sivusilmällä..
Suositeltavia joukkueita tähän valintaan ovat Ranska, Espanja, Saksa, Italia, Hollanti tai Portugali.

Tänään ohjelmassa oli pelkästään joukkueen treenit. Ei kovin onnistunut tai hyvää oloa tuonut harjoitus. Vatsa tuli kipeäksi duunien jälkeen ja treenien ajan se tuntui olevan ilmaa ja vettä. Eli periaatteessa hölskyvä ilmapallo vatsassa. Muutenkin tuntui että energiat oli vähissä, vaikka syömiset ym oli kunnossa ja kaiken lisäksi pallokin tuntui pomppivan normaalia enemmän. Ennen treenejä hyvä, vähän väsynyt fiilis ja treenien jälkeen vähän väsynyt huono fiilis.
Huomenna olisi valmistavat harjoitukset, eli noin tunnin setti. Ajattelinkin että voisi polkea treeneihin ja takaisin vaikka matka onkin melkein tuplasti pidempi. Nyt kun pyörä on kunnossa niin on vain pakko päästä polkemaan ja tuo vajaat 10km suuntaansa on oikeastaan ihan sopivan matka.

Huomenna siis tunnin valmistavat treenit, lauantaina olisi sitten itse peli ja sunnuntai meneekin sitten varmaan lepopäivänä. Olen tosin lupautunut pitämään junioreille treenit joten siellä tulee varmaan tehtyä jotain omatoimista pallon kanssa ennen junnujen treenejä.

Aina kun jalkapallossa on arvokilpailut valtaa joku erityisen rasittava kappale kaikki radio alloot ( no onneksi ei nyt ihan kaikkia).
Tänä vuonna kappale on erityisen rasittavaa mallia, mutta eiköhän tuota ainakin kisojen ajan pysty sietämään.

Päänsärkyä ja pyörän säätöä

Kello näytti kuutta aamulla ja mä olin jo hereillä. Mikään kello ei taloudessa tohon aikaan herätä vaan syynä oli päänsärky. Vasemmassa ohimossa aivan törkeä särky päällä ja vaikka varmaan 15min pyörin ja koitin saada uudestaan unta niin ei onnistunut. Ei muuta kuin lääkkeen hakuun ja takaisin pyörimään.
Hetken joutui pyörimään kunnes lääke hiukan vaikutti ja sai taas unta. Kello soi klo 8.00 jonka näpäytin pois päältä ja jatkoin unia. Ysiltä heräsinkin sitten jo ihan normaalisti. Oon säätänyt tässä noin kuukausi takaperin nämä mun iltavuoropäivien herätykset ysistä kasiin, mutta tänään tosiaan mennään vanhoilla rytmeillä.
Vieläkin tuo särky pikkuisen tuolla taustalla on, mutta jos se tuosta nyt aamun edetessä poistuisi.
Mä niin inhoan päänsärkyä ja kurkkukipua.

Ajelin maanantaina tosiaan ekan kerran pyörällä treeneihin ja takaisin. Matkaa on se 5km suuntaansa ja ihan cruisailu tyylillä mentiin ja säätöä tarvitsevia asioita bongaillen. Vaikka vain cruisailin niin silti sain jotenkin takarenkaan puhkaistua.
Sen verran pieni reikä että sitä ei matkalla huomannut vaan vasta seuraavana aamuna. Suht mitättömän oloinen puutikku/piikki oli reijän aiheuttanut. Niin mitätön että pisti ihan ihmetyttämään, että miten se on päässyt edes ulkokumista läpi. No ei auttanut muu kuin käydä hakemassa uutta kumia ja asentaa paikalleen.

Säädetty ja toimii

Takavaihtaja vaati myöskin säätämistä, joten sekin tuli eilen hoidettua tai oikeastaan opeteltua. Ihan hirveästi en oo säätöjä tehnyt vaan aina teettänyt broidilla, mutta hyvin tuo sujui kun ensin otti selvää mikä säätää mitäkin. Hiukan olisi vielä löytyy säädettyviä asioita, mutta ne on loppuviikon juttuja, koska tarvitsen tiettyjä työkaluja mitä himasta ei löydy.

Kahvoja pitäisi säätää. Lyhyt sorminen ei meinaa ylettyä

Niin kuin enteilinkin niin jouduin pyörän tuomaan sisään. En ole vieläkään löytänyt mun lukkoa joten pyörävarastoon ei voinut pyörää siis jättää. Onneksi meidän taloyhtiön hissi on niin pieni että sinne ei pyörä mahdu, niin pääsi kantamaan tuon mankelin tänne viidenteen kerrokseen. Sen verran ikävä homma että en kyllä vie pyörää alas ennen kuin mulla taas lukko on hallussa. :)

Ahterin paras kaveri. Tätä ei onneksi tarvitse säätää.

Eilen tein iltavuoron jälkeen salilla keskikroppaa ja tänään olisi taas käsien vuoro, mihin tosin varmaankin yhdistän vielä pari vatsaliikettä. Huomiseksi aijon löytää/hommata sen lukon, koska ajattelin että hiukan pidentäisin treeneistä takaisintulo matkaa, ihan pyöräilemisen riemusta.

Rungon muotoilu pistää hymyilyttämään

Kahdeskymmeneskahdes viikko

Uusi viikko on jo käynnissä, mutta otetaan silti vielä katsaus menneeseen. Niin kuin jo aikaisemmin kirjoittelin niin salitreenit on jäänyt vähälle, mutta on sitä kuitenkin jotain tehty.

Ma: Joukkueen treenit
Ti: Sali
Hauis 2x30 5.0, olkapäät x2 5.0, ojentaja x2 8.0, rintalihakset x2 9.5, ylätalja 15+15
Ke: Peli
90min peliaikaa
To: Lepo
Pe: Joukkueen treenit
La: Lepo
Su: Peli
80min peliaikaa


Melkoisen easysti on siis menty, koska pääpaino on pidetty noissa kahdessa pelissä. Torstaina olisi (olisi ja olisi) pitänyt tehdä joku kevyt palautteleva treeni ja lauantaina myöskin joku kevyemmän puoleinen. Lisäski keskivartalo treeniä ei näy missään, vaikka sellainen pitäisi kyllä joka viikko tehdä.

Lämpimät kelit ja kahden pelin viikko tahti on tehnyt tehtävänsä ja kroppa on hiukan kuiva. Sen verran on tullut hikoiltua enkä ole muistanut normaalia enempää tankata joten huulet on rohtuneet/kuivat ja muutenkin olen huomannut useampaan otteeseen pieniä nestevajeen oireita.
Esimerkiksi keskiviikon pelin jälkeen vasemmassa takareidessä tuntui silloin tällöin tosi selvästi elohiiri. Olinkin varma että jalka rupeaa vielä kramppaamaan kun tuota tunnetta tuli, mutta siltä kuitenkin vältyttiin. Vielä seuraavankin iltana elohiiri jalassa tuntui, mutta tankkauksella ja pienillä magnesium övereillä sain sen sitten katoamaan.
Kun sitten vasen reisi oli saatu normaaliin kuntoon niin perjantaina tuntui kiristystä oikeassa takareidessä ja tuntemukset hiukan vielä pahenivat sunnuntain pelissä. Reisi oli jo häiritsevän tuntuinen, mutta silti sellainen että tuon 80min pystyi pelaamaan normaalisti.
Pitää vaan ottaa tuo veden tankkaaminen nyt asiaksi, jotta ei mitään turhaa  vaivaa sen takia saa aikaiseksi.
Tänään töiden jälkeen tuli tehtyä käsille nopeahko treeni salilla ja illalla pitäisi mennä vielä joukkueen palauttaviin treeneihin. Pyöränkin sain jo tänne himaan, joten 5km suuntaansa taittuu polkien. Pitäisi vaan löytää lukko jostain, muuten joutuu raahaamaan pyörän yöksi tänne 5kerrokseen. :)

Sunnuntain peli ja pyörän testailu

Lauantaina satoi vettä niskaan ihan kunnolla, tai olisi satanut jos olisin ulos mennyt. Ei ollut kyllä kovin ihanteellinen sää juhlia ylioppilasjuhlia. Itsellä ei tänä vuonna ollut juhlia joissa olisi pitänyt olla edustamassa, vaan lähin kosketus juhlatunnelmaan oli puvuissa liikkuvat ihmiset ja joidenkin talojen edessä olleet autokasat.

Sain pyörän eilen täysin kuntoon. Takavaihtajan vaijeri siis olisi se viimeinen asia mikä asennettiin, nyt tarvitsisi enää hiukan säätää sitä vaihtajaa ja muutamaa muuta juttua. Ajokunnossa kuitenkin.
Eilen pääsin siis ensimäiset kunnon metritkin polkemaan ja on kyllä loistava paketti kasassa. Ajoasento on paljon parempi kun ei tarvitse kurottaa niin paljoa tangolle ja penkkiä saa pidettyä lenkkiajossa korkeammalla. Metsään mennessä sitten pikakiritimellä hiukan vaan tiputtaa penkkiä ja matka jatkuu.
Hiukan pyörä tuntuu painavammalta, mutta sitä nostaessa ilmaan ei huomaa kuitenkaan suurta eroa vanhaan. Varmaan joku pari kolme kiloa. Ohjaus on hiukan erilainen 26" renkaiden ja leveämmän tangon takia, mutta eiköhän tuohon nopeasti totu, koska ei tunnu kuitenkaan häiritsevältä.

Eilen en tehnyt siis treeniksi luettavaa liikuntaa vaan pientä pyörän testaamista ainoastaan.
Tuntuu että nää vapaa päivät voisi käyttää paljon paremmin hyödyksi, mutta sitten se treeni jää vaan jotenkin tekemättä. Huonona tekosyynä toimii yleensä se että `on ehkä parempi lepuuttaa jalkoja kun huomenna on peli` vaikka ne jalat voisivat olla paremmassa kunnossa kun niitä hiukan oikeasti treenaisi. Kunhan ei innostu ja vedä liian pitkää/rankkaa treeniä. ;)
Tänään olevan pelin jälkeen loppuu kuitenkin tämä alkukauden pelirupeama ja siirrytään normaaliin 1peli per viikko tahtiin, joten jos se veisi tekosyyt mukanaan ja saisin taas vähän petrattua treenaamista. Kaikki joukkueen treenit käyn kyllä tekemässä mahd hyvin, mutta lähinnä omat treenit ovat vähentyneet.
Lisäksi asustelen ensi viikosta lähtien seuraavat kolme kuukautta pääosin yksinään, joten treenejä ja liikuntaa tulee tehtyä välillä senkin takia että himassa on niin tylsää.

Samalla tulee myös muitakin haasteita, kuten se että pitäisi itse tehdä kaikki ruuat ja käydä niiden ainekset myös kaupasta hakemassa. Kumpikaan ei ole mikään ongelma pitää vaan tottua että ei ole mitään vuorottelua tai mitään vastaavaa vaan kaikki on omilla harteilla.
No kyllä tästä selvittiin viime kesänäkin joten jos tänä kesänä pyrkisi jopa parantamaan.

Nyt aamupalan tekoon ja sitten pyöräillen töihin hakemaan kinesioteippiä ja sitten jotain puuhastelua sekä syömistä ennen kuin sitten pitääkin jo peliin lähteä.

Energiat lopussa

Tänään oli mukava päivä duunissa. Pari nuorta urheilijan alkua ja vähän pidempi kotikäynti setti. Suht easy päivä siis, mutta silti kotiin päästessä tuntui kun olisi pidemmänkin päivän uurastanu.
Sen verran päivä painotteinen työpäivä oli, että en ehtinyt himassa kun oikeastaan syödä ja käydä suihkussa ennen kun pitikin jo lähteä treeneihin. Joku kuitenkin ihmettelee miksi pitää käydä suihkussa jos on lähdössä treeneihin hikoilemaan, joten selitys on varmaan paikallaan. Pitkät paksut hiukaset kun omistaa, niin joskus tuntuu että päänahka on niin arka ja kipeä, että meinaa ruveta päätä särkemään. Silloin ainut keino on mennä suikuun. Että sillä lailla.

Treeneissä jatkui ja oikeastaan vielä paheni tää uupumus. Jalat kyllä liikkui, mutta hirveästi niitä piti `käskeä`. Välillä jalat juoksee ihan itsestään ja tulee säntäiltyä sinne tänne, kun taas tänään jokaiseen liikkeeseen piti kroppa tavallaan pakottaa. Energiat olivat jollain tavalla siis vähissä. Oon välillä perjantaisin pahalla tuulella kun pääsen duunista kotiin, ihan sen takia että yhtäkkiä iskee hirvee uupumus. Ihan kuin kaikki viikon työt pamahtaisivat harteille. Hölmöä, koska oikeastaan perjantaina pitäisi käydä juurikin päinvastoin.

Salitreenit ovat jääneet viime aikoina liian vähälle. Aikataulut on ollut sellaisia että ei ole ollut hirveästi aikaa jäädä töiden jälkeen salille (ja välillä oon vaan livistäny). Salitreenejä vois kyllä tehdä ennen duuniakin, paitsi käsiä, mutta ei jotenkin ole osannut lähteä aikaisemmin. Käsiä ei voi ennen tai duunin aikana tehdä, koska sitten kädet vaan tärisee lopputyöpäivän ja voisin kuvitella että se ei tunnu hierottavalta kovin mukavalta.
Pitäisi kyllä koittaa saada noita saleja tehtyä paremmalla prosentilla, koska ne ovat oikeastaan enemmän kuntopiiri tyylisiä kuin täysiä tappotreenejä, joten säännöllisyys olisi suht tärkeää.
Ensi syksynä, kun tämä kausi on ohi, niin ajattelin että otan talven yli kestävän salitreeni rupeaman, jossa niitä painoja nostettaisiin vähän enemmän ja isommin. Sitten kauden taas lähestyessä siirtyisi ylläpitävään.

Mullahan ei ole mitään `kesäksi kuntoon` tai muutakaan tavoitetta vaan tarkoitus on pelata kesän pelit mahdollisimman hyvin ja nauttia kesästä sekä urheilusta. Pitemmällä aikavälillä (parissa vuodessa) olisi tarkoitus hinata yleinen kunto, voimataso ja urheilullinen elämäntapa astetta tai mielellään paria korkeammalle.
Näistä kolmesta kaksi on jo suht hyvin hallussa, kun taas voimatasossa on eniten kehitettävää. Haluan kuitenkin kaikissa noissa vielä parantaa, mutta mitään deadlinea en ole asettanut.
`Hiljaa hyvä tulee`.